Kesän alussa, silloin kun ei vielä voinut aavistaa, että koko kesä olisi yhtä hellettä, listasin blogissa kirjavinkkejä. Nyt kesän jo vaihduttua ainakin kalenterissa syksyyn, ajattelin palata aiheeseen ja listata, mitä kaikkea kesän mittaan tulikaan luettua. Lämmin sää houkutteli asettumaan ulkona johonkin kivaan paikkaan lueskelemaan ja tuntuukin, että kesä kului kirja kädessä. Silti kirjasaalis jäi kuitenkin melko vaatimattomaksi.
Jo Nesbø - Harry Hole -sarja
Tässä kirjasarjassa pääsin hyvään vauhtiin. Sain luettua sarjan kuusi ensimmäistä dekkaria eli Lepakkomiehen, Torakat, Punarinnan, Suruttoman, Veritimantit sekä Pelastajan. Ihan ensimmäinen kirjoista ei vielä vakuuttanut enkä sen perusteella vielä oikein tajunnut, miksi Harry Hole -kirjoista on tullut niin suosittuja. Ystäväni kuitenkin vakuutti, että siitä ne paranevat, ja niinhän niissä tosiaan on käynyt. Kirja kirjalta juonenkäänteet ovat olleet mielenkiintoisempia ja Harry Holenkiin olen jo pikkuisen kiintynyt. Minulla on antikvaariosta hankittuna, kotona odottamassa sarjan kolme seuraavaa osaa, mutta aina välissä tekee mieli lukea muitakin kirjoja. Onpahan siis pimeiksi syysilloiksi tiedossa loistavaa luettavaa.
Mitäs muuta sitten tulikaan luettua näiden dekkareiden välissä?
Miika Nousiainen: Juurihoito
Tykkään Nousiaisen huumorista mm. Pitääkö olla huolissaan -ohjelmassa. Vadelmavenepakolainen on mahtava kirja, Metsäjätti ihan ok. Muita en häneltä olekaan lukenut tämän Juurihoidon lisäksi. Juurihoito oli ihan ok, mutta jotenkin turhan piilovalistava, mikä ärsytti minua siinä lukemisen ohessa.
Lucinda Riley: Seitsemän Sisarta ja Myrskyn sisar
Rileyn uusi (?), seitsemänosainen Seitsemän sisarta -sarja oli kesän lukulöytö. Kirjoissa on sivuja lähemmäs tuhat, mutta ahmin kummankin osan muutamassa päivässä. Onneksi oli sitä hellettä, että pystyi hyvällä omallatunnolla vain lojumaan viltillä ja lukemaan. Muuta ei kuitenkaan olisi jaksanut kuumassa tehdä. Perheen seitsemän tytärtä ovat kaikki adoptoituja ympäri maailman ja kukin kirja kertoo yhden sisaruksen tarinan vuorollaan heidän adoptioisänsä (mahdollisesti lavastetun) kuoleman jälkeen. Mukaansatempaavasti kirjoitettua viihdettä enkä malta odottaa seuraavia osia. Englanniksi sarjassa on ilmestynyt jo viisi osaa - minkä tajusin vasta nyt, kun vähän googlettelin - suomeksi ilmeisesti vain nämä kaksi ensimmäistä osaa. Nyt kun tiedän, että englanniksi on olemassa jo useampikin osa, niin enpä ehkä malta odottaa suomennoksia...
Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat
Vaikuttava tarina ihmisistä ja kohtaloista Afganistanissa ja sieltä pois muuttaneista. Suosittelen!
Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen
Nobel-kirjailijan unenomainen, hieman outo kirja, joka kyllä imaisee lukijan mukaansa, kun vain malttaa antautua sille.
Katherine Pancol: Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin
Tämä taisi olla kesän ainoa huti. Sinnittelin liki tuhatsivuisen romaanin loppuun asti ihan vain siksi, kun se sattui matkalukemiseksi Kroatian reissulle. Ehkä se olisi toiminut paremmin, jos olisin lukenut sarjan kaksi aiempaa osaa, mutta enpä tajunnut kirjaa (itsenäiseksi) jatko-osaksi millekään ostaessani sen divarista.
Aldous Huxley: Uljas uusi maailma
Vuonna 1932 julkaistu romaani vie reilun 600 vuoden päähän tulevaisuuteen, jolloin lapsilla ei ole äitejä eikä isiä, vaan ihmiset syntyvät pulloista ennaltamäärättyihin rooleihin ja tehtäviin. Tulevaisuudennäkymä heijastelee kirjoitusajankohdan kuumimpia juttuja, kuten Henry Fordin T-Model -autoa ja sarjatuotannon kehittymistä. Kirja on kyllä kestänyt hyvin vuosikymmenensä ja on lukuelämys edelleen. Loppuratkaisu on tosin vähän pliisu, kun ei sellaista oikeastaan edes ole.
Jonas Jonasson: Lukutaidoton, joka osasi laskea
Lähes yhtä hauska kirja kuin Jonassonin ensimmäinen, Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi. Lukutaidoton alkaa Afrikan Sowetosta huussinsiivojien parista ja päätyy Ruotsin pääministerin ja kuninkaan sekä atomipommin kanssa samaan peräkärryyn. Mitä kaikkea välissä oikein tapahtuukaan, kannattaa lukea kirjasta.
Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen
Tämän kirjan tilasin miehelleni, mutta hänen ollessaan F1-kisareissulla Monzassa luinkin kirjan itse. Jos kirjoittaja olisi kuka tahansa muu, tuskin jaksaisin lukea kirjaa Kimi Räikkösestä, tai kenestäkään muusta urheilijasta sen puoleen. Mutta Hotakainen kirjoittaa sopivan kevyellä ja rennolla otteella, joten tämän kirjan luki ihan mielellään.
Siinäpä ne kesäkuukausien kirjat. Ehkäpä palaan asiaan taas loppuvuodesta.
Jo Nesbø - Harry Hole -sarja
Tässä kirjasarjassa pääsin hyvään vauhtiin. Sain luettua sarjan kuusi ensimmäistä dekkaria eli Lepakkomiehen, Torakat, Punarinnan, Suruttoman, Veritimantit sekä Pelastajan. Ihan ensimmäinen kirjoista ei vielä vakuuttanut enkä sen perusteella vielä oikein tajunnut, miksi Harry Hole -kirjoista on tullut niin suosittuja. Ystäväni kuitenkin vakuutti, että siitä ne paranevat, ja niinhän niissä tosiaan on käynyt. Kirja kirjalta juonenkäänteet ovat olleet mielenkiintoisempia ja Harry Holenkiin olen jo pikkuisen kiintynyt. Minulla on antikvaariosta hankittuna, kotona odottamassa sarjan kolme seuraavaa osaa, mutta aina välissä tekee mieli lukea muitakin kirjoja. Onpahan siis pimeiksi syysilloiksi tiedossa loistavaa luettavaa.
Mitäs muuta sitten tulikaan luettua näiden dekkareiden välissä?
Miika Nousiainen: Juurihoito
Tykkään Nousiaisen huumorista mm. Pitääkö olla huolissaan -ohjelmassa. Vadelmavenepakolainen on mahtava kirja, Metsäjätti ihan ok. Muita en häneltä olekaan lukenut tämän Juurihoidon lisäksi. Juurihoito oli ihan ok, mutta jotenkin turhan piilovalistava, mikä ärsytti minua siinä lukemisen ohessa.
Lucinda Riley: Seitsemän Sisarta ja Myrskyn sisar
Rileyn uusi (?), seitsemänosainen Seitsemän sisarta -sarja oli kesän lukulöytö. Kirjoissa on sivuja lähemmäs tuhat, mutta ahmin kummankin osan muutamassa päivässä. Onneksi oli sitä hellettä, että pystyi hyvällä omallatunnolla vain lojumaan viltillä ja lukemaan. Muuta ei kuitenkaan olisi jaksanut kuumassa tehdä. Perheen seitsemän tytärtä ovat kaikki adoptoituja ympäri maailman ja kukin kirja kertoo yhden sisaruksen tarinan vuorollaan heidän adoptioisänsä (mahdollisesti lavastetun) kuoleman jälkeen. Mukaansatempaavasti kirjoitettua viihdettä enkä malta odottaa seuraavia osia. Englanniksi sarjassa on ilmestynyt jo viisi osaa - minkä tajusin vasta nyt, kun vähän googlettelin - suomeksi ilmeisesti vain nämä kaksi ensimmäistä osaa. Nyt kun tiedän, että englanniksi on olemassa jo useampikin osa, niin enpä ehkä malta odottaa suomennoksia...
Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat
Vaikuttava tarina ihmisistä ja kohtaloista Afganistanissa ja sieltä pois muuttaneista. Suosittelen!
Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen
Nobel-kirjailijan unenomainen, hieman outo kirja, joka kyllä imaisee lukijan mukaansa, kun vain malttaa antautua sille.
Katherine Pancol: Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin
Tämä taisi olla kesän ainoa huti. Sinnittelin liki tuhatsivuisen romaanin loppuun asti ihan vain siksi, kun se sattui matkalukemiseksi Kroatian reissulle. Ehkä se olisi toiminut paremmin, jos olisin lukenut sarjan kaksi aiempaa osaa, mutta enpä tajunnut kirjaa (itsenäiseksi) jatko-osaksi millekään ostaessani sen divarista.
Aldous Huxley: Uljas uusi maailma
Vuonna 1932 julkaistu romaani vie reilun 600 vuoden päähän tulevaisuuteen, jolloin lapsilla ei ole äitejä eikä isiä, vaan ihmiset syntyvät pulloista ennaltamäärättyihin rooleihin ja tehtäviin. Tulevaisuudennäkymä heijastelee kirjoitusajankohdan kuumimpia juttuja, kuten Henry Fordin T-Model -autoa ja sarjatuotannon kehittymistä. Kirja on kyllä kestänyt hyvin vuosikymmenensä ja on lukuelämys edelleen. Loppuratkaisu on tosin vähän pliisu, kun ei sellaista oikeastaan edes ole.
Jonas Jonasson: Lukutaidoton, joka osasi laskea
Lähes yhtä hauska kirja kuin Jonassonin ensimmäinen, Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi. Lukutaidoton alkaa Afrikan Sowetosta huussinsiivojien parista ja päätyy Ruotsin pääministerin ja kuninkaan sekä atomipommin kanssa samaan peräkärryyn. Mitä kaikkea välissä oikein tapahtuukaan, kannattaa lukea kirjasta.
Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen
Tämän kirjan tilasin miehelleni, mutta hänen ollessaan F1-kisareissulla Monzassa luinkin kirjan itse. Jos kirjoittaja olisi kuka tahansa muu, tuskin jaksaisin lukea kirjaa Kimi Räikkösestä, tai kenestäkään muusta urheilijasta sen puoleen. Mutta Hotakainen kirjoittaa sopivan kevyellä ja rennolla otteella, joten tämän kirjan luki ihan mielellään.
Siinäpä ne kesäkuukausien kirjat. Ehkäpä palaan asiaan taas loppuvuodesta.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ajatuksia?