Kiinnostaako kissan mieli?

Minua ainakin kiinnostaisi kovasti tietää, mitä kissat oikein mielessään ajattelevat, meistä huolenpitäjistään ja asuinkumppaneistaan sekä elämästä yleensä. Niinpä kun kirjastossa silmiin osui kirja nimeltä Kissan mieli  ryhdyin innolla lukemaan sitä odottaen saavani siitä vastauksen juuri tähän kysymykseen.

Kirjan kirjoittaja, John Bradshaw, tutkii kissoja, ja muitakin eläimiä, työkseen Bristolin yliopiston antrozoologian instituutissa, jonka johtajana hän toimii. Bradshaw oli mukana myös BBC:n mainiossa dokumentissa 'Kissojen salattu elämä", jonka Yle esitti toissa kesänä.

Mitä mahtaa liikkua Miirun mielessä?

No, eihän kirja kaipaamani vastausta antanut, ainakaan ihan suoraan. Siitä sai kyllä ison tietopläjäyksen, kuinka kissat ovat kehittyneet villikissoista kotikissoiksi, kesyyntymättä oikeastaan vieläkään. Kissat ovat sopeutuneet elämään ihmisten rinnalla noin 4000 vuoden ajan, eikä tämä aika ole tarpeeksi pitkä, että kissan aisteissa tai ajattelussa olisi ehtinyt tapahtua muutoksia. Niinpä nykykissoilla on kutakuinkin samanlaiset aistit, aivot ja tunnerekisteri kuin niiden villikissaesivanhemmilla.

Näköaistia kuvailin kirjasta saamieni tietojen perusteella aiemmin ja yritin silloin kuvankäsittelyllä muuttaa kuvia kissan näköaistin mukaiseksi. Hajuaisti on kissoille lähes yhtä tärkeä kuin näkö, ja niillä on erinomainen kuulo. Kissan kuulokyky ulottuu kaksi oktaavia korkeammalle kuin ihmisen kuuloalue. Kissa siis kuulee esimerkiksi lepakoiden suunnistuksessaan käyttämiä ultraäänipulsseja sekä pikkujyrsijöiden korkeita vinkaisuja. Kuulollaan kissa pystyy myös loistavasti paikantamaan saaliin sijainnin.

Aisteista löytyy kirjasta juttua yhden kokonaisen luvun verran, ja antaahan niiden kuvailu toki ainakin hieman käsitystä siitä, miten kissa kokee maailman.

Mitä mietit, Tupsukainen?

Kissan ajatuksista ja tunteista kirja toteaa, että "kissat ovat hyvin taitavia kätkemään ajatuksensa ja vielä parempia kätkemään tunteensa". Tämä juontaa juurensa niiden kehityshistoriasta itseriittoisina, keskenään kilpailevina eläiminä. Sellaiseen elämään ei ole sopinut tunteiden näyttäminen, vaikka niillä tunteita onkin. Kirjan mukaan kissat kokevat ainakin pelkoa, iloa ja rakkautta. Suhteisiin liittyvien tunteiden,  kuten kateuden, surun ja syyllisyyden, kirjoittaja arvelee olevan kissojen ulottumattomissa. Ihan vain siksi, ettei sellaisille tunteille ole kissojen elämässä ollut tarvetta.

Kirja on valtaisa tietopaketti kissojen elämään. Lienee tutkijan varovaisuutta, kun kirjassa ei anneta niitä suoria vastauksia, vaan selitetään asioita taustojen ja kehityshistorian kautta. Kirjan lähes 300 sivua ovat tiukkaa asiaa, kuvia on vähän, eli se ei ole mitenkään kevyt luettava, mutta kiinnostava aihepiiri tietenkin auttaa. Tarkempi ja aivan loistava kuvaus kirjasta löytyy tästä kirjablogista.