Kasseja ja kissoja - ja kaikkea siltä väliltä

Ruskasukkien kohdalla pohdiskelin, millä kikalla polvipituiset sukat mahtaisi saada pysymään ylhäällä. Olin myös jo melko lailla päättänyt, etten enää edes neulo pitkiä sukkia, kun niiden valuminen on niin ärsyttävää. Vaan nyt sitten kuitenkin neuloin sellaiset. Ihana ohje löytyi Merja Ojanperän Näyttävimmät villasukat -kirjasta, jonka olen omistanut jo kauan, mutta josta en kuitenkaan ole tätä ennen neulonut vielä yhtään mallia. En todellakaan tiedä, miksi en, sillä kirjahan on täynnä mitä ihanampia malleja ja vieläpä suosikkilangalleni Novitan seiskaveikalle. No, ehkäpä tästä alkoi tuon kirjan ohjeiden työstäminen. Kirjan ohjeessa Mandy-sukat ovat harmaasävyiset, pääväreinä tumma ja vaaleampi harmaa. Minulla sattui olemaan vaaleansinistä lankaa sen verran paljon, että päätin käyttää sitä näihin sukkiin. Lisäksi tähdelangoista löytyi valkoista ja kanervaa. Hieman pähkäilin tuota toista pääväriä. Lankavarastoistani olisi löytynyt sekä tummaa että vaaleampaa harmaata, mutta ne eivä

Välillä noiden kissojen kuvaaminen on juurikin tällaista. Alku vaikuttaa lupaavalta. Molemmat ovat näkösällä ja lähekkäin, tarjoten mahdollisuuksia myös harvinaisiin yhteiskuviin. Ehkä yhden kuvan ehdin napata, kun kisut jo toteavatkin, että eipä kiinnosta. Päinvastoin, kameran luota pitää päästä mahdollisimman kauas ja mahdollisimman nopeasti. Niitä voi yrittää seurata, mutta pian ne sujahtavat pensaaseen, jonne en mahdu kameran kanssa, tai ilmankaan, seuraamaan. Ja jotenkin ne onnistuvat vielä piiloutumaan siellä sellaiseen kohtaan, ettei vaan vahingossakaan näy kuvaajalle. Lupaava alkutilanne: kumpikin kisu näkyvissä.  Hyvä alku tämäkin: Miiru paikallaan ja kuvattavissa.  Tupsun perässä kamera ei enää oikein pysynyt.  Pensas kutsuu.  Miiru seuraa Tupsun perässä.  Pian tämän kuvan jälkeen Miiru sujahti pensaaseen ja siihen loppuivat valokuvailut tältä erää. 

Toissapäivänä kerroin ja näytin, miten syksyinen kuvaussessio sujui Miirun kanssa. Tupsuun verrattuna se meni vallan mainiosti. :) Tässäpä Tupsu-session kuvasaalis: "Ootas nyt, mua vähän kutittaa täältä korvan juuresta." "Tässäkö sä ajattelit, että otetaan nää kuvat? Eikös tää oo vähän tylsä paikka?" "Eikö olis jännempi, jos mä olisin tuolla pensaassa?" "Joo, täällä on kiva." "Ota nyt tai ole kokonaan ottamatta. Ja ei, en aio hymyillä." "No nyt en enää ole pensaassa. Onko hyvä?" "Ai pitäis katsoa kameraankin? No, katsotaan sitten." "Jaa oli äsken vai tylsä ilme? Tässä sulle vähemmän tylsä ilme, ole hyvä." Jatkamme kuvaus- ja poseerausharjoitteluja aina sään salliessa. Mukavaa viikonloppua!

Niin se vain on myönnyttävä ja varauduttava talven tuloon raivaamalla kesäkauden matot ja pehmusteet pois terasseilta. Seuraavan kerran näitä voi kaivaa esiin noin seitsemän kuukauden kuluttua. Huoh. Onneksi on nuo kissat apuna tällaisissa puuhissa, tällä kertaa apulaisena hääräsi Miiru. Ja talvikauden iso etu on se, että saan nauttia enemmän kissojen seurasta, kun kylmä ilma saa ne pysymään enemmän sisällä.  "Mitä tämä oikein tarkoittaa? Missä minä nyt sitten lekottelen täällä pihalla, kun kaikki matot ja pehmusteet lähtevät pois? Pitääkö tulla sisälle, että saa oltua mukavasti ja lämpimästi?" - Juuri niin, Miiru.  "No okei, olkoon sitten niin. Mutta katsokin sitten, että ensi keväänä nämä tulee takaisin heti, kun ilmat lämpenee."

Kaunis auringonpaiste, pensaissa vielä kellastuneita lehtiä jäljellä. Siinähän olisi hyvät kuvausolosuhteet ja taustat kissojen kuvaamiselle. Kun vain saisi kissat yhteistyöhön...  Näin eteni kuvausssessio Miirun kanssa:  "Halusitko sinä nyt ottaa niitä jotain kuvia taas? Olekin sitten nopea." "Ai ei oo hyvä? Onko se minun vikani, jos tuuletustelineen varjo osuu just keskelle poskea?"  "Ja nytkö on sitten liian tuima ilme? Ollaanpa sitä vaativia." "Tässä. Tämän parempaa et nyt tällä kertaa saa." "Mulle nimittäin riitti. Tuolta pensaan takaa kuuluu kiinnostavaa rapinaa." "Jatketaan kuvauksia siis joskus toiste. Mieluiten vasta ensi syksynä." "Heipä hei vaan. Nähdään taas!"

Mitäs Miirulainen mahtaakaan nyt puuhata?  "Kun nyt on syksy, niin tämän puun pitäisi jo myös ymmärtää tiputtaa lehtensä pois. Minä vähän avitan sitä heiluttelemella." "Noni, ihan hyvinhän sieltä tulikin lehtiä." "Se olisi, emäntä, seuraavaksi sitten sinun vuorosi haravoida nämä lehdet pois. Mutta älä hirveästi pidä kiirettä, sillä lehtien alta saattaa löytyä kivoja saaliita meille kissoille."

Aurinko ei enää nouse keskipäivälläkään kovin korkealle, muuttolinnut järjestäytyvät auroiksi ja suuntaavat etelään. Me pohjoisen väki jäämme tänne talven yli, odotamme ensi kesää, mutta odotellessa yritämme nauttia parhaamme mukaan. Pieniä iloja saa vaikkapa hurjista varjoista, joita matalalta paistava aurinko tarjoaa. Minkä varjoksi arvelet tätä?  Vastaus löytyy tämän ihanan syysrunon perästä.  Kun syksyllä peippo lähtee ja laulu häviää ja metsä on aivan tyhjä, niin puilla on ikävä. Sen vuoksi tuulee tuuli ja oksia kiertelee,  se tekee pesiä puihin ja niissä ulisee. Ja kun pieniä peippojansa puu muistaa suruissaan,  niin tuulen hassu laulu sen panee nauramaan.  - Aale Tynni -

Kummallisen lämmin ilma on hellinyt meitä viime viikot. Syynä saattaa olla ilmastonmuutos, sattuma tai sitten kalifornialainen työkaverini, joka tuli Suomeen kolme viikkoa sitten tuoden mukanaan Kalifornian lämmön. Nyt hän lähti takaisin ja ilmatkin vihdoin viilenevät.  Talvi sieltä on joka tapauksessa tulossa ja sehän tietää muun muassa takan lämmittämistä. Miiru suoritti tärkeän tehtävän eli puupinon laaduntarkastuksen. Katsotaanpas, mitä hän siitä tuumaili.  "Lähintuntumalta vaikuttaa hyvältä. Jotain hiiriä täällä on tainnut juoksennella, kun on jäänyt niin kiintoisia hajuja näihin puihin." "Sikäli turhan tiiviisti on puut pinottu, ettei tästä majasta löydy yhtään kissan mentävää rakoa." "Sitten on vähän näitä puiden lehtiä sotkemassa  yleisvaikutelmaa." "Mutta kaiken kaikkiaan ihan hyväksyttävissä oleva pino. Kyllä näillä puilla takka saadaan lämpimäksi ja minä pääsen taas takan vierustalle lekottelemaan."

... nimittäin nauttia syksystä ja kohtalaisen lämpimästä kelistä. Mallia voi halutessaan ottaa Miirusta, mutta kannattaa ensin varmistaa, että aurinko on kuivannut yön jäljiltä kostean maan.  Mukavaa syksyistä sunnuntaita!

Viime lauantaina julkaisin syyssiivouksen ensimmäisen osan .  Koneelta löytyi samasta kansiosta myös läjä Tupsu-kuvia, jotka saavat nyt kokea saman kohtalon eli kerralla julki ja sitten arkistoon.  "Oletko sinä lähdössä jonnekin? Ja jätät minut tänne yksin?" Tulisipa pian taas talvi! Tämä oli ensimmäisiä syksyn merkkejä: Tupsu asettumassa yöunille sisällä.  Viime keväänä Tupsu oli vielä talviturkkimoodissa. Kesällä syötiin ulkona näinkin.  Helpotusta helteisiin löytyi keinun alta varjosta.  "Ette kuule arvaakaan, millainen vaiva on pitää tassut valkoisina syyskeleillä." Tupsun anturoista löytyy pinkkiä ja mustaa.  "Täältä tullaan!"

Luonto on tällä hetkellä todella kaunis, kun puut ja pensaat loistavat keltaisena, punaisena ja oranssina, vihreän ja ruskean höystämänä. Niin tuttua meille suomalaisille, ettemme oikein edes välttämättä osaa arvostaa sitä.  Meillä on töissä parhaillaan vieraita vierailta mailta, muun muassa Englannista, ja kun seuraan vierestä heidän ihasteluaan näitä ruskan värejä kohtaan, näen ne itsekin vähän eri silmin. Kuulemma Englannissa lehdet vain muuttuvat ruskeiksi, ennen kuin tippuvat pois. Tällaista samanlaista väriloistoa ei siellä ole. Kiitos siis vaahteroille ja muille, joiden lehdistä paljastuu upeita värejä lehtivihreän poistuttua.  Ruskan innoittamana ja vielä sopivan ohjeen löydettyäni neuloin nämä ruskasukat. Ohje on Parhaat sukat & lapaset - lehdestä. Ohjesukkien kuva löytyy heti lehden kannesta ja on lehden ensimmäinen ohje. En kuitenkaan tehnyt omista sukistani polvipituisia, vaan aloitin varret ohjeen riviltä 65, jolloin silmukkamäärä oli 58.  Myöskin ohjees