Kesän makrameet

Ja näin ollaankin ihan hujauksessa jo elokuussa! Blogin edellinen postaus on niinkin kaukaa kuin toukokuun lopulta. Kesä yllätti, mitään muuta syytä pitkään taukoon ei ole. En enää muista, mihin aika kesäkuussa kului, mutta töiden jälkeen joka tapauksessa aina muualla kuin tietokoneen äärellä. Koko heinäkuun sain lomailla ja pysyttelin onnistuneesti kaukana tietokoneesta lähes koko kuukauden. Siinä kai se suurin syy. Pitäisi ehkä alkaa tehdä blogipostauksia kännykällä, silloin se kävisi nopeammin ja tulisi ehkä tehtyäkin useammin. Tai sitten ei. 

Huomisaamuna on joka tapauksessa edessä paluu töihin. Ei toki vielä fyysisesti toimistolle, mutta täällä kotikonttorissa on kaivettava työläppäri esille, muisteltava salasanaa ja alettava perata loman aikana tulleita sähköposteja. Huh, nousee tuskanhiki jo pelkästä ajatuksesta. Veikkaan, että inboxissa odottaa noin 700 lukematonta postia, joista onneksi ainakin kaksi kolmasosaa on info- tai automaattiviestejä, joihin ei tarvitse reagoida. Jos muistan, voin myöhemmin kertoa, kuinka lähelle oikeaan osuin tällä veikkauksella. 

Loma oli kyllä ihana, työasiat eivät käyneet mielessä ja kesäiset säät ovat hemmotelleet meitä kaikkia täällä Suomessakin. Tiedostan, että monet toki ovat myös kärsineet kuumuudesta, mutta itse olen henkilökohtaisesti vain nauttinut kaikesta lämmöstä. Samoin kissat. Ilmalämpöpumppu on pitänyt talon sisukset sopivan viileinä, ja olisinkin luullut, että Tupsu paksun turkkinsa kanssa olisi mieluummin viihtynyt kuumina päivinä sisällä kuin helteessä ulkona, mutta mitä vielä. Sisällä käytiin vain nopeasti syömässä, sitten heti takaisin ulos. Kissoille kuuluu siis hyvää, mutta palaan niiden kuulumisiin tarkemmin joskus myöhemmin. 

Kovin paljon ei ole käsitöitä tullut tehtyä kesän mittaan, ainakaan jos vertaa talven tahtiin, mutta selvästikin makramee on meikäläisellä kesäpuuhaa. Näitä töitä on kiva tehdä ulkosalla, talvikaudella sen sijaan en saanut tehtyä kuin muutamat korvikset, enkä mitään paksummasta nyöristä solmittua. 

Pari suunnittelemaani juttua jäi vielä toteuttamatta, esimerkiksi työhuoneen seinälle oli tarkoitus tehdä lomalla makramee roikkumaan. No, onhan kesää vielä jäljellä, vaikka työt alkavatkin, joten ehkäpä saan sen aikaiseksi elokuun aikana ja pääsen sitten esittelemään täälläkin. 

Tässä nyt kuitenkin katsaus kesän tähän astisiin makrameeväkerryksiini. Oikein mukavaa elokuuta kaikille!

Tämä vihreä kassi meni synttärilahjaksi kummitytölle. Viime kesänä tein samalla Lankavan Leinikki-kassin ohjeella pinkin kassin, joka myöskin meni lahjaksi. Kassi on nopea tehdä, mutta lankojen päättely lopussa on työlästä, varsinkin kun tilaa niiden pujottelulle on todella vähän. Niinpä tämän kassin kohdalla oioin siinä kohtaa ja jätin langanpäät hapsuiksi. Kassia voi käyttää kumminkin päin: toisin päin hapsut roikkuvat kassin alla, toisin päin pidettynä ne jäävät kassin pohjalle. Tarkoitukseni oli ommella tähän vielä jonkinlainen sisäpussukkakin, joka olisi peittänyt hapsut kassin sisällä ollessaan, mutta - kuvitella - aika loppuikin kesken. No, joka tapauksessa hämmästyn, jos kassi tulee kummitytöllä edes käyttöön, joten hapsuista ei niin liene väliä. :D 

Tässä toinen tuotos, joka myöskään ei välttämättä tule käyttöön, ainakaan siihen varsinaiseen tarkoitukseensa eli kissan lepopaikaksi. Viime kesänä/vuonna tein pari, kolme "kissa-amppelia" eikä niistä tietääkseni yksikään ole tullut kissan hyväksymäksi. Luovuinkin jo näiden "tuotannosta", mutta jotenkin vain nyt taas alkoi sormia syyhyttää ja päädyin kuitenkin tekemään vielä tämän yhden. 

Ohje tähän löytyi YouTubesta (tai varmaankin löysin Pinterestistä ensin, mutta ohje on YouTubessa). Videolla tekijä näyttää käyttävän melko heppoisia bamburinkuloita työssä, mutta minä en luottanut sellaisiin tässä. Löysin kyllä suht sopivan kokoiset rinkulat Sinellistä, mutta ne tosiaan vaikuttivat sen verran hennoilta, etten arvannut tehdä tätä niiden varaan. Meinasikin siten muodostua ongelmaksi löytää sopivat rinkulat, koska en löytänyt muunlaisia mistään. Onneksi satuin mainitsemaan asiasta miehelleni, joka tarjoutui sahaamaan sopivat rinkulat vanerista. Ja ta-daa, sain hienot, tukevat puurinkulat ja pääsin tekemään amppelia. 

Tämä meni ystäväni kissalle, mutta en ole vielä ainakaan kuullut, että kissa olisi hyväksynyt tämän käyttöönsä. Kerron toki, jos niin lopulta käy. 

Vanerista tehdyt puurinkulat.

Kesän suurin makrameetyöni oli tämä aurinkotuolin istuin. Tässä tuolissa alunperin ollut kangas repesi ompeleistaan. Yritin kyllä käsin ommella sitä takaisin kuntoon, mutta se osoittautui kovin työlääksi ja myös turhauttavaksi, koska ompeleeni eivät oikein pitäneet. Heti tuolin (kankaan) hajottua ensimmäinen ajatukseni oli harmittelun sijaan mahdollisuus tehdä tähän kehikkoon makrameella uusi istuin. 

Asia jäi hautumaan useammaksi viikoksi, kun yritin etsiä sopivaa köyttä ja mietin, millaisella mallilla tekisin. Viimeisen lomaviikon alkajaisiksi lainasin kirjastosta pinon mm. makrameekirjoja ja yhdessä niistä (Susanna Uusitalon Kodin helpot makrameet) löytyi kansituolin istuinosan ohje. Kansituoliin tämä oli tehty Lankavan Pauliina-punoskuteella, joten uskaltauduin tekemään samalla ohjeella ja langalla tähänkin. 

Leikkasin varmuuden vuoksi superpitkät narut (15-metriset), koska mikään ei ole ikävämpää makrameetöissä kuin se, että narun pituus loppuu kesken. No, tuo 15 metriä riitti  yltäkylläisesti, lopulta pituutta jäi yli pari-kolme metriä per langanpää eli ehkäpä 10 metriä olisi ollut sopiva pituus tähän. Olin ostanut kolme kerää luonnonvalkoista, mutta sekään määrä ei ihan riittänyt, joten jouduin lisäämään reunoihin vihreät narut. En oikein tykkää sekoittaa värejä makrameessa, koska solmuista tulee sekavan näköiset, mutta nyt olin liian kärsimätön aloittamaan enkä halunnut hankkia vielä yhtä kerää lisää valkoista. 

Lopputulos (tai väliaikatulos) näyttää ihan kivalta, mutta ei valitettavasti toimi. Ainakin tällä nykyisellä tavalla reunoihin pujoteltuna istuinosa valahtaa reunoilta sen verran alas, että painun melkein maahan asti pepun kohdalta siinä istuessani. Enkä tiedä, olisiko tilanne yhtään parempi, jos nuo sivut saisi kiinnitettyä paremmin ja korkeammalle reunoissa. Tuntuu, että tämä lanka venyy sittenkin liikaa. Siksi onkin vielä mietinnässä, mihin tämä tekele lopulta päätyy. Joko siitä tulee erillinen riippukeinu (kissoille) jonnekin tai laitan tämän matoksi jonnekin. Tai jotain muuta. Aika näyttää. 

Tupsu on kuitenkin jo ottanut tämän käyttöönsä. Löysin sen eilen illalla kerältä tuolista, mutta siinä vaiheessa, kun minulla oli kamera kädessä (tai siis puhelimesta kamera päällä), se oli jo ehtinyt kömpiä ylös haukottelemaan. 

Viimeisimmät makrameetuotokset ovat nämä tämäniltaiset verhotampit. Idea näihin on peräisin samasta 'Kodin helpot makrameet' -kirjasta, mutta kirjan ohjeesta poiketen tein tähän samanlaista kalanruotosolmua kuin kissa-amppelissa. Tykästyin siihen sitä tehdessä ja tässä tuli nyt sopiva tilaisuus käyttää sitä uudelleen. Ja koska minulla ei ollut puurinkuloita kuin yksi, hyödynsin vanhoja verhorenkaita, joita ilokseni löysin laatikosta. Tämä oli hyvä kohde aurinkotuolista ylijääneille pätkille. 

Värit sopivatkin täydellisesti papukaijatyynyyni. Mistä sainkin ajatuksen, että ehkäpä alan etsiä jotain viidakkoaiheista verhokangasta... 

Vasemmanpuoleiseen kokeilin kahta narua lisää ja sainkin haluamaani leveyttä pötkylään.