Tuonelan virta -kalevalaneule

Kesälomareissulla Lofooteilla tein heräteostoksia paikallisessa lankakaupassa ja ostin Lofootin lampaiden villasta tehtyä lankaa. Mielessäni oli tehdä niistä joku pusero, mutta mallista ei tuolloin ollut vielä mitään tietoa. Kaupassa oli tätä väriä vain viisi vyyhtiä, joten ostin ne kaikki ajatellen, että ehkäpä ne riittävät johonkin puseroon. 

Syksyn tullen piti sitten miettiä sopiva ohje. Olin tilannut Neulottu Kalevala 2 -kirjan heti, kun se tuli ennakkomyyntiin, ja ensisijaisesti halusin löytää sieltä jonkin tälle langalle sopivan mallin. 

Kirjan kansikuvassa oleva Tuonelan virta -niminen malli valikoitui lopulta synkästä nimestään huolimatta tähän projektiin, koska langanmenekki tuntui sopivalta minulla olevaan lankamäärään. Samoin langan vahvuus osui tuohon malliin. Tarvitsin vain jotain sopivaa lankaa kuviolangaksi. 

Ohje mainitsi yhtenä vaihtoehtona Vuonuen Mantan. Siitä löytyikin paljon värivaihtoehtoja. Tumma harmaa oli lopulta itsestäänselvä valinta, tai tuntuu siltä ainakin näin jälkikäteen, mutta taisin kyllä pyöritellä vaaleanpunaisen pariksi esimerkiksi petroolia ja siniharmaata. Jostain aika äskettäin bongasin hyvän vinkin, millä varmistaa, että kuviolanka erottuu pääväristä tarpeeksi: ottaa väreistä yhdessä valokuvan ja muuttaa sen mustavalkoiseksi. Yllättävän monen värin kanssa kontrasti oli liian vähäinen ja molemmat värit näyttivät mv-kuvassa yhtä harmailta. 

Manta osoittautui hyväksi valinnaksi ja pariksi norjalaiselle langalle. Niiden pintatuntuma on samanlainen (yhtä karhea) ja paksuuskin suunnilleen sama. Manta on ehkä hieman hitusen paksumpaa, mutta olen todennut sen vain eduksi kuviolangassa. Kuvio tulee hieman paremmin esille sen ansiosta. 

Lofoottien ja suomalaisten lampaiden villaa vieretysten.

Ennen kuin menen itse tuotokseen, tässä vielä kerran kuva norjalaisesta kaupasta, josta langat ostin. Saman kuvan postasin jo aiemminkin, joten pahoittelut toistosta. Tuolla toisella hyllyrivillä keskimmäisessä lokerossa ovat nuo minun keräni. Nyt kun noita lankoja katselen, kaihoan tuota oranssia lankaa. Siitä olisi tullut tosi upea neule. 

Homma alulla. Miiru on kiva neulontakaveri. 

"Nukkunaanmenoaika", komentaa Miiru.
Hän huolehtii, etten neulo ihan yötä myöten. 

Puolentoista viikon urakan jälkeen neule on valmis. Sopivasti puseron valmistuessa tulikin ensilumi ja talvinen fiilis tänne eteläänkin. 

Minulle on edelleen aina iloinen yllätys, kun puserosta tulee sopivan kokoinen. Tämän kanssa kävi onneksi niin. Hihoista vaikutti tulevan ohjeen mukaisilla levennyksillä tosi leveät ja niinpä jätin ne lopulta ohjetta kapeammaksi. Sen takia, tai ansiosta, kaarrokkeeseen tuli kokonumeroa pienemmällä määrällä silmukoita ja se oli selvästi hyvä juttu. 

Hihat tärppivät minun makuuni hieman lyhyiksi, mutta koska niissä on neulottu tuo harmaa lisäosa, on pituutta helppo jatkaa. Kunhan vain joskus saan sen aikaiseksi. 

Marjapuuronpunaista lankaa kului lopulta vajaat neljä vyyhtiä. Mantaa tilasin kaksi vyyhtiä, josta työhön kului noin 1,5 vyyhtiä eli sitäkin on vielä jonkin verran jäljellä. Luulen, että käytän nämä jämälangat lapasiin. 

Työn jämät