Unikkopipo

Vähän vaihtelua sukkiin pipolla. Instassa tuli vastaan jonkun neuloma unikkopipo ja kun olin itsekin mietiskellyt samanlaisen tekemistä jo jonkin aikaa, ryhdyin puuhaan. Kuviokaaviona käytin samaa kuin sukissakin, mutta koska kuvion piti toistua pipossa leveämmin, muokkailin alkuperäistä kaaviota jonkin verran, niin että sain siitä 120 silmukkaa leveän. 

Pipoja oli kyllä sukkiin verrattuna kiva ja nopea neuloa, kun valmista tuli kerrasta eli ei tarvinnut neuloa pipolle paria. Vaikka sitten neuloinkin, kun pipoille löytyi useampikin ottaja. Toisen pipon kohdalla opettelin vihdoin myös tikapuutekniikan. Ja ihastuin siihen kovasti! Olipas nopeaa ja näppärää kuljettaa lankoja tikapuilla, verrattuna perinteiseen langankiertomalliin. 

Arvaatko, kumpi pipoista on neulottu tikapuutekniikalla? 

Yllättäen isoin ero ulkopuolelle näillä tekniikoilla tuli langan nukkautumisessa. Pipoista tupsullinen eli yläkuvassa etualalla oleva on neulottu lankoja kiertäen ja taempi tikapuutekniikalla. Molemmat ovat kutakuinkin yhtä tasaisia eikä lanka pilkottele kiertomallissakaan liiemmin esille, mutta sen pipon pinta on selvästi nukkainen, kun taas tikapuumallilla langat pysyivät siistimpänä. 

Vaikka tykästyinkin tikapuumalliin, niin en ole osannut käyttää sitä pipojen jälkeen neulomissani töissä. Ei niissä niin kovin pitkiä kuljetuksia ole ollutkaan, mutta voisihan sitä silti käyttää. Onkohan olemassa jokin suositus, milloin käyttää tikapuumallia ja milloin taas ei? 

Muistatkos Herbert-nallen? Se pääsi pitkästä aikaa hommiin esittelemään pipoja tassuissaan. Eikä hätää, nalle oli jo herännyt talviuniltaan, sitä ei herätetty varta vasten tätä varten.