Kasseja ja kissoja - ja kaikkea siltä väliltä

Vaikka Miiru ei vielä mikään vanha olekaan, vaan vetreä kuusivuotias, näin silmieni edessä sen, kun luin T.S. Eliotin runoa The Old Gumbie Cat. Pahoittelut, että runo on tässä englanniksi, mutta huomasin vasta nyt googlaillesani, että Eliotin kirja 'Old Possum's Book of Practical Cats' on suomennettu suomeksi pari vuotta sitten. Heti kun kirjastot taas avataan, aion hakea kirjan luettavakseni, sillä nämä runot ovat hulvattoman hauskoja ja ilmeisestikin käännöksessä on onnistuttu säilyttämään sama hulvattomuus.  Jos en olisi löytänyt tietoa tuosta suomennoksesta, olisin yrittänyt kääntää tätä suomeksi tähän, mutta nyt saatte nauttia alkuperäisestä, englanninkielisestä versiosta.  The Old Gumbie Cat I have a Gumbie Cat in mind, her name in Jennyanydots;  Her coat is of the tabby kind, with tiger stripes and leopard pots [aivan niin kuin Miirulla] All day she sits upon the stairs or on the steps or on the mat: She sits and sits and sits and sits - and that&#

Etätöitä, ulkoilua, silloin tällöin nopeasti kaupassa ruokaostoksilla. Sitä on tämän hetken korona-arki. Etätöitä piristää kissojen seura, tai "piristää" on kyllä hieman väärä sana, koska päiväsaikaan ne enimmäkseen nukkuvat. Mutta onhan niiden uniasentojen seuraamisessakin on oma hauskuutensa, ja aina niitä on yhtä kiva ja rentouttavaa rapsutella.  Tässä yhdeltä päivältä mallia, miten Tupsu nukkui päiväuniaan kilpikonnan kanssa. Kilpikonna pysyi koko ajan samassa paikassa, mutta joka kerran, kun kävin katsomassa eli jaloittelin etätyöpisteestäni, Tupsu oli vaihtanut asentoaan ja asemiaan suhteessa kilpikonnaan.  Mukavaa perjantaita! Viikonloppu koittaa ihan pian. 

Taas oli sen verran aikaa vierähtänyt edellisestä tilkkutäkkityöstä, että olin ehtinyt unohtaa kaiken tuskan, mikä näihin liittyy. Kirjastosta oli jonain kertana lähtenyt mukaani - ihan huomaamatta - Tilkkutöiden käsikirja, ja tuosta kirjasta Vierivät palikat -malli kolahti minuun. Mallin kolmiulotteisuus näytti niin hauskalta, että päätin kokeilla.  Tällä kertaa ostin kankaatkin ihan varta vasten tähän työhön, Tallinnan reissulta Karnaluksista helmikuun lopulla. Koska yksi kankaista (harmaapohjainen) sisälsi kuvia (tyttö ja kissa), joiden halusin näkyvän tilkussa kokonaan, suurensin tilkun kokoa kirjan ohjeesta. Tein muutenkin peitosta ohjetta suuremman eli kooltaan sellaisen, että sitä voi käyttää vauvansängyssä päiväpeittona eli koko on n. 60 x 120 cm.  Hieman tuskaisaa oli siis tämän tekeminen aina välillä, enkä varmaankaan taas hetkeen tee tilkkutyötä, ainakaan tällaista vinoista paloista koostuvaa. Lopputulos kuitenkin näyttää aika kivalta, kolmiulotteiselta. 

Esittelin muutama päivä sitten kilpikonnan , jonka tein afrikankukkia virkkaamalla. Miiru oli usein sohvalla vieressäni, kun sitä tein ja joutui sitten välillä kuviinkin sen kanssa.  Ehkä olisikin pitänyt virkata tästä Miirulle oma panssari, kun se niin sopivasti sointui sen turkin väriin.  "Onko tää nyt sit kivaa?" kysyy Miiru, kun joutui kilpikonnakilven alle.  Onko kilpikonna iso vai Miiru pieni?  Tässä vaiheessa kilpikonnalta puuttui vielä takajalat. 

Kun muut hamstrasivat vessapaperia, minä hamstrasin kirjoja. Kirjaston kirjoja oli kerääntynyt kotiin iso pino jo ennestäänkin, mutta kun tuli tieto kirjaston sulkemisesta kuukaudeksi, tein vielä viime hetken vierailun sinne - enkä ole aiemmin kokenut samanlaista tungosta kirjastossa kuin maanantai-iltana viikko sitten, jolloin kirjastojen sulkemisesta ilmoitettiin. Jouduin jopa jonottamaan lainausautomaatille - reilun metrin turvavälin säilyttäen.  No, nyt ainakin riittää lukemista vähäksi aikaa. Arkipäivät kuluvat (etä)töissä, joten en tiedä, milloin näitä kuvittelen ehtiväni lukea. Kirjastojen sulku jatkuu kuitenkin pääsiäisen yli ja kun silloin ei voi reissata sukuloimaan, on silloin kenties hyvää aikaa uppoutua kirjoihin. 

Kävin helmikuun loppupuolella Tallinnassa. Sateiseen lauantaipäivään kuului käynti Karnaluksissa ja sen jälkeen lounas Nurri-kissakahvilassa. Olin bongannut kissakahvilan jo kesäisellä reissulla, mutta silloin en saanut seuralaisiani houkuteltua kahvilaan. Tällä kertaa sitä ongelmaa ei ollut ja kahvilassa piipahdus oli sovittu jo ennen reissua.  Mukava paikka kissaihmiselle, tietenkin. Ruokaa sai odotella kauan, mutta mikäs oli toisaalta odotellessa, kun oli noita kisuja ihasteltavana. Suurin osa niistä nukkui ja ne harvat, jotka olivat aktiivisia, saivat leikittäjiä kahvilan nuoremmista vieraista. En viitsinyt kiilata väliin omilla huiskuillani.  Tällä hetkellä kahvila on kiinni, kuten tietysti Viro kokonaisuudessaankin, mutta ehdottomasti vierailun arvoinen paikka sitten myöhemmin.  Tämä mirri nukkui tässä koko vierailuni ajan.  Ulkona satoi ja myrskysi, mutta sisällä oli mukavaa. Kätevä nukkumispaikka rauhassa vierailta.  Sama kissa seinällä ja pöy

Kun olin saanut afrikankukista virkkaamani peiton valmiiksi, oli minulla vielä intoa noiden kukkasten suhteen ja niinpä päätin tehdä tämän kilpikonnan. Lopputulos on ihan hauska, mutta voin todeta, että juuri nyt olen päälakeani myöten täynnä afrikankukkia. Mikä on kyllä harmi, sillä se on todella nätti malli, ja netti on pullollaan kaikkia ihania juttuja, mitä niistä voisi tehdä: kaikenmoisia eläimiä, kasseja, tyynynpäällisiä jne. No, ehkä pienen tauon jälkeen jaksan taas palata näiden pariin. Tämä kun on mainio malli myös käyttää jämälankoja.  Tämänkin kilpikonnan langat olivat aluksi jämälankoja, mutta ruskea loppui kesken, joten jouduin ostamaan uuden kerän, enkä löytänyt lähikaupasta samaa sävyä. Siksi kilpparin kilvessä ruskea on harmaampaa sävyä, ja pää, jalat ja röyhelö sitten toista ruskeaa.  Tein kilpikonnan Ravelrystä ostamani ohjeen perusteella. Ohjetta täytyy kyllä kehua, se oli hyvin yksityiskohtainen ja joka vaiheesta oli runsaasti kuvia. Jos olisin alkanut t

Melkoinen kevät, vai mitä? Kukapa olisi osannut ennustaa tällaista. Koronan riehuessa Kiinassa se tuntui kovin kaukaiselta jutulta, mutta nyt se on jo täälläkin. Tässä täytyy jokaisen ryhtyä hiukan kissamaiseksi: pitää etäisyyttä muihin kuin ihan lähimpiin ihmisiin, pysytellä paljon kotona ja yrittää nautiskella olostaan mahdollisimman hyvin.  Tässä Miirun mallia, kuinka vetäydytään vaaran uhatessa - tai ihan muuten vain - poteroihin.  Tsemppiä kaikille näihin poikkeusoloihin.