Tilkkutäkkiä oli näppärä edistää aina muutama rivi kerrallaan, koska sen pystyi tekemään arki-iltoina muiden hommien välissä. Tilkkujen yhteenompeleminen oli sopivan ajatteluvapaata ja siten varsin rentouttavaa puuhaa.
Välillä puuhaa ilahduttivat myös kissat - tosin hieman myös hankaloittaen, koska enhän minä välttämättä raaskinut siirtää vaikkapa Tupsua tilkkujen päältä pois enkä siten päässyt ompelemaan liuskoja yhteen. Vaan eipä se mitään, homma jäi siltä kertaa aina siihen ja jatkui jonain toisena iltana.
Tässä ollaan tilkkujen yhteenompelussa jo yli puolen välin: 18 tilkun rivejä on 18, kun kokonaistavoitteena on 26 riviä. |
Kun kaikki tilkut sitten olivat yhteenommellut, piti keksiä, minkä värisen pohjan täkkiin tekisi. Koska sopivan värisiä tai kuvioisia kankaita ei löytynyt pohjaan omista kankaista, lähdin kangasostoksille, vaikka se hieman sotikin sitä vastaan, että vanhoista kankaista piti päästä eroon. Samalla reissulla ostin myös vanua, ohuinta mahdollista, tilkkutäkin sisukseksi.
Pohjakankaaksi valikoitui vihreä. Violetti minulla taisi olla mielessä vielä siinä vaiheessa, kun menin kauppaan, koska violetteja tilkkuja on peitossa eniten. Sopivaa violetin sävyä ei kuitenkaan löytynyt. Sen sijaan löytyi 280 cm leveää yksiväristä sekoitekangasta, joka houkutteli siksi, että siitä sai yhtenäisen takakappaleen. Värivaihtoehdot tuossa kankaassa eivät olleet kovinkaan moninaiset: valkoinen, harmaa, beige, musta - ja kirkas vihreä. Koska vihreä sattui olemaan samaa kuin muutamissa tilkuissa, päädyin siihen. Olkoon täkki sitten värikäs alusta loppuun asti.
Sitten alkoikin täkin työstämisen tylsimmät vaiheet: harsiminen ja tikkaaminen. Harsiminen on ärsyttävää siksi, että inhoan kaikkea käsin ompelemista ja vältän sitä ihan viimeiseen asti. Tikkaaminen puolestaan osoittautui melkoisen työlääksi peiton ison koon takia.
Miiru tarkastuspuuhassa. |
Huomaa laadunvalvoja taustalla. |
Tupsua ei laatu kiinnosta, hän kävi muuten vain makailemassa peiton päällä. |
Kommentit
Lähetä kommentti
Ajatuksia?