Kasseja ja kissoja - ja kaikkea siltä väliltä

Samoin kuin lankojen suhteen, yritän myös kankaissa saada käytettyä vanhoja kankaitani pois, ennen kuin alan ostaa uusia isommissa määrin. Eihän se tietenkään täysin toteudu, mutta tähän laukkuun onnistuin käyttämään useampaakin jämäkangasta.  Japaniaiheista kangasta olin aiemmin käyttänyt tähän japanikassiin . Japanin kurssi oli koko syksyn ja kevään kokonaan etäopetusta, joten kassi ei varsinaisesti joutunut vielä kurssikäyttöön, mutta on kyllä muuten osoittautunut ihan mainioksi. Valmistumisen hetkellä minua harmitti, kun siitä tuli hieman isompi kuin olin ajatellut, mutta juuri tuo reilu koko on itse asiassa tehnyt siitä monikäyttöisen.  Kangasta oli siis vielä jonkin verran jäljellä, joten päädyin tekemään lopusta olkalaukun. Tukikankaaksi silitin laukkuun Decoviliä, sen paksumpaa versiota. Sillä saa todella ryhdikkään laukun, ehkä jopa omaan makuuni liiankin jämäkän.  Laukun ohje on yhdestä laukkukirjasta, joka minulta löytyi omasta takaa. Alkuperäisessä ohjeessa laukkuun ei tule

Näiden kuvien korvikset tuli tehtyä jo joulun alla, sillä ne menivät joululahjoiksi. On vain jäänyt laittamatta kuvat tänne blogiin, joten tässäpä nyt viiveellä esille.  En ole tämän vuoden puolella saanut lainkaan tehtyä makrameetöitä, en korviksia tai mitään isompaakaan. Kaikki käsityöaika on kulunut sukkia neuloen tai ompelutöitä tehden.  Alkuvuodesta jopa hankin ison määrän korvakorupohjia, pyöreitä ja kolmionmuotoisia, samoin kuin koukkuja. Hankinpa myös hauskan Hello Kitty -rasian näille tarvikkeille (kuva alimpana). Toistaiseksi ne ovat kaikki saaneet olla ihan koskemattomina, mutta ovatpahan toisaalta valmiina inspriraation iskiessä.  Siskolleni tein lahjaksi tämän vaaleanpunaisen setin. Pitkähapsuiset ovat samaa tuttua mallia, jolla olen tehnyt jo useammatkin korvikset. Kolmion malliset taas on tätä toista huomattavasti yksinkertaisempi malli, joka valmistuikin suunnilleen kymmenessä minuutissa. Haastavinta tuossa on saada hapsut leikattua täysin siistin suoriksi (tai siis vin

Paitsi työt ja opiskelut, myös jumppailuni ovat tapahtuneet etänä jo reilun vuoden ajan. Harmillisesti kyllä huomattavasti vähäisemmässä määrin kuin ennen pandemiaa, mutta siitä voin syyttää vain itseäni. En voi sanoa olleeni himojumppailija ennen pandemiaakaan, mutta juuri vuoden 2020 alussa olin saanut hyvän jumppaflow'n päälle ja kävin sekä kuntosalilla että parissa ryhmäjumpassa viikottain, muun muassa hengästyttävän tehokkaassa steppijumpassa.  Sitten sali meni kiinni ja jumpat jäivät, tai ainakin vähenivät merkittävästi. Ilmoittauduin virtuaalijumppakurssille, joka oli kyllä ihan tehokas, mutta kesti vain muutaman viikon. Kurssin teknisessä toteutuksessakin oli omat haasteensa, muun muassa ohjaajan musiikki ei oikein kuulunut meille jumppaajille asti. Kahvakuulailua sain alkuun harrastettua omatoimisesti jonkin aikaa, mutta sitten sekin jäi.  Tuli kesä ja pyöräilykelit. Kuntosali avautui, mutta ryhmäliikunta jatkui vasta elokuussa. En saanut silloinkaan palatuksi salille, vai

Suomalainen Laine-neulelehti on lehtijuttujen perusteella suuri juttu maailmalla. Uteliaisuuteni heräsi ja niinpä tilasin yhden numeron lehtiä itselleni syntymäpäivälahjaksi helmikuussa. Samalla katselin sen nettisivuilta ja -kaupasta, olisiko siellä muuta kiinnostavaa. 52 x villasukat -kirja vaikutti kiinnostavalta, joten tilasin samalla senkin. Tilaukseni toimitettiin kiitettävästi muutamassa päivässä. Lehdessä oli ohjeita vain puseroihin ja huiveihin, joten villasukkakirja oli minunlaiselleni sukanneulojalle hyvä lisähankinta. Tykkään kirjan eleettömästä ulkoasusta. Eleettömän tyylikkäitä ovat kirjan sukkamallitkin. Kirjoneulesukkia löytyy 52 mallin seasta vain muutama, valtaosa on erilaisin pintakuvioin koristeltuja.  Vielä en ole neulonut kirjan ohjeiden perusteella mitään, mutta kiva sitä on ollut selailla. Kirjan nimi ja sisältö, 52 ohjetta, olisi tietenkin omiaan aloittamaan vuoden mittaisen haasteen, jossa joka viikko neuloisi kirjasta yhdet sukat. En vain taida olla ihan ni

Hupsis sentään, sitä ollaan jo pitkällä huhtikuussa. Edellisen postauksen aikaan maaliskuun puolivälissä, etätöiden vuosipäivänä, oli vielä melko talvista täällä etelässäkin. Hiihtoladut jo enimmäkseen historiaa, mutta lunta kuitenkin vielä runsaasti siellä täällä.  Nyt alkavat lumet olla muisto vain. Tämä mennyt viikko oltiin miehen kanssa takaisin talvessa, nimittäin Vuokatissa. Siellä pääsi vielä hiihtämään, niin jäällä kuin metsässäkin, ja rinteessäkin oli loistava lumitilanne. Väkeä oli sekä laduilla että rinteessä sen verran vähän, että lomailu onnistui hyvin terveysturvallisesti. Muuten tulikin pysyteltyä pääasiassa omassa mökissämme. Majoitukseen sisältyi pääsy kylpyläänkin joka päivä, mutta se etu jäi nyt käyttämättä. Muutaman kerran olimme jo menossa, mutta kun näytti niin täydeltä ikkunan läpi katsellessa, päätimme jättää väliin.  Kisutkin saivat viikon verran lomaa meistä. Tiedä sitten, arvostivatko vai ikävöivätkö, minä ainakin ikävöin niitä. Ilokseni viikossa ei kevät oll