Kuten edellisessä joulupostauksessa kirjoitin, joulukuulta on esiteltävänä paljon tuotoksia. Näin vuoden vaihtumisen kunniaksi päätin kuitenkin koota tähän kavalkaadin puikoilta purettuja tai muuten tänä vuonna kesken jääneitä töitä. Olkoon se tapani putsata vanha vuosi ja suunnata kohti uutta.
Mutta ennen kuin mennään niihin, valitsin suosikkini tämän vuoden käsitöistäni. Tässä kolmen kärki:
Kaksi ensimmäistä oli helppo valita. Makramee-mobile oli hauska tehdä ja siitä tuli söpö. Muumipipon nostin kärkisijoille ennen kaikkea siksi, että pipon saaja on kovasti tykännyt siitä ja käyttää sitä ahkerasti. Tulee aina kiva fiilis, kun pipo vaikkapa vilahtaa Insta-stoorissa.
Kolmosta olikin jo vaikeampi valita. Päädyin Kalevala-neuleeseen ihan siksi, että se oli ensimmäinen neulomani Kalevala-neule, se onnistui ihan kohtalaisesti (tuli oikeankokoinen), tykkään paidan väreistä, ja olen jopa käyttänyt paitaa melko paljon - tai ainakin useammin kuin pari kolme kertaa.
Mikä on oma suosikkisi tämän vuoden tuotoksistani? Entä omistasi?
Sitten näihin, jotka eivät päässeet jatkoon alkua pidemmälle.
Nämä ensimmäiset puretut aloitin Välitetään villasukilla -hyväntekeväisyyssukan ohjeella, tosin jo paljon sen jälkeen kun keräys oli loppunut. Tarkoitus oli tehdä sydämelliset sukat syksyn reissumme ajaksi kissoja hoitamaan tulleelle kälylleni. Päädyin purkamaan tämän ekan version, koska varresta tuli liian pitkä ja kapea eikä tuo kuviokaan mielestäni kovin selvästi siinä tullut esiin. Hyödynsin ohjetta kyllä lopullisiin sukkiin hieman karsitusti, niistä kuvat tulee tänne blogiin myöhemmin.
Ajattelin tehdä sukat rikottua helmineuletta mustaa ja raitalankaa käyttäen. Kun pinta alkoi näyttää oheiselta ja sukan varresta tulla ihan liian leveä, päädyin purkamaan.
Tätä kissasukkaa en purkanut (ainakaan vielä), mutta en myöskään viitsinyt tehdä sille paria. Eli lopputulos ei täydellisesti miellyttänyt minua. Jos sukat olisivat tulleet valmiiksi (ehkä ne vielä tuleekin), ne olisi menneet kummitytölleni, jolle olin neulonut edelliset kissasukat 2016 (!) ja joiden huomasin olevan vieläkin käytössä unisukkina. En ymmärrä, miten ne mahtuvat jalkaan, kun kummityttöni on kuitenkin näiden vuosien aikana kasvanut 13-vuotiaasta aikuiseksi. Nöpö ja Klasu ovat kummitytön kissojen nimet.
Tämä purettu paidan alku on tainnut vilahtaa blogissa jo kerran, ellei useammankin. Neuloin sitä jo edellisenä vuonna, mutta päädyin purkamaan tänä vuonna. Ei tästä sen enempää.
Tämä jäi myös yhden sukan outoudeksi. Ohje on 52 x villasukat -kirjasta, jota kokeilin jostain projektista ylijääneelle Viking Nordlys -langalle. Liukuvärjäys häiritsee liikaa sinänsä kivan kuvion esiinpääsyä, siksi toinen sukka ei edennyt paljon alkua pidemmälle ja jäi lopulta kesken. Luulen, että joulun alla siivotessani tämä päätyi roskikseen.
Tämä kettusukkahan näyttää todella kivalta! Piti hetken ihan miettiä, miksi ihmeessä purin sen. Syy on se, että tarkoitukseni oli tehdä nilkkasukat ja ohje oli ohuemmalle langalle. Neuloessani Novitan 7 veljestä -langalla sukan varsi venähti lähes polvipituiseksi eikä se todellakaan ollut tällä kertaa tarkoitus. Olen muutenkin alkanut välttää pitkiä villasukkia, kun ne tuntuvat olevan monelle hankalia käyttää. Niinpä ketut saivat lähteä jatkamaan seikkailujaan muualla kuin näissä sukissa.
Uusi vuosi 2024 alkaa käsitöiden osalta tutuissa merkeissä eli villasukkia neuloen. Aika näyttää, mitä muuta tulee tehtyä. Jotain ihan uuttakin olisi kiva opetella.
Oikein ihanaa ja onnellista uutta vuotta kaikille!
Kommentit
Lähetä kommentti
Ajatuksia?