Kotiin on palattu ja kerrottakoon heti alkuun, että kotona kaikki hyvin. Hoitajat olivat taas hoitaneet tehtävänsä erinomaisesti, kiitokset vaan heille kaikille. Kissat ottivat meidät eilen vastaan selvästi hieman ristiriitaisin fiiliksin. Mitään riemumaukaisuja ei kuulunut, mutta pikkuhiljaa ne ovat taas lämmenneet meitä kohti, Miiru hieman Tupsua nopeammin. Tässä postauksessa palaan vielä kuitenkin lomareissulle ja esittelen matkan erikoisimmassa paikassa tapaamani kissat. Tapasin ne Espanjan Costa Blancalla eli "Valkoisella rannikolla" olevassa Calpen kaupungissa ja siellä tarkemmin 332 metriä korkean Peñón de Ifach - kalkkikivijärkäleen huipulla. Huipulle kulkee polku, jota pitkin sinne pääsee kapuamaan, mutta mikään helppo polku se ei ole. Mitään kiipeilyvälineitä ei sentään tarvita, mutta hyvät kengät ja (esim. kameroista vapaat) kädet se vaatii, koska paikoitellen polku ei ole mikään varsinainen polku, vaan jalansijoja joutuu etsimällä etsimään kivikon seasta.
Käsitöitä ja kissojen touhuja