Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2018.

Kesäloma koittaa

Vihdoin on se aika, jota työläinen odottaa koko vuoden. Nimittäin kesäloman aika. Nyt se alkaa ja neljä viikkoa lomaa häämöttää edessä.  Aina lomailevat kisuliinit eivät varmastikaan arvosta lomakautta samassa määrin kuin me ihmiset. Tutut rutiinit rikkoutuvat, kun vaihdetaan maisemaa mökille, tai kun kotiin tulee eri palvelusväkeä meidän vakituisten lomaillessa etelän takuuvarmassa lämmössä.  Niin tai näin, loma saa alkaa! Oikein mukavaa heinäkuuta kaikille, niin lomailijoille kuin muillekin.  "Jaa niin mikä loma? Minulle jokainen päivä on lomaa." "En ymmärrä käsitettä kesäloma. Talvella on aikaa lomailla, mutta näin kesällä kissan on hoidettava hommansa joka päivä. Jyrsijät eivät lepäile kesällä." "Toki satunnaiset tauot ovat sallittuja kissoillekin." "Tää on mun taukojumppa." "Jumppailun lomassa täältä voi tarkkailla, näkyykö saalista." "Sitten kun rentoudun, rentoudun vähän mukavemmiss

Sporttivyölaukku

Sana vyölaukku tuo ensimmäisenä mieleeni melkoiset vyötärökauhistukset jostain muutaman vuosikymmenen takaa, ennen kännyköiden aikakautta. Vyölaukkuhan oli ihan kaikista kätevin väline, mutta eivät ne mitään silmäniloja todellakaan olleet.  Nyt vyölaukut ovat tulleet ainakin jossain määrin takaisin, ja vaikka valikoimissa on joitain ihan tyylikkäitäkin yksilöitä, useimmat tuovat mieleen noita vanhoja flashbackeja. Eli ei kiitos.  Halusin kuitenkin lenkkeilyyn sopivan vyölaukun, johon saan sujautettua puhelimen ja kodinavaimet. Niinpä päädyin tekemään sellaisen itse. Kevään hellejakson aikana ompelukone ei houkutellut yhtään, mutta heti ensimmäisen sadeillan sattuessa surautin tämän sporttivyölaukun valmiiksi.  Kissakangasosio saattaa näyttää tutulta joidenkin lukijoiden silmään: samasta kankaasta ja silloinkin keltaisella vetoketjulla tein noin vuosi sitten pienen pussukan . Tässä vyölaukussa kangasta on vahvistettu ohuella tukikankaalla. Mustavalkoraitainen kangas on trik

Ikkunaprinsessa

"Hän on kissoista söpöin minkä tiedän, myös pienet raidat prinsessallani siedän. Turkki on, moitteeton, hyvä myös ryhti vartalon. Ruudun takaa prinsessa katsoo vain." (Rauli Badding Somerjoen Ikkunaprinsessa-kappaleen kertosäettä mukaillen)

Ihan paras grilliherkku

Lähestyvän juhannuksen kunniaksi päätin jakaa tänne ehdottoman grillaussuosikkini, vaikkei tämä mikään ruokablogi olekaan. Tämä kasvisherkku vain on niin hyvää, että vesi herahtaa kielelle ihan sitä ajatellessakin. Raaka-aineet : 1 munakoiso valkosipulin kynsiä oman maun mukaan ruokaöljyä suolaa Leikkaa munakoiso ohuiksi viipaleiksi ja levitä leivinpaperin päälle. Itketä ne eli ripottele päälle suolaa ja anna olla puolisen tuntia. Viipaleet "hikoilevat". Kuori muutama - tai useampi - valkosipulin kynsi. Purista kynnet öljyn sekaan. Kuivaa "hiki" pois munakoisoviipaleista talouspaperilla. Sivele viipaleet valkosipuliöljyllä.  Sitten vaan grilliin ja grillataan, kunnes ovat ruskettuneet kypsiksi. Grillatusta lopputuotteesta ei valitettavasti ole kuvaa, koska herkulliset viipaleet tulivat syödyiksi niin nopeasti, etten ehtinyt - tai muistanut - ottaa niistä kuvaa.

Tavoitetta takapihalle

Kerroin aiemmin pihalle istuttamistani alppiruusupensaista . Vierailin äskettäin Helsingin Alppiruusupuistossa - ja sain tästä uutta tavoitetta takapihalleni. Noin 40 vuoden aikajänteelle vain... :)  Alppiruusupuistossa vierailustani voit lukea enemmän täältä . 

Ilmakylpyä pensaan alla

Kun on oikein kuuma, aurinko porottaa eikä ilma liiku, mitäpä sitä silloin mieluiten tekisi?  No, jos on kissa, ja niin kuin Tupsu, ihan parasta on asettua päiväunille pensaan juurelle.  Leppoisaa sunnuntaita! Voiko tämän rennommin enää ollakaan?

Virkatut pikkumatot

Ostin jo reilu vuosi sitten useamman kilon valkoista ontelokudetta ja virkkasinkin silloin pyöreän maton keinutuolin alle. Aloitin heti perään suorakulmaisen maton tekoa, mutta se jäi kesken, ja palasin sen pariin vasta tänä keväänä laitettuani villalangat talviteloille .  Virkkasin ensin valmiiksi sen vuosi sitten kesken jääneen. Se oli jäänyt kesken lähinnä siksi, että huomasin menneeni silmukoissa sekaisin. No, sisulla viimeistelin sen loppuun, vaikka olisi kannattanut vain heti purkaa koko tekele. Optimistisesti kuitenkin ajattelin, että ehkä se ei valmiina näytä niin pahalta... No, näytti (kuva löytyy tämän jutun lopusta), joten päädyin kuitenkin purkamaan sen.  Mietin sitten, aloittaisinko alusta, mutta kun löysin kivannäköisen maton ohjeen Kauneimmat käsityöt -lehden numerosta 3/2018, päätin tehdä uuden maton sen mukaan. Ohje sanoo valmiin maton kooksi n. 78 x 140 cm. Minun käyttämä ontelokude oli sen verran ohuempaa, että leveydeksi tuli 63 cm. Lyhensin lisäksi mattoa

Ihana kesä

Nyt on vuorossa sekalainen kuvakooste kissojen kesäpuuhista. Kaikki tämä - ja paljon enemmänkin - mahtuu helposti yhteen kesäpäivään.  Puissakiipeily ei tänä kesänä ole ollut yhtä suosittua kuin aiempina, mutta silloin tällöin tätäkin tapahtuu.  Miiru tykkää tasapainoilla puukantojen päällä.  Kottikärryistä tuli kiva kuvaustausta.  Miirun ryhdikäs poseeraus.  Tupsu vahtii uusia viinimarjapensaita. Vaikuttaa siltä, että tänä vuonna viinimarjasato saadaan poimia huomattavasti normaalia aikaisemmin! Välillä on levättävä.  "Rapsuta mua!" Särkynyt sydän odottelee vielä seurakseen muita kasveja. Ehkä ensi kesänä...

Viltin alle

Miiru tykkää majoista ja peittojen alle kaivautumisesta. Niinpä ulkonakin yksi sen lempipaikoista on nurmikolla viltin alla. Lähes satavarma keino houkutella Miiru esille piilopaikoistaan pensaan alta tai ties mistä onkin levittää pihalle viltti. Ei mene kauaakaan, kun se jo ilmaantuu paikalle ja etsii paikan, mistä pääsee kaivautumaan sen alle. Siellä alla se sitten viihtyy vaikka kuinka pitkään. Tai viihtyisi, ellen minä kurkkisi sinne alle.  Älä vain istu päälle! Tuo möykky viltin alla on Miiru. 

Ryöstösaalis

Tällaista tapahtui eräänä iltana... Miiru riensi minua kohti saalis eli hiiri suussaan. Innoissaan kun oli, pääsikin hiiri vielä livahtamaan karkuun. Miiru onnistui saamaan sen vielä uudestaan kiinni pensaan alta, mutta sitten ilmaantui Tupsu paikalle. Tästä Miiru hämääntyi sen verran, että hiiri pääsi uudestaan karkuun. Ja mitä sitten tapahtui, sen näyttää video. Tupsu taisi itsekin tajuta, ettei tämä nyt tällä kertaa tainnut mennä ihan reilusti ja oikein. Mutta kissan luonto - ainakaan Tupsulla - ei anna myöten eikä kiinnisaatua saalista yksinkertaisesti vain enää voi luovuttaa toiselle. Miiru onneksi suhtautuu niin emomaisesti Tupsuun, että sallii tällaiset ryöstelyt eikä tappeluita pääse syntymään.  Hävettääkö, Tupsu? 

Alppiruusun juurella

Viime kesänä istutin pihalle kaksi alppiruusua. Ne eivät ole vuoden aikana vielä hirveästi kasvaneet kokoa, mutta kumpikin kyllä kukki vienosti tänä vuonna. Istutin niiden kaveriksi vielä yhden alppiruusun lisää, ja samaan rykelmään myös pari kuunliljaa ja yhden tummalehtisen perennan, jonka nimen olen jo unohtanut.  Ostin nämä uudet itse asiassa tarkoituksenani istuttaa ne keskellä pihaa olevan särkyneen sydämen liepeille. Särkynyt sydän jäi orvoksi keskelle pihaa, kun kaadoimme pois puun, jonka juurelle se oli istutettu. Puu, terijoensalava, sai lähteä, koska oli ollut ihan lehdetön jo useamman vuoden. Mutta niin, miksi nämä eivät sitten menneetkään särkyneen sydämen kaveriksi?  No, kaupassa muistelin, että se paikka olisi puolivarjoinen, mutta kun sitten seurasinkin sitä tarkemmin pari päivää, havaitsin, että siihenhän paistaa aurinko lähes koko päivän ajan. Niinpä etsin näille uusille ostoksilleni hieman varjoisamman paikan ja sehän löytyi noiden viime kesän istutusten l

Voikukat sen kuin porskuttaa

Vettä ei ole satanut moneen viikkoon. Nurmikot kellastuvat kuivuudesta. Vaan voikukka ei ole kuivuudesta moksiskaan. Nyt ovat kukinnot edenneet jo tähän valkoisten pallojen vaiheeseen eli siemenet ovat valmiina lentoon.  Voikukkien määrä pihallamme on niin valtaisa, etten ole edes yrittänyt ryhtyä torjuntaan niitä vastaan. Eikä se edes auttaisi, koska siemeniä lentäisi kuitenkin pihamme ulkopuolelta. Niinpä yritän vain nauttia näistäkin, yhdessä Miirun kanssa.  Keltaisessa kukintavaiheessa näky on hieno, tämä siemenvaihe ei niinkään. Ja kun ruoho ei kuivuudessa kasva eikä sitä viitsi ajella, törröttävät voikukan varret nurmikolla. "Minusta nämä kesäiset lumipallot on kivoja." "Näistä saa kivaa jahdattavaa, kun tuuli lennättää siemeniä." "Näissä on jännä hajukin."

Kirjavinkkejä kesälukemiseksi

Eräs ystäväni pyysi minulta kirjavinkkejä pian koittavalle kesälomalleen. Mielellänihän minä niitä annoin, ja tuli mieleeni, että miksipä en listaisi viime aikojen suosikkikirjojani myös täällä. Ehkä näistä vinkeistä on iloa jollekin muullekin.  Tykkään itse lueskella melko monenlaisia romaaneja, pääasia, että kirjassa on mukaansatempaava tarina. Niinpä listakin on melko sekalainen kokoelma iloisempia ja surullisempia, rauhallisempia ja jännittävämpiä kirjoja. Toivottavasti löydät sieltä itsellesi vaikkapa uuden suosikin! Jostain syystä Jo Nesböt ovat minulta vielä lukematta, mutta alan nyt korjata tilannetta. Ensimmäinen Harry Hole -dekkari eli Lepakkomies on nyt luettu. Muita luen sitä mukaa, kuin niitä kirjastosta löytyy oikeassa järjestyksessä. Tässäpä niitä kirjoja ja kirjailijoita: Haruki Murakami - japanilaisen kirjailijan kirjat vievät mielikuvituksellisiin maailmoihin. Maailmanloppu ja ihmemaa 1Q84 (osat 1, 2 ja 3) Kafka rannalla Värittömän miehen vaellus

Kesäkirmailuja

Näin kesällä meidän kissat seikkailevat pääosin omilla teillään, mutta aina välillä ne sattuvat yhtä aikaa pihalle. Silloin on aina luvassa pientä kisailua.  "Niin, ei tässä mitään suunnitella. Kunhan chillaillaan." "Minusta kyllä tuntuu, että tuolla Tupsulla on jotain jekkuja mielessä." "Hah, kuvittelet vain." "No, kuvittelen tai en, olen kuitenkin valmiina." "Ja valppaana!" "No minäkin sitten, jos sinäkin." Ja senhän arvaa, mitä sitten seurasi. Niin nopeita tilanteita, ettei kuvaaja pysynyt perässä. Lämmin ilma tosin hyydyttää kissojakin niin, että takaa-ajo jäi melko lyhyeksi.