Siirry pääsisältöön

Uuden vuoden kalenterit

Ulkona paukkuu ja välähtelee. Tupsu päivystää rappusissa puolivalppaana jokaisen paukun varalta. Sääliksi käy pientä. Vuoden 2021 viimeiset tunnit menossa. Olipahan vuosi. Sen pääteema oli tietenkin edellisen vuoden tapaan korona ja sen varominen. Ja hyvin se sujuikin jouluun asti. 

Jouluna kokoonnuimme isommalla joukolla yhteen, kahdeksan aikuista, neljä teiniä, kaksi alle 5-vuotiasta. Kaikki paitsi pienimmät rokotettuja joko kahteen tai kolmeen kertaan. Siitä  ja etukäteen tehdyistä testeistä (osa "virallisia", osa pikatestejä) huolimatta viruksen pirulainen onnistui livahtamaan joukkoon ja linkosi joulunpyhät oikein huolella joukossamme. Ensimmäinen positiivinen pikatestitulos tuli tapaninpäivän iltana, kun olimme jo kaikki palanneet koteihimme. Testin tehneellä ei ollut oireita, vaan testi oli rutiiniluontoinen seuraavan päivän töihin menoa varten. 

Meillä isäntä sai "possarin", niin kuin olen alkanut kutsua positiivista testitulosta, pikatestissä maanantaina, minulle testi näytti silloin vielä negaa ja olo oli normaali. Illalla olo alkoi minullakin tuntua kuumeiselta ja tiistaiaamuna testitikkuun ilmaantui haalea T-viiva. Illansuussa tehty PCR-testi varmisti tuloksen varhain seuraavana aamuna. Niinpä tämä vuoden viimeinen viikko on kulunut tautia potien ja eristystä jatkuu loppiaiseen asti. Kaikkiaan kahdeksan 14:stä  on saanut "possarin", mutta valtaosa onneksi ilman sen kummempia oireita. 

Meillä miehen kanssa oireita on kyllä ollut kattava kirjo. Minulla kuumetta, yskää, kurkkukipua, nuhaa, tolkuton väsymys. En ehtinyt vielä saada kolmatta rokotusta ja kakkosesta on nyt viisi kuukautta aikaa, joten johtuisiko siitä, en tiedä. Nyt neljännen potemispäivän iltana olo alkaa olla jo ihan kohtalainen, joten olen varovaisen toiveikas, josko se tästä. 

Mutta nyt riittää koronajutut tässä postauksessa. Ehkä kirjoitan joskus myöhemmin lisää tästä meidän suunnittelemattomasta ihmiskokeesta. Haluan kuitenkin ensin selvitä tästä kokonaan. 

Nyt varsinaiseen aiheeseen.

Pian koittavan uuden vuoden kunniaksi ajattelin esitellä vuoden 2022 kalenterini. Hankin näitä päiväkohtaisia kalentereita jo vuosi sitten tälle vuodelle, ja koska tykkäsin - ja enimmäkseen muistin ja jaksoin kääntää kalentereista uuden sivun esiin päivittäin - päätin jatkaa perinnettä tänäkin vuonna, mutta erilaisilla kalentereilla. 

Taaskin valinta oli suunnattoman vaikeaa, koska vaihtoehtoja tosiaan on lähes loputtomasti. Näihin kolmeen päädyin: 
  • 10-minute cross-word puzzles. Vuonna 2021 aivotreeniä tuotti 'Daily Brain games' -kalenteri, joka toimi hyvin vessaviihdykkeenä. Siinä oli useammanlaisia tehtäviä, joista osa oli hyviä, osa taas ei. Huomasin tykkääväni eniten tehtävistä, joihin liittyi sanoja, joten siksi päädyin nyt sanaristikkovaihtoehtoon. Saa nyt nähdä, miten vaikeiksi nämä ristikot osoittautuvat, mutta luulisi ainakin englannin sanaston karttuvan, jos näitä jaksan päivittäin yrittää ratkoa. Ja vessaan tämäkin kalenteri pääsee. 
  • Italian - daily phrase & culture calendar. Olen opiskellut italiaa viimeksi reilu 10 vuotta sitten eikä silloisista työväenopiston kursseista tainnut jäädä päähän mitään. Tätä nykyä yritän vielä  huonommin tuloksin opiskella japania ja mieluiten olisinkin hankkinut japani-kalenterin, mutta koska en löytänyt sellaista, päädyin tähän italialaiseen. Jospa tämä palauttaisi jotain opittua mieleen - ja ehkä vielä jonain päivänä pääsen taas matkalle Italiaan.
  • Wititudes. Kalenterin esimerkkisivujen perusteella tämä oli vain ostettava. Tämän jonkinlainen vastine menneenä vuonna on ollut "Every moment matters" -kalenteri, jonka sisältö ei kaikilta osin oikein istunut omalle kohdalleni. 

Eikös muuten ole hieno Helsinki-palapeli kalentereiden taustalla? Löysin sen kirppiseltä joulun alla enkä malttanut olla ostamatta. 

 

Wititudes-kalenterin ensimmäinen (ja toinen) päivä. Asiaa. :) 

Päättyvän vuoden kalenterien viimeiset sivut näkyvät alla olevassa kuvassa. Daily brain games unohtui kuvasta. Alunperin en hankkinut kissakalentereita, mutta en lopulta kuitenkaan malttanut olla tilaamatta sellaisetkin. Viisi kalenteria oli kyllä jo vähän liikaa. :D Kissakalentereista kuvassa vasemmassa reunassa oleva oli pettymys ihan siksi, että kuvien kissat näyttivät enemmän koirilta kuin kissoilta. Samalta tekijältä löytyy myös koirakalenteri, joten veikkaan tekijän hyödyntävän kuviaan molemmissa kalentereissa, tai sitten tekijä vain on enemmän koiraihminen ja piirtää kissat liiaksi koirannäköisiksi. 

Toinen kissakalenteri oli 'What cats teach us'. Se saa minulta ihan kiitettävän arvosanan. Kullakin sivulla kissan kuva oli höystetty jonkun kuuluisan ihmisen viisailla sanoilla. Esimerkiksi vuoden viimeisen päivän sitaatti on Äiti Teresalta ja sopiikin hyvin juuri tähän: 
"Yesterday is gone. Tomorrow has not yet come. We have only today. Let us begin."


Yhden päivän kuvan otin talteen ja oikein kehystin. Päivämäärä (22.3.) ei ole tässä merkityksellinen, vaan tuo sitaatti: 
"Start writing, no matter what. The water does not flow until the faucet is turned on." 
En vain ole saanut vieläkään väännettyä kirjoitushanaani auki...


Hyvää uutta vuotta 2022!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Marimekon Räsymatto-kuosiset sukat

Veljentyttöni suosikkikuosi tällä hetkellä on Marimekon Räsymatto. Malli on sopivan hauska toteuttaa myös villasukissa, joten niinpä päätin yllättää veljentytön tällaisilla sukilla.  Nämä saavatkin sitten jäädä tämän kevään viimeisiksi villasukiksi. En ole koskaan aiemmin kokenut hajuhaittoja villalangoista, mutta tämä oli nyt tänä keväänä jo toinen kerta. Ensimmäinen kerta oli vielä kylmien säiden aikaan, kun neuloin sukkaa Novitan 7 veljestä Raita-langalla. Niitä sukkia en vielä ole esitellytkään, koska tein valmiiksi vain toisen ja hajuhaittojen takia ulkoistin sukan lankoineen terassin laatikkoon odottelemaan aikaa parempaa. Kenties saan neulottua sukalle parin kesällä ulkosalla. Koko kämppään levisi siis niitä neuloessa sellainen ikävä lampaanrasvan tuoksu!  Ja samanlainen tuoksu, vaikkakin lievempänä alkoi levitä ilman lämmettyä hellelukemiin. Niinpä saatuani nämä sukat valmiiksi, siirsin kaikki villalangat talon viileimpään paikkaan monen oven taakse ja päätin, että nii

Lapasviikko: Marimekko-lapaset

Tässäpä tämän hetken suosikkilapasmallini, Marimekon Räsymatto-kankaan inspiroima pilkkulapanen. Paitsi että tulos on hauskan näköinen, nämä lapaset valmistuvat ihan hujauksesssa ja niinpä olenkin niitä tehnyt tähän mennessä jo kolme paria. Ja tietenkin taas myös jämälankaprojektin etenemisen kannalta malli on mainio. Toistaiseksi minulla on riittänyt mustaa ja harmaata, mutta niiden loppuessa kuvion voi neuloa muillakin väreillä, vaikkapa kokonaan punaisin pilkuin tai punaista, vaaleanpunaista, oranssia, vihreää ja mustaa yhdistelemällä.  Ranteiden resorin neuloin kahdessa ensimmäisessä lapasparissa palmikkojoustinta hevoslapasista kopioiden. Sitä on sinänsä kiva neuloa, että onnistuu ilman apupuikkoa, ja lopputulos on normaalia palmikkoa koristeellisempi. Sen verran perusresoria hitaampi sitä kuitenkin on neuloa, että viimeisimpään tätä mallia tein resorssin tylsempää kaksi oikein-kaksi nurin -resoria. Käytössä molemmat toimivat tietenkin aivan yhtä hyvin.   

Kissasukat

Näiden kissasukkien ohje on Lumi Karmitsan kirjasta Villit vanttuut ja vallattomat villasukat .  Aika vallattomat nämä kissasukat kyllä ovatkin.  Ohje oli ohuemmalle langalle, mutta minä käytin näihin lankavarastoistani Novitan Nalle-lankoja. Jouduin siksi hieman muokkaamaan ohjetta pienemmälle silmukkamäärälle sopivaksi. Siirsin kissakuvion sivuilta eteen ja lyhensin hieman vartta. Alkuperäisessä ohjeessa varressa on kummallakin sivulla kissan naama.  Novita Nallen Taika-lanka, tuo pinkki,sopi tähän aika kivasti, sillä se teki kissasta raidallisen, vähän meidän Miirun oloisen. Tuohon kärkiosan kuvioon se sen sijaan oli ehkä hieman liian levoton eikä kuvio nyt erotu kovin selvästi.  Kissasukat menivät anopille synttärilahjaksi.