Kirjavinkkejä

Siitä on jo reilut pari vuotta, kun olen täällä blogissa viimeksi antanut omia lukuvinkkejäni. Mökkipostaukseen tuli lisättyä kuva yhdestä kirjasta, joka oli todella viehättävä, joten siitä innostuneena päätin listata tänne muutamia muitakin lukemiani kirjoja. 

Minulla on tapana merkitä lukemani kirjat "Viiden vuoden päiväkirjani" takasivuille lukuajankohdan ja "arvosanan" (ok/hyvä) kera. Sieltä minä nytkin poimin tähän postaukseen parhaat palat. :)

Sosuke Natsukawa: Kissa joka suojeli kirjoja. Tämän kirjan ainoa vika on se, että se on melko lyhyt. Jos tykkäät kissoista, kirjoista ja japanilaisuudesta, on tämä sinulle täydellinen kirja. Uskoisin, että toimii myös silloin, jos et ole niin erityisen kiinnostunut Japanista. Tykkäsin tästä itse sen verran paljon, että tilasin tämän netistä myös alkuperäiskielellä eli japaniksi. En pysty sitä vielä sillä kielellä lukemaan, mutta pidän sen kieliopintojeni tavoitteena, että ehkäpä jonain päivänä se onnistuu. 

Frida Isberg: Merkintä. Tämän kirjan luin kesän ekalla mökkireissulla. Mielenkiintoinen dystopiakuvaus Islannista, jossa ihmiset pakotetaan psykologiseen arviointiin ja rikollisuuteen taipuvaiset erotellaan joukosta jo pieninä.

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin. Viihdyttävä ja jopa sivistävä kirja entisaikojen naisista, jotka ovat kulkeneet omia polkujaan ja tehneet hienoja, vaativia matkoja. Erityisen sopiva matkalukemiseksi. Minulla kesti kauan tämän lukemisessa, mikä johtui lähinnä kirjan rakenteesta. Kustakin naisesta kirjoitettu osuus toimii melko itsenäisesti eikä haittaa, jos aiemmin luettu ehtii jo vähän painua unholaan. Kuljetin tätä mukana monella matkalla. 

Camilla Läckberg: Käenpoika. Voi miten iloinen olenkaan, että Läckberg on palannut Fjällbackaan ja tuonut iloksemme taas sen henkilöt murhamysteereineen. Tässä välissä julkaistut muut kirjat eivät ainakaan minulle toimineet enkä siksi edes niitä kaikkia ole saanut luettua. Yleensä luen Läckbergin kirjat ruotsiksi, mutta tällä kertaa kirjastosta tuli ensimmäisenä suomenkielinen versio, minkä luin toukokuussa. Juuri nyt, eli elokuussa, luen samaa kirjaa ruotsiksi (Gökungen). Kun kirjastosta tuli tieto, että ruotsinkielinen kirja olisi noudettavissa, mietin, viitsinkö edes hakea. Tai viitsin, koska hakemattomasta tulee sakkoa, eli enemmänkin mietin, mahdanko saada luettua, kun jo tiedän, miten kirjassa kävi. No, aloin sitten muistella, että kukas oikein olikaan murhaaja ja miten kaikki käänteet mahtoivat mennä. Kun totesin, etten sittenkään muista niitä kovin tarkkaan, niin päätin lukea tämän toiseen kertaan, ruotsiksi tällä kertaa. Tuleepahan hieman verryteltyä ruotsiakin pitkästä aikaa. Kissat ovat ihmeissään, kun tätä nykyä juttelen niille på svenska.

Tässä muita edellisen kirjapostauksen eli helmikuun 2021 jälkeen lukemiani kirjoja. Koska niitä on aika paljon, poimin tuolta päiväkirjani listalta ainoastaan ne, jotka ovat saaneet arvion 'hyvä' ja jotka edes jollain tavalla muistan vielä. 

George R.R. Martin: Valtaistuinpeli. Eli The Game of Thrones. Jos olet katsonut tuota TV-sarjaa, tiedät, mitä odottaa. Kirja ja sarja ovat varsin yksi yhteen, mikä oli minulle iloinen yllätys. Kirja on paksu ja painava, joten tämän kohdalla e-kirja olisi kiva vaihtoehto. Valtaistuinpeli on Tulen ja jään laulu -sarjan ensimmäinen kirja. Toistaiseksi sarjassa on viisi kirjaa ja vähintään yksi kai vielä tulossa, mikäli kirjailija saa sen joskus valmiiksi. Vaikka tykkäsin sekä tästä että sarjan toisesta, Kuninkaiden koitos -kirjasta, en ole saanut luetuksi näitä sen enempää - vielä. Tuntuu, että maailmassa on niin paljon mahtavia kirjoja, ettei ole ollut aikaa paneutua näihin massiivisiin opuksiin. 

Johanna Sinisalo: Auringon ydin. Dystopia Suomesta. Vaikka sanoin listaavani vain kirjat, jotka jollain tavalla muistan, niin tämän juonta en enää oikeastaan muista yhtään. Mutta se oli saanut minulta arvosanan 'hyvä', joten tykkäsin siitä kaksi vuotta sitten. 

Ingmar Bergman: Kohtauksia eräästä avioliitosta. Tunnustan, että tartuin tähän kirjaan vain siksi, että se oli kirjoituskurssilla lukutehtävänä. Kirja kuitenkin vei mennessään, mikä yllätti jo ihan siksikin, että se on kirjoitettu kokonaan dialogina. 

Maja Lunde: Mehiläisten historia. Sininen. Viimeiset. Nämä ovat kolme eri kirjaa, samasta Ilmastokvartetti-sarjasta. Mehiläisten historiassa mehiläiset ovat hävinneet maailmasta ja ihminen joutuu hoitamaan mehiläisten pölytystyöt. Sinisessä puolestaan juomakelpoinen vesi on maailmassa vähissä. Viimeiset-kirjassa on sukupuuttoon kuolleita eläinlajeja ja ihmisetkin pulassa, kun muun muassa sähköä ei olekaan saatavilla.Kvartetin neljäs osa, Unelma puusta, ilmestyy lokakuussa. 

Tämän sarjan kaksi ensimmäistä kirjaa olivat todella hyviä, Viimeiset ei enää niin toiminut minulle, mutta aion kyllä lukea sarjan uusimmankin osan, kunhan sen saan käsiini.

Enni Mustonen: Paimentyttö  - ja muut Syrjästäkatsojan tarinat. Kirjasarja kuljettaa meidät läpi Suomen itsenäisyyden historian, monen aikakauden merkkihenkilön elämää sivuten, kun se kertoo paimentyttönä "uransa" aloittavan Ida Erikssonin tarinan, ja myöhemmissä kirjoissa hänen tyttärensä ja lopulta tyttärentyttären. Viihteen ohessa historia herää eloon aivan eri tavalla kuin koulun historiankirjoissa koskaan. 

Mikko Kamula: Ikimetsien sydänmailla. Tämäkin kirja, joka on kuusiosaisen sarjan aloitusosa, herättää historiaa henkiin kiintoisalla tavalla. Tällä kertaa ollaan 1400-luvun Savossa ja mukana on myös vanhaa suomalaista mytologiaa. Vaikka kirja viehätti minua suuresti, en ole vielä saanut luettua sen jatko-osia. Lähinnä samasta syystä kuin Game of Thrones -kirjat, eli kirjojen suuri sivumäärä on saanut minut odottamaan hyvää aloitushetkeä, mutta sellaista ei vain olevinaan ole tullut. Kakkososan Iso härkä olen jo pariin kertaan lainannut kirjastosta, mutta joutunut palauttamaan, kun lainojen uusimisen maksimimäärä on ehtinyt täyttyä ennen kuin olen saanut aloitettua kirjaa. 

Hiromi Kawakami: Sensein salkku. Tämä kirja oli saanut minulta arvosanan 'ihana'. Ja ihana se olikin. Kaunis, epätavallinen rakkaustarina. Joku on blogissaan kuvaillut sitä näin: "Sensein salkku on rauhallisesti etenevä romaani, joka tuntuu kevyen tuulen huminana korvissa. Sen sävy on seepia, äänet tyynet ja olomuoto vesi, joka ei kiehu eikä temppuile, mutta kuplii pinnan alla, piilossa."

Juuri sellainen se on. 

Laura Manninen: Viimeinen sulkee verhot. Jälleen dystopia Suomesta. Täällä lapset laitetaan laitoksiin hoitoon ja vanhukset hoidetaan kotona. Uutisista tutut kuvaukset ongelmista vanhustenhoidosta saavat aivan uuden vivahteen, kun niitä ajattelee tämän kirjan mukaisesti. 

Keigo Higashino: Uskollinen naapuri. Myrkyllinen liitto. Silent Parade. Vuosi sitten elokuussa olin työreissulla Japanissa ja ennen sitä reissua etsin luettavaa japanilaisilta kirjailijoilta. Higashinon dekkarit olivat hyvä löytö. Toistaiseksi olen lukenut häneltä nämä kolme romaania, mutta näköjään neljäskin on suomennettu (Namiyan puodin ihmeet), johon tein juuri kirjastovarauksen. Toisin kuin dekkareissa yleensä, näissä syyllinen voi olla tiedossa alusta asti, ja kirja kuvaa sitä, miten poliisi saa syyllisen selville. 

Louise Penny: Kuolema kiitospäivänä. Kylmän kosketus. Dekkareita nämäkin. Sijoittuvat Kanadaan Three Pines -kylään, ja tuohon Three Pines -sarjaan kuuluu dekkareita enemmänkin, en vain ole ehtinyt niitä vielä lukemaan. Jo se, että nämä sijoittuvat Kanadaan, on jotenkin virkistävää. Harvoin tulee luettua kanadalaista kirjallisuutta. Ja opinpa senkin, että Kanadassa kiitospäivä on eri aikaan kuin Yhdysvalloissa. 

Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi. Kertomus "naisesta kahden rakkauden välillä", kuten jokin kirjakuvaus kuvailee. Oli sellainen kirja, jonka en olisi halunnut loppuvan lainkaan.  

Risto Isomäki: Vedenpaisumuksen lapset. Myös tämä oli kirja, jonka lukemista olisin halunnut jatkaa vaikka kuinka kauan. Vaikka Isomäen kirjoja osuu silmään lähes joka kirjastokäynnillä, oli tämä jostain syystä vasta ensimmäinen kerta, kun hänen kirjojaan luin. Mutta ei taatusti jää ainoaksi. Muun muassa tämän kirjan epävirallinen edeltävä osa, Sarasvatin hiekkaa, odottelee jo kirjakaapissani. Vedenpaisumuksen lapsissa ollaan lähitulevaisuudessa (ja kaukana menneisyydessä, vedenpaisumuksen ajassa) ja pohjoinen mannerjäätikkö sulaa aiheuttaen valtavan katastrofin. Jos ei pode ilmastoahdistusta ennen tätä kirjaa, niin sitä varmasti potee tämän luettuaan. 

Kaisa Åkerman: Hajusteentekijän tytär. Hieno, sellainen perinteinen tarina menneiltä ajoilta. Tästä tuli mieleen Waltarin Sinuhe, vaikka sen lukemisesta minulla onkin vuosikymmeniä aikaa, joten vertailu voi olla ihan pielessä. Mutta jotenkin mahtavaa, että tämän itämaille sijoittuvan tarinan on kirjoittanut suomalainen assyriologi. Ja kirjan loppuratkaisu kruunasi hienon teoksen!

Myös moni pelkän ok-merkinnän saanut kirja ansaitsisi tulla mainituksi täällä, mutta siihen ei nyt aika riitä. Kirjat - ja neulomukset - odottavat!

Näistä alkukesänä lainatuista 'Merkintä'-kirjan olen lukenut, muut odottavat vuoroaan. Gilbertin kirjan taisin joutua jo palauttamaan takaisin kirjastoon, kun joku oli varannut sen.