Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2020.

Onko valtaistuin käytössä?

Syksy on tullut. Miirun makrameevaltaistuin hakee edelleen lopullista paikkaansa, mutta olen väliaikaisesti ripustanut sitä lähelle paikkoja, joissa Miiru tykkää nukkua, siinä toivossa, että hän ottaisi sen unipaikakseen. Vielä näin ei ole tapahtunut, ja alan epäillä, ettei tapahdukaan.  "Niin, emäntä on viritellyt tuohon viereen tuollaisen ihmehökötyksen." "Saa se siinä minun puolestani olla, mutta minä ainakin nukun mieluummin tässä tuolilla, tai vaikka tuossa matolla." Yritin jopa epätoivoista kassitemppua eli muka unohdin istuimeen kassin. Yleensä Miiru ei pysty vastustamaan tällaisia väärissä paikoissa olevia kasseja, vaan asettuu niiden päälle nukkumaan. Tässä tapauksessa tämäkään temppu ei auttanut.   Olen toistaiseksi lopettanut näiden "tuotannon" huonon loppukäyttäjäpalautteen takia. 

Onnen murusia

Oi että, millainen keli tänään onkaan! 21 astetta juuri nyt ja ihana auringonpaiste. Oli todella mahtava sää tehdä pitkä pyörälenkki. Samalla sai ihastella syksyisen kirjavia maisemia.  Jokin aika sitten luin Lucy Dillonin kirjan 'Ikuisen onnen salaisuus'. Se on siis ihan vain sellainen hömppäromaani, ei mikään itsetuntemusopas, joita nykyisin on tarjolla joka aiheeseen. Eikä kirjasta ihan selvinnyt, mikä oli kirjoittajan tai kirjan päähenkilöiden mielestä tuo ikuisen onnen salaisuus. Ihan mukava lukukokemus kuitenkin. Ei kai ikuista onnea olekaan, mutta ainakin elämässä voi olla paljon ihania hetkiä, isompia ja pienempiä onnen murusia. Kissat ja käsityöt ovat minulla ehdottomasti listan kärjessä onnea tuottavista asioista. Hyvät kirjat, auringonpaiste ja irtokarkit pääsevät listalle myös. :)  Näissä tunnelmissa ihanaa syyskesäistä sunnuntaita kaikille! Sanoisin, että Tupsullakin on tässä menossa onnenhetki. Auringonpaiste, jäätelö, lukuhetki ja kissa - siinäpä kerrakseen onnen

100 päivää etänä

Tänään olen sadatta päivää etätöissä. Maaliskuun puolivälissä tämä etätyöputki alkoi ja lomapäivät poistettuna juuri nyt on tasan sadas työpäivä, jonka teen etänä. Toimistolla olen käynyt pari nopeaa piipahdusta, kun vaihdoin koneeni, ja sitten vielä toiseen kertaan, kun uuden koneen asennus ei ensimmäisellä kerralla ollutkaan ihan onnistunut.  Etätöille näkyy yhtä vähän loppua kuin koronapandemialle. Mutta kaikkeen tottuu ja niinpä tämä tuntuu jo ihan normaalilta. Myös kissat ovat tottuneet ja taitavat jo melkein nauttia, kun saavat tulla ja mennä täysin oman rytminsä mukaisesti. Esimerkiksi Miiru on osoittautunut melko aamu-uniseksi ja menee ulos vasta myöhemmin aamupäivällä. Silloin, kun en ollut kaiket päivät kotona, Miiru meni ulos aamuvarhain, jotta ehti ulkoilla ennen töihin lähtöäni. Tupsu nyt on valtaosin ulkona, joten sen aikatauluihin lisääntynyt läsnäoloni ei ole samassa määrin vaikuttanut.  Jos jotain hyvää tästä korona-ajasta koittaa keksiä, niin ainakin rahaa säästyy. Tä

Revontulisukat

Villasukkaviikon päättävät revontulisukat. Ohje löytyi Kauneimmat käsityöt 5/2018 -lehdestä. Nämä on neulottu Novitan 7 veljestä -langoilla, mustalla ja Raitaa. Tällä Raidalla (jonka nimeä en tiedä ja jota ei enää ole myynnissä) kuviosta ei tullut kovinkaan revontulinen, koska vihreää on valmiissa tuloksessa hyvin vähän.  Ensimmäinen ajatus ohjeen/mallin nähdessäni oli tehdä nämä sillä raidallisella vihreällä Nalle-langalla, jolla neuloin edelliset eli vihreäraitaiset sukat. Ohje oli kuitenkin 7 veljestä -langalle ja minulla oli joutavana tuo raitakerä, joten päätin kokeilla tehdä siitä. Kuvissa lopputulos näyttää ihan kivalle, tekovaiheessa kauhistelin, miten rumat näistä oli tulossa.  Malli on sen verran mukava, että haluan vielä kokeilla, millaiselta se näyttää, jos tekee vihreämmästä langasta, joten sovitan ohjeen vielä Nalle-langallekin. Novitan 7 Veljestä Raita-valikoimista löytyy nykyisin vihreäsävyinen Pohjoistuuli. Siitäkin saisi varmasti näistä kivannäköiset, vaan kun en nyt

Vihreäraiset villasukat

Villasukkaviikon - ja myös syksyn - kolmannet sukat olivat nopeasti valmistuvat perussukat ilman mitään kirjo- tai kuvioneuleita. Näihin sain käytettyä vanhoja lankojani, Novita Nallen vihreää ja kirjavaa Novita Nalle Taikaa (kaiketikin, vyötettä ei enää ollut tallessa eikä tätä väriä enää löydy Novitan sivuilta, olisikohan tämä ollut 'Niitty'). Hyvä minä. :) En enää muista, mihin tarkoitukseen olin mahdollisesti nämä langat aikoinaan hankkinut. Luultavasti sukkiin, mutta en vain ollut löytänyt sopivaa ohjetta. Nyt luovuin etsimisestä ja tosiaan päädyin neulomaan ihan vain raidalliset perussukat. Raitoina on aina kaksi kerrosta kirjavaa lankaa ja yksi kerros yksiväristä vihreää.  Näiden sukkien saaja on jo selvillä: kummityttöni, joka on johdonmukaisesti koko reilun 13 vuoden ikänsä tykännyt vihreästä. Varmistin, että vihreä on edelleen suosikkiväri. Kumpaakin väriä jäi vielä reilusti, joten jotain muutakin niistä täytyy vielä keksiä.  Näidenkin sukkien esittelykuvissa Tupsu sa

Violetit polvisukat

Villasukkaviikkojen toisina sukkina esittelyvuoron saavat toisena neulomani palmikkoneuleiset polvisukat.  Miten se menikään... "Käytän vain olemassaolevia lankojani, en osta uusia." No, syksyn ensimmäinen lipsahdus tapahtui tämän langan kanssa, eli kovin pitkälle en päässyt vanhojen lankojen käytössä. En vain voinut olla ostamatta, kun lähikaupassa myyntiin Novitan 7-veljeksen jämäeriä kolmella eurolla kerä, ja siellä oli myös tämä ihana mustikkamaidon värinen lanka, vyötteen perusteella Nostalgia-niminen. Sen voin nyt sentään puolustuksekseni sanoa, että lanka tuli heti käyttöön eikä päätynyt muiden käyttöään odottavien kerien jatkoksi.  Ohje näihinkin löytyi Niina Laitisen Satumaiset silmukat -kirjasta. Ohjeen nimi kirjassa on 'Jotain niin oikeaa'. Koska minun lankani, tämä Nostalgia, on hieman kirjavaa, en ollut varma, kuinka hyvin palmikkokuvio erottuu valmiissa sukassa. Ihan hyvinhän se onneksi erottuu, kuten kuvista näkyy. Kirjassa olevat ohjeet ovat erittäin

Villasukkaviikko ja sukkapuikko-onnettomuus

Keväällä hyvässä vauhdissa ollut villasukkakauteni päättyi pieneen sukkapuikko-onnettomuuteen. Siitä lisää hieman myöhemmin. Nyt olen kuitenkin saanut syksyn neulontakauden käyntiin, ja ai että kun se onkin mukavaa - ja koukuttavaa puuhaa. Esittelen tällä viikolla nämä syksyn ensimmäiset tuotokseni, siitä otsikon "villasukkaviikko". Vaikka omastakin hyllystä löytyy sukkaohjekirjoja ja -lehtiä useampi, jotenkin sitä aina etsii uusia ja kirjastosta on aina tarkistettava neulontaohjeiden hylly. Sieltä löytyi Niina Laitisen Satumaiset silmukat -kirja, jossa on useitakin kivoja ohjeita. Toistaiseksi olen neulonut kirjan ohjeilla kahdet sukat, mikä on minulle jo paljon, ja saattaa olla, että neulon vielä lisääkin, jos saan pidettyä kirjan lainassa itselläni.  Kirjan ohjeiden käytettävyyttä lisää suuresti erittäin kattava vaihtoehtoisten lankojen luettelo. Aloitin neulontakauden taas sillä periaatteella, että vanhat langat on ensin käytettävä pois. Siivosin kesällä vaatehuoneen (jo

Kassikissan lauantai

Syksy on saapunut ihan toden teolla. Sataa ja tuulee ja on koleaa. Ainakin tänään. Huomenna pitäisi auringon taas pilkottaa, ja ensi viikolle lupaillaan aurinkoista ja jopa 17 astetta lämmintä. Se kelpaisi kyllä.  Mutta ei syksyn saapuminen pelkkää ikävää tuo tullessaan. Ainakin saan nauttia enemmän kissojen seurasta, tai siitä ilosta, että löydän ne milloin mistäkin nukkumasta. Onpa Tupsukin ollut jo kaksi yötä sisällä nukkumassa, ei tosin peräkkäisiä, joten ihan vielä se ei ole tullut tavaksi.  Korona-ajasta huolimatta ilmottauduin parille iltakurssille: öljyvärimaalausta ja japanin kieltä. Aika näyttää, tarvitseeko niissä(kin) siirtyä etämoodiin, mutta ainakin toistaiseksi lähiopetusmoodilla mennään. Maalauskurssi on maanantai-iltaisin ja odotan siltä sellaista muun unohtamista, rentoutumista ja toki uuden oppimistakin. Taiteellisella, tai epätaiteellisella, lopputuloksella ei ole väliä, pääasia on nauttia tekemisestä. Ja on ihan virkistävää välillä käydä jossain, työt kun jatkuvat

Kissan valtaistuin (makramee)

Alkukesästä tein ensimmäisen makramee-kissa-amppelin, valtaistuimeksikin kutsumani. Kun eräällä kauppareissulla (Jyskiin) silmiini osui kukan muotoisia pyöreähköjä tyynyjä (alla kuvissa oleva keltainen ja toinen vaaleanpunainen), totesin, että onhan ne ostettava ja tehtävä lisää näitä "kissa-amppeleita", varsinkin kun minulla noita narujakin oli vielä runsaasti jäljellä.  Kotona sitten totesin, etteivät minulla olleet värit (vihreä, keltainen) sopineetkaan yksiin tyynyjen värien kanssa. Ainoastaan valkoinen toimi esimerkiksi keltaisen tyynyn kanssa. Koska olin käyttänyt valkoista punosta jo melkoisesti ensimmäisen tällaisen harjoitteluun, tiesin, ettei minulla olisi tarpeeksi narua tehdä tätä toista yhtä leveänä/usealla narulla kuin tein ensimmäisen. Tai naruahan kyllä oli, koska olin purkanut sen ihan ensimmäisen yritelmän, mutta ne olivat liian lyhyitä pätkiä.  Jäljellä olevasta kerästä sain 16 viiden metrin narua, joten päätin tehdä tämän sillä määrällä. Alaosaan istuinta

Kissainen läppärikassi

Jotkut ompeluprojektit vastustavat tekijäänsä enemmän kuin toiset - ja tämä läppärikassi oli yksi näitä. Olin jo valmis viskaamaan koko tekeleen roskiin kesken matkan. Sinnittelin sen kuitenkin valmiiksi asti, vaikka olin varma, etten koskaan ottaisi mokomaa tekelettä käyttöön.  Ai että, mikäkö tässä sitten vastusti? Kaikki, siltä tuntui, ja onhan se lopputuloksestakin nähtävissä, kun kaikki on vähän vinksallaan. Esimerkiksi etutaskun jouduin ompelemaan pariin kertaan paikalleen, ekalla yrityksellä se sijoittui vielä enemmän vinksalleen. Laukun yläreunassa oleva vetoketju oli sekin jostain syystä vikuroiva. Laukusta tuli valmiilta mitoiltaan myös vähän turhan napakka, läppärin saa sinne sisälle just ja just.  No, kassi siis valmistui ja on nyt ollut käytössäkin jo useamman kuukauden. Ehkä jonain päivänä saan ommeltua parannellun version, mutta onpahan MacBookillani nyt ainakin jonkinlainen suoja, ja taskuun mahtuvat hyvin kaikki lisäkikkareet, kuten vaikkapa laturi.   

T.S. Eliotia suomeksi

Maaliskuussa julkaisin blogissa englanniksi T.S. Eliotin runon The Old Gumpie Cat , ihan vain sen hauskuuden vuoksi. Suunnittelin tuolloin hakevani runokirjan suomennoksen kirjastosta heti, kun kirjastot avataan uudelleen, ja niin tosiaan tein.  Silti meni koko kesä välissä, ennen kuin sain aikaiseksi laittaa lupaamani suomennoksen tänne. Tässä se nyt vihdoin tulee. Ja löytyy siis kirjasta "Kissojen kielen kompasanakirja" yhdessä muidenkin Cats-musikaalia innoittaneiden runojen kanssa.  Kuvituksena taaskin Miirun kuvia, vaikkei tämä kissaneiti olekaan vanha eikä ponneton.  Vanha katti ponneton (suom. Jaakko Yli-Juonikas) On meillä katti ponneton nimeltä Julle Jantteri sen turkki viirullinen on ja täplikäs kuin pantteri. Se kaiket päivät istuu vain pihassa, alla pensaikon ja istuu, istuu, istuu ain - tää meidän katti ponneton.  Mutta päivien melske kun hiljenee yöhön,  kollimme taapertaa kellariin työhön. Vihdoin kun itsekin pehkuihin painun,  Jantteri vasta saa saaliista vain