Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2018.

Arkiaamun piristys

Maanantaiaamu muutama viikko sitten. Tupsu oli ollut ensimmäisen kerran tänä keväänä koko yön ulkona. Sehän tarkoitti sitä, että nukuin todella huonosti, heräsin noin tunnin välein ja kävin kurkkimassa, näkyisikö sitä, olisiko tulossa sisälle. Aamukuuden maissa se sitten vihdoin ilmaantui miltä lie seikkailultaan. Niinpä olin aamun koittaessa väsynyt ja ärtynyt. Herättävä kuitenkin oli ja lähdettävä töihin. Olin keittiössä valmistelemassa aamupalaa, kun piti hieraista silmiäni: näinkö nyt ihan oikein? Keittiö on talon toisessa kerroksessa ja siinä hieman ikkunaa alempana, puun latvassa istuskeli Miirulainen. Piti tietysti heti hakea kamera ja todistaa tämä harvinainen näky.  Sen verran hupaisa näky tämä oli, että piristyin välittömästä ja ärtymyskin laski vähintään neljäsosaan. Kiitos siitä, Miiru!  Ai niin, hyvää vappua kaikille blogin lukijoille!

Pihahommia

Viime kesänä punaviinimarjapensaamme eivät tuottaneet kovinkaan runsasta satoa. Pensaat ovat toki olleet aika lailla oman onnensa varassa, en ole niitä liiemmin hoitanut. Tämä asia on korjattu nyt tänä keväänä: pensaat saivat ensin kalkkia, sitten lannoitetta ja lopuksi vielä leikkausta.  Leikkaustyötä valvomassa oli puutarhaneuvos Tupsu.  "Olen valmiina, joten työ voi alkaa." "Tästä pensaasta voisit katkaista nuo pari vanhinta oksaa." "Ja nythän sinä jo tiedätkin, mitä tehdä. Minä teen tässä pienen kierroksen." "Täytyy vahtia näitä leikattuja oksia. Erittäin tärkeä ja vaativa homma." "Mutta ei työtä ilman huvia. Aina välillä toki kissan pitää leikkiä kuivuneilla lehdillä ja kuvitella, että se on saalis. Siten pysyy saalistustuntuma päällä. Mutta hei, emäntä, hyvin hoidettu homma."

Rautateiden oma kissa Felix

Felix-kissa saattaa olla jo monelle tuttu Facebookista. Minulle, yllättävää kyllä, kissa tuli tutuksi vasta, kun siitä kirjoitettu kirja tuli vastaan kirjastossa.  Felix on siis kissa, joka asuu ja työskentelee Keski-Englannissa Huddersfieldin rautatieasemalla. Sen ajantasaisia touhuja voi seurata Facebookissa Felix the Huddersfield Station Cat -sivulla.  Felix The Railway Cat -kirja puolestaan kertoo, miten ja miksi Felix päätyi asumaan rautatieasemalle sekä sen, miten siitä on vuosien mittaan tullut niin suosittu mm. Facebookissa. Kissan tittelinä on tuholaistorjuja, mutta tässä varsinaisessa työssään se on ilmeisen laiska. Enemmänkin se tuntuu keskittyvän asiakaspalveluun ja asiakkaiden ilostuttamiseen.  Minä kiinnostuin kirjasta ennen kaikkea kannen perusteella, sillä onhan tuo Felix melkolailla Tupsun kaksoisolento. Toki erojakin löytyy paljon, mutta samanlaisia valkopartaisia pehmoturkkeja molemmat ovat ja molemmilla on piiitkät valkoiset viikset.  Kirjassa on k

Gekot ja kissat

 Gekot olivat vierailullaan varuillaan kissojen varalta, ja lähtivät pakomatkalle. Mutta oliko pelkoon oikeasti syytä? Ei ainakaan näiden kuvien perusteella. "Onpas mukava ja värikäs tuo vierustoveri", tuumii Miiru ja leipoo peittoa.  Tupsua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, kun gekko kävi tutkailemassa sitä.  Vihreäraitainen gekko pääsi Miirun hellittäväksi jo tekovaiheessa.  "Tää on mun uus paras kaveri." Ja taas - Tupsua ei voisi kiinnostaa vähempää.  Bestikset.

Gekko nro 3

Esittelin jo aiemmin kaksi ensimmäistä tekemääni gekkoa ja mainitsin silloin näitä syntyneen vielä yhden lisää. Tässä esittelyssä gekoista kolmas. Hänestä tuli vihreäraitainen keltasilmä. Ja vähän muita laihempikin hänestä tuli, lienee pahnanpohjimmaisena jäänyt vähemmälle ravinnolle. :)  Gekon laihuus johtuu tosiasiassa lähinnä siitä, että tässä kolmannessa versiossa onnistuin ensimmäisen kerran pysyttelemään ohjeen mukaisissa silmukkamäärissä keskivartalon kohdilla. Aiemmissa yksilöissä silmukkamäärä oli muutaman isompi. Täytyy siis muistaa, mikäli näitä vielä teen lisää, virkata keskivartalo reilummalla silmukkamäärällä, niin vartaloon tulee paremmin gekkomaista muotoa. 

Hiirijahtia yhteisvoimin

Kevät on käynnistänyt myös kissojen saalistusvietin. Tai kaipa se vietti on aina päällä, mutta talvella vain saalista on vähemmän tarjolla. Nyt on kuitenkin alkanut ilmaantua saaliita myös terassille.  Tämä nimenomainen jahti tapahtui yhtenä iltana tällä viikolla. Kissat olivat oikein yhteisvoimin yhden hiiren kimpussa. Näin jahti eteni... Miiru oli saanut hiiren kiinni ja kiikutti sen suussaan talomme yläterassille. Odotin hiiripeijaisten alkavan heti, mutta saalishan olikin vielä elossa. Hiiri onnistui pakenemaan kissoja, kun se juoksi niin vinhaa vauhtia terassin poikki, että juoksi kaiteen alta ilmalennon kautta alapihalle. Kissat juoksivat kiireen vilkkaa perässä rappuja pitkin. Hiiri piilottelee harjan alla. Seuraavaksi hiiri piiloutui rännikaivon alle. Tai ainakin kissat tuntuivat olevan sitä mieltä, kun niin kiehnäsivät kaivon ympärillä: Kun Tupsun kärsivällisyys kaivoa kohtaan alkoi loppua, päätin hieman nostaa kaivoa nähdäkseni, oliko siellä oikeasti k

Kevättalven telinejumppa

Kissojen jumppailut sen kuin jatkuvat. Tai ainakin toisen...  "Hei Tupsu, tuutko mukaan telinejumppaan?" "No en todellakaan tule, ei kiinnosta." "No, omapa on häpeäsi. Tämä tuuletustelinejumppa on kivaa." "Tosin kääntyminen on pikkuisen hankalaa." "Tarkkana pitää olla." "Hyvä voimistelija osaa myös poseerata asennossa." "Päätyposeeraus." "Etkö Tupsu tule vieläkään mukaan?" "No en tule, usko jo." "Ihme mököttäjä!"

Gekot kevätretkellä

Kaksi värikkään raidallista gekkoa kävi meillä kevätvierailulla. Mitähän niillä oli mielessä?  "Aika erikoinen heinikko tässä paikassa." "Niin, luulin kauempaa tätä lumeksi, mutta ei tämä kyllä yhtä kylmää ole." "Tässä on kyllä ihan kiva tassutuntuma." "Mutta tiedätkös, mitä luulen?" "No?" "Tässä kämpässä taitaa asustella pari petoeläintä." "Hui! Niinkö?" "Kyllä. Ehkä kannattaisi harkita sittenkin matkan jatkamista muualle?" "Se on varmaan parasta, lähdetään sitten." "Alapa tulla." "Tullaan tullaan, älä mene ihan niin nopeasti." *** Gekon tekeminen oli jo pitkään ollut mielessäni ja kun vielä kävi ilmi, että gekko on miehen nykyisen auton tunnuseläin, aktivoiduin vihdoin etsimään ohjetta netistä. Ja löysin tämän aivan ihanan gekko-ohjeen , joka on kaiken muun lisäksi ilmainenkin. Toistaiseksi olen virkannut näitä gekkoja kolme, jo

Miirun niskajumppa

Kissojen jumppaohjeet saavat tällä kertaa jatkoa niskajumpalla. Kissat ovat monin tavoin erittäin notkeita eläimiä eikä niiden niska tee tässä asiassa poikkeusta. Kissa voi kääntää päätään lähes (tai peräti?) 180 astetta taaksepäin. Ei se ihan pöllön pyörivyyteen (270 astetta) niskan pyörityksessä pääse, mutta huomattavasti meitä ihmisiä pidemmälle kuitenkin.  Vaikka emme kissamaisiin niskan pyörityksiin pääsekään, on hyvä kuitenkin pitää niska mahdollisimman vetreänä. Tässä Miirun vinkit lyhyeen niskajumppaan. "Aloita perusasennosta, jossa pää on suoraan eteenpäin. Lepuuta katse katsomalla kaukaisuuteen." "Aloita sitten lämmittely kääntämällä päätä hitaasti ja vähän oikealle..." "... ja vasemmalle. Toista muutaman kerran kummallekin puolelle." "Kun niskat ovat vähän vertyneet, käännä päätä hieman pidemmälle. Älä kuitenkaan väkisin, vaan ihan vain siihen asti, kun kivasti menee." "Jos saat kääntymään näin pal

Turkkiesittely

Koska Tupsu ei tällä kertaa oikein innostunut poseeraamaan ja kuvia tuli enimmäkseen taustapuolelta, hyödynnetään kuvat turkkiesittelyyn.  Tupsun turkki selvisi tästä talvesta huomattavasti viime vuotta paremmin. Viime talvena se takkuuntui niin pahasti, että kesän koittaessa takkuja oli leikattava pois ja niinpä kissa oli hetken aikaa melko surkean näköinen.  Menneenä talvena pahoilta takuilta on vältytty. Ja se on ihan täysin isännän ansiota, hän kun on jaksanut ahkerasti ja säännöllisesti harjata ja kammata Tupsun turkkia. Jos ei siis mitään  ihmeitä tapahdu, ei tänä vuonna tarvita saksia ollenkaan Tupsun turkissa.  Mustavalkoiseksi kissaksi Tupsun turkki on melkoisen ruskea aina auringonpaisteessa.  "Niin, minä en nyt siis poseeraa." "Jos on ihan pakko kuvata, niin kuvaa sitten selkääni."