Miten maistui matolääke?

Ulkoileville kissoille suositellaan säännöllistä matolääkitystä. Tätä suositusta noudatan madottamalla omat kissat kolmen kuukauden välein. Nyt oli taas sen aika.

Matolääkettä on - taaskin suositusten mukaan - myös hyvä vaihdella, koska kukin lääke puree vähän eri loisiin. Niinkin minä teen, kiltti tyttö kun olen.

Tällä kertaa mentiin helpoimman kautta eli Mirrixillä. Helpointa se on siksi, että sitä annetaan kerta-annos ja lääke on valmiiksi ruiskutettavassa muodossa. Toista tahnamaista, Flubenolia, on annettava kolmena päivänä peräkkäin. Jos vuorossa on pillerimuotoinen matolääke, kuten Axilur, liuotan tabletit tilkassa vettä ja imaisen liuoksen ruiskuun.

Ruisku on nimittäin ainoa keino, jolla saan annettua (= osaan antaa) lääkkeet kissoille. Ja kyllä se silloinkin mieluiten vaatii kaksi henkilöä: toinen pitää kissaa paikallaan (sylissä), toinen pursottaa lääkkeen kissan suuhun. 

Tosin kuten kaikessa muussakin, myös tässä Tupsu ja Miiru eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Tupsulle lääkkeen anto onnistuu tarvittaessa yksinkin, Miirulle ei toivoakaan sellaisesta.

Tällä kertaa lääkitys suoritettiin, kun pahaa-aavistamattomat kisulit olivat jo asettuneet yöunilleen. Tupsu otti lääkkeen vastaan sille tyypillisellä tyyneydellä. vaikka ihan pikkuisen protestoikin suuhun tungettua ruiskua. Nieli kuitenkin annoksensa ja jatkoi sitten uniaan. 

Varauduin Miirun pyristelyihin kietomalla kissan pyyhkeen sisään tiukkaan otteeseen. Lääke saatiin miten kuten annettua, ja kun kissa pääsi pyyhkeestä ja sylistä pois, ei sitä sitten näkynytkään useampaan tuntiin. Tästä kauhukokemuksesta piti mennä toipumaan ultimate-turvapaikkaan eli takkahuoneen sohvan sisuksiin.

Aivan, luit oikein, sohvan sisuksiin. Sohvan - onneksi vanhan sellaisen - pohjakankaaseen on ilmaantunut useampi kissan mentävä reikä. Niistä voi kiivetä makoilemaan pohjakankaan päälle, ihan kuin riippukeinuun. Sisäänmenorei'ät ovat sohvan takareunoissa, joten kun sohvan alle kurkkii, ei näy mitään, ei varsinkaan kissaa. Pieni notkahdus kankaassa paljastaa sijainnin, jos sitä osaa etsiä. 

Siellä lähes täydellisessä piilopaikassa Miiru siis piilotteli matolääkkeen antoa seuranneet tunnit, eikä tullut ulos houkutteluista huolimatta. Lopulta, useamman tunnin kuluttua, se vihdoin ilmaantui takaisin olohuoneeseen ja tuli viereeni sohvalle nukkumaan. Silloin tiesin saaneeni anteeksi. 

Miiru vieressä sohvalla = matolääkitys on anteeksiannettu.

Tämä ennaltaehkäisevä madotus on ainakin meillä toiminut, sillä en ole havainnut kissoissa matotartuntoja.