Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2018.

Maitokupeilla

Kerroin joku aika sitten, että Tupsun suurinta herkkua on kermaviili. No, myös kissamaito maistuu, se sellainen Whiskasin pienessä purkissa myytävä Catmilk. Ostin sitä nyt pitkästä aikaa ja menekki on ollut taattua.  Maito maistuu myös Miirulle - kuten kyllä myös kermaviilikin, tosin pienemmässä määrin kuin Tupsulle. Tupsu on vain sellainen rohmu, että kun on saanut oman kuppinsa tyhjäksi, suuntaa se samantien Miirun kupille ja Miiru kilttinä kisuna väistyy. Ei ole kissaherralla kovin hyvät käytöstavat.  Tupsu omalla maitokupillaan.  Ja Miiru omallaan.  Tupsu saapui paikalle tyhjennettyään oman kuppinsa, Miiru on väistynyt.  Sinne menee maito viimeistä pisaraa myöten.  Herkuttelun päälle on tietenkin pestävä naama ja viikset. Sen voi tehdä myös samanaikaisesti, kuten videolta näkyy. Oikein mukavaa lauantaita, herkutelkaahan tekin jollain!

Omenaongelma

En varmasti ole ainoa, joka tänä kesänä (en suostu sanomaan syksy vielä!) on hieman pulassa omenoiden kanssa. Niitä nimittäin riittää! Kuiva ja kuuma kesä on selvästi ollut omenapuille mieleen.  Meillä on pihalla kolme melko pientä omenapuuta. Yksi niistä alkaa sentään olla jo lähes puunkokoinen ja se on tänä vuonna aivan täynnä omenaa. On siinä melko runsaasti ollut omenoita aiempinakin vuosina, mutta silloin valtaosa omenoista on ollut täynnä kaikenlaisia mustia pilkkuja ja reikiä. Vaan ei tänä vuonna. Omenat ovat lähes priimaa tavaraa.  Toinen omenapuu sen sijaan oli niin hentoinen, että lyyhistyi omenoiden painosta ja on enää vain epämääräinen taimi pihalla. Kolmas puolestaan on sijoitettu ihan hassusti marjapensasrivin päähän, pensasaidan ahdistukseen. Se tuottaisi näistä kolmesta parhaimman makuisia omenia, ja on siinä noin kymmenkunta syötävää omenaa nyt ollutkin, mutta epäilen, että se nykyisellä sijainnillaan koskaan kasvaa kovin isoksi puuksi.  No mutta, omenia s

Tupsun kuulumisia

"Emäntä pyysi minua kertomaan teille kuulumisiani näin loppukesän korvilla." "Sanottakoon nyt ihan alkuun, ettei minulle mitään tavallista kummempaa kuulu. Olen aika iloinen, kun sellaiset kuumat kelit ovat nyt ohi. Jaksan taas paremmin tutkia lähitienoon kulmat ja nurkat. Nyt on kyllä sitten tullut vesisateita, mikä ei ole niin kiva. Turkki kastuu ja menee turhan sotkuiseksi. Eli just kun olisi viileämpää kikkailla siellä ja täällä, pitääkin sitten pitää sadetta terassilla." "Kesä oli ihan kiva (ohho, emäntä huomauttaa, että on edelleen kesä), mutta odottelen jo syksyä. Olen alkanut jo vähän kasvattaa talviturkkia, ihan vain pikkuhiljaa kaulurista aloittaen." "Täällä minun alueellani ei ole koko kesänä näkynyt vieraita kissoja. Siihen olen tyytyväinen, kevään ja alkukesän yöpäivystykset ja -puolustukset siis tehosivat. On kiva, kun ei tarvitse pistää energiaa enää sellaiseen, vaan voi ihan vain keskittyä tuholaistorjuntaan." "

Virkattuja koreja

Pikkuriikkisen verran alkaa jo sormet syyhytä neulontapuikkojen ja villasukkien pariin, mutta odottelen kuitenkin ilmojen hieman vielä viilentyvän. Ja odotellessa virkkailen esimerkiksi erikokoisia koreja. Näihin kun saa sopivasti käytettyä ontelokuteita, jotka jäivät yli tehtyäni keinutuoliin pehmusteen .  Veljentyttö tilasi itselleen vaaleanpunavalkoisia koreja, siksi valtaosa tähän asti tekemistäni koreista on sen värisiä. Välillä oli kyllä pakko tehdä muunkin värisiä, ettei tullut ihan hattarayliannostusta. Näiden tekeminen on kyllä kivaa puuhaa. Kori valmistuu nopeasti eikä sen tekemisessä paljon tarvitse ajatella, sen kuin vain antaa sormien suihkia.  Osasta koreista on langat vielä päättelemättä kuvanottohetkellä. Miten se aina niin helposti jääkin tekemättä... Näistä tuli mukavan pirteät, verrattuna noihin hattaroihin.  Korien lisäksi minulla on tekeillä vihdoin uusi matto keinutuolin alle. Teen sitä kanervan värisestä kuteesta ja tietenkin se loppui kes

Harjaushanska

Mies oli työreissulla Skotlannissa ja toi sieltä tuliaisena harjaushanskan. Onhan näitä toki saatavilla Suomessakin, esimerkiksi Kivatkamat -verkkokaupasta näyttäisi löytyvän aivan samanlainen.  Olen ehtinyt testailla hanskaa kissoilla muutaman kerran. Tupsun tuuheampaa turkkia varten se varsinaisesti lienee hankittu, mutta yllättävän paljon Miirustakin karvaa irtoaa. Monesti tuntuu, että jopa enemmän kuin Tupsusta. Miiru myös tuntui kovasti tykkäävän hanskan tuntumasta turkillaan. Tupsu sen sijaan on antanut vaihtelevaa palautetta, joten lopullista tuomiota en osaa vielä sanoa. Näitä kuvia ottaessani hän ei ollut hanskasta yhtään innoissaan, vaan pakeni paikalta. Se saattoi kyllä johtua enemmänkin siitä, että hän oli juuri syönyt ja halusi päästä putsaamaan naamansa ja turkkiaan, eikä siten arvostanut, kun tuli siihen sörkkimään tämä hanska kädessäni. :)  No, joka tapauksessa hanska kyllä mukavasti nappaa irtokarvat turkista, ja karvat saa myös näppärästi irti hanskasta,

Pussukoita vauvatarvikkeille

Minulle oli jäänyt aiemmista tekeleistä näitä hauskoja lastenkankaita, jotka hyödynsin nyt erilaisiin pikkupussukoihin. Villieläin-kankaan olin hankkinut taustakankaaksi virkkaamaani peittoon . Sitä riitti nyt juuri sopivasti nyörikassiin ja kolmiopussukkaan.  Tuo kolmiosivuinen pussukka on muuten juuri nyt uusi suosikkimallini. Samalla mallilla tulee taatusti lähiaikoina lisää pussukoita. Ohje kaavoineen löytyy vaikkapa täältä: DIY Multi purpose zipper pouch . Kaavoista löytyy kätevästi viisi eri kokoa.  Valaskangasta puolestaan jäi yli tehtyäni siitä peruskassin . Olin ostanut kangasta melko reilun palan, kun niin suuresti siihen ihastuin. Eihän sitä nyt paljoa kulunut tuohon pieneen pussukkaan, mutta minulla on jonkinlainen alustava ajatus siitä, mihin käytän lopun. No, katsotaan nyt, pääseekö se ajatus toteutukseen saakka.  Uusi suosikkimallini. Tämänkin tein jonkin Pinterestistä löytyneen ohjeen ja mallin mukaisesti, mutta jostain syystä mittasuhteista tuli v

Sikeitä unia

Välillä kun nukkuu oikein sikeästi, saattaa käydä näinkin, että kieli unohtuu näkösälle.  Leppoisaa sunnuntaita!

Vaihtoehto pensaanaluselle

Silloin kun maa on märkä, pitää keksiä vaihtoehtoisia unipaikkoja. Sellaiseksi kelpaa vaikkapa puupino. Kissan vartalo muovautuu barbapapamaisesti puiden epätasaisuuksiin.   "Ai, löysit minut sitten täältäkin." "No, ei se haittaa. Prrr, prrr."

Tupsun kesäherkku

Tupsun ehdotonta herkkua on kermaviili. Varsinaiset kissanruuat maistuvat vaihtelevasti, varsinkin näin kesällä, mutta kun kuppiin pistää kermaviiliä, tyhjenee kuppi putipuhtaaksi.  Kermaviili on kaiken varalta laktoositonta . Paino-ongelmista ei tarvitse huolehtia, sen verran liikuntaa Tupsukin harrastaa näin kesällä helteistä huolimatta. Tauriinit ja muut tärkeät ainesosat se saa raksuista ja saalistamistaan otuksista. Eli Tupsu voi syödä kermaviilinsä ihan hyvällä omallatunnolla. Taas on nautittu kupillinen parasta herkkua.  Tämä ei ole Tupsulle ollenkaan vaikea valinta. Kermaviili vie aina voiton.

Pyykkikorin valtaaja

Sattuipa tässä kerran, että olin jättänyt puhtaan pyykin korin terassille odottelemaan pyykkien keräämistä. Kun sitten illansuussa menin ottamaan pyykkejä pois, huomasin, että pyykkikorihan olikin vallattu.  "Kiitos vaan tästä uudesta unipaikasta. Tää on just sopivan kokoinen. Mukavan viileäkin tämä on." "Lisäetuna tässä on tassuille leputuusreikiä." Niinhän siinä kävi, että keräsin pyykit korin viereen, etten olisi häirinnyt Miirun unia.

Marjanpoimintaa

On se mukavaa, kun ei tarvitse yksin tehdä sellaisia puolitylsiä hommia kuin esimerkiksi marjanpoimintaa. Nimittäin heti, kun olin päässyt poimintatarvikkeiden kanssa marjapensaiden luo ja satuin vilkaisemaan taakseni, osui silmiini kaksi innokasta poimintakaveria. Tai ehkä innokas oli hieman väärä sanavalinta, kuten kuvat kertovat...  Miiru ehti paikalle ensimmäisenä, Tupsu vasta tallustelee pihan poikki. "Miksi katkoit nuo nokkoset pois? Nehän on ihan kivoja." Miiru asettui tarkkailemaan vähän kauemmas karviaismarjapensaan juurelle.  Tupsu jäi lähietäisyydelle vahtimaan, että homma sujuu. Poimintatarvikkeita.  "En minä enää jaksa valvoa. Luotan siihen, että osaat kyllä."

Helleunia

Nyt on jo viikko töitä takana ja kesäloma alkaa olla vain kaukainen muisto.  Onneksi on olemassa viikonloput, jolloin voi rentoutua vaikkapa Tupsun mallin mukaisesti. No, taidan kuitenkin jättää pensaan alla makailun väliin, mutta levitän sen sijaan viltin nurmikolle, otan hyvän kirjan ja asetun siihen lueskelemaan.  Jos olen onnekas, Tupsu saattaa taas liittyä seuraani.  Mikä onkaan tuo musta möykky pensaassa?  No nythän se selvisi, kun kerä aukesi. Tupsuliinihan se siellä.  Tupsukin kaipaa välillä hellittelyä.  Uh, ei jaksa. Taitaa olla makoisat unet.  Mukavaa elokuun ensimmäistä viikonloppua kaikille!

Helleverhot

Asumme nyt viidettä kesää nykyisessä talossamme. Muutamana kesänä tätä ennenkin olen satunnaisesti kaivannut jonkinlaista aurinkosuojaa terassillemme, mutta tarve on ollut niin ohimenevä, etten ole saanut aikaiseksi tehdä asian eteen mitään.  Nyt on kuitenkin paahdetta riittänyt sen verran paljon, että jotain oli pakko keksiä. Varsinkin kun oli tulossa useampi satsi kesävieraita käymään ja heidän kanssaan olisi kiva syödä sisätilojen sijaan terassilla - mikäli vain aurinko ei siihen liikaa porottaisi.  Päädyin mahdollisimman yksinkertaiseen ratkaisuun, joka hyödyntää katossa jo valmiiksi olleita koukkuja. Kangas löytyi Eurokankaan viiden euron alekankaista, joten sekään ei ollut iso sijoitus tähän kokeiluun. Ompelin siis ihan vain perusverhot, jotka on nipsuilla kiinnitetty  katonrajan koukkuihin.  Ensimmäisenä iltana, kun olin saanut ensimmäiset verhot roikkumaan terassille, ei tuullut yhtään, joten verhot pysyivät nätisti paikoillaan. Seuraavana päivänä sain valmiiksi to