Pinkki Aloft-huivi

Edellisessä postauksessa mainitsin, että teimme kesällä autoreissun mm. Norjaan ja että sieltä yhdestä lankakaupasta ostin hattarapinkkiä lankaa. Tuo pinkki lanka oli Lykkegarnin Tynn-merinolankaa. Jos samaa väriä olisi ollut kaupassa useampi kerä, olisin ostanut varmaankin ne kaikki. Nyt keriä oli vain kaksi. 

Vaikka kyseessä on tosi riittoisa lanka (100 g = 450 m), en löytänyt sopivaa neulepaidan ohjetta, johon lanka olisi varmuudella riittänyt. Muutenkin mietitytti, olisiko näin pinkille paidalle oikeasti käyttöä. 

Lopulta päädyin neulomaan 52xvillahuivit -kirjasta Aloft-huivin (kirjan ohje nro 4). Huiviin tuli i-cord-reunukset ja pitsineuletta. Tätä lankaa oli ihana neuloa ja lopputulos on ihan palkitseva, vaikkakaan ei virheetön. 

Minulla oli vaikeuksia tulkita huivin ohjekaaviota erityisesti huivin keskikohdan osalta, ja siksi siellä pitsineuleen reiät menevätkin vähän miten sattuu, mutta eipä se liiemmin käyttöä haittaa. 

Monta kertaa tämä huiviprojekti tuntui kyllä loputtomalta. Ei sen parissa varmaankaan muutamaa viikkoa pidempään kulunut, mutta tätä neuloessa oli vaikea hahmottaa, mitä on tulossa, kun työ oli niin mytyssä puikoilla. Niinpä usko oli usein hukassa, että tuleeko tästä oikeasti mitään. 

Myös Miiru vaikuttaa jo tympääntyneen tähän projektiin. 

Ei tästä oikein hahmota huivia. 

Yrittikö Miiru vinkata, että riittäisi jo?

Heti puikoilta pääteltynä lopputulos ei myöskään vakuuttanut.

Vaan kostutus ja muotoon venyttäminen teki taikansa. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Lankaa tähän kului yksi kokonainen kerä ja hyvin, hyvin vähän toisesta kerästä. Niinpä pinkille langalle piti keksiä vielä lisää käyttökohteita.