Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2016.

Rantakassi ja -mekko

Rantakassi ja rantamekko tähän aikaan vuodesta? Mitä ihmettä? No, sitä ihmettä, että ihan kohta, eli muutaman päivän päästä, alkaa loma ja matka lämpimään! Loma - ja matka - järjestyi aika nopealla aikataululla, vielä muutama viikko sitten ei ollut reissusta tietoakaan. Mutta sitten kun oli lennot kaukokohteeseen varattu ja majapaikka valittu, tuli mieleen, että rantakassi olisi kiva, sellainen vedenkestävä. Samoin olisi kiva uusi rantamekko. No, rantamekkoja ei tähän aikaan vuodesta löydy kaupoista täällä meidän leveysasteilla. Päätin, että jos kangaskaupasta löytyy kivaa mekkokangasta, yritän tehdä mekon itse. Ja jos löytyy mitään kesäistä kangasta kassiin, teen myös sellaisen. Kassiin löytyi akvaariokangasta. Käytin kassiin taas samaa kääntökassin ohjetta, millä olen aiemmin tehnyt sekä turkoosin että mustan MelliMello-kassin, sillä tykkään tuon kassin mallista ja se on myös helppo tehdä. Erona aiempiin tässä on vedenkestävän vuorin ja sankojen lisäksi se, etten laittanut vä

Onnenhetkiä Tupsun kanssa

Tupsu täyttää tänään 2 vuotta. Tämä iso, pieni kissa tuottaa aivan älyttömästi iloa elämääni, se on niin veikeä ja lutuinen. On se toisaalta myös vaativa ja omatahtoinen, ja osaa kyllä ilmaista tahtonsa maukumalla tarvittaessa. Lähinnä silloin, jos pitää saada ovi auki eikä se tapahdu niin nopeasti kuin hän haluaisi tai, auta armias, jos se joskus ei aukeakaan ollenkaan. Syntymäpäivän kunniaksi tässä muutamia vilahduksia päivittäisiin onnenhetkiin Tupsun kanssa. Aamulla herään siihen, kun kissaherra puskee nallekarhunpehmoista päälakeaan poskeeni kysellen niin, joko mahdollisesti nousisin avaamaan oven. Jos en vielä jaksa nousta ylös, asettuu se hetken istuskeltuaan viereeni nukkumaan. Kun sille tulee kuuma, se siirtyy jalkopäähän. Kun nousen ja annan merkin, että kohta on ovi auki vapauteen, Tupsu riemastuu. Sen sängystä ottama loikka on varmasti vähintään kaksi metriä pitkä, ja ulko-ovella se on kauan ennen minua, vaikkei sinne nyt niin kovin pitkä matka ole. Pihalla se tul

Virtahevolle kyytiä

Pahaa-aavistamaton virtahepo joutui Tupsun kynsiin - kirjaimellisesti - kun erehtyi asettumaan Tupsun lepäilyalueelle. Virtahepo pelastui, kun Tupsua alkoivat kiinnostaa muut kissamaiset asiat - katso videolta, mikä! Vaikka neulos ei mitään kestävintä materiaalia olekaan, selvisi virtahepo tästä iskusta onneksi vahingoittumattomana.

Kissa-allergisesta kissanomistajaksi - osa 2

Viimeksi kerroin, kuinka kissa-allerginen oli lapsena. Siinä samalla tuli kerrottua elämäni ensimmäisen kissan, eli mummolan Mikke-kissan, tarina. Miken kuoltua meni monta vuotta ilman kissaa lähipiirissä. Mummo ja ukki eivät enää suostuneet ottamaan uutta kissaa, mitä en silloin voinut käsittää. Pääsin nauttimaan kissaseurasta vain hyvin satunnaisesti, ja allergiani verotti nautintoa melkoisesti. Ei olisi tullut mielenkään esimerkiksi käydä kissanäyttelyissä ihastelemassa kissoja. Olisin luultavasti tukehtunut jo ennen näyttelysalin puoliväliä. Mutta sittenpä tapasin tyypin, jonka myötä elämääni palasi kissa! Tämä tyyppi on mieheni, jonka kanssa ollaan oltu kimpassa jo viisitoista vuotta. Kissaa hänellä ei itsellään ollut, mutta sellainen löytyi hänen lapsuudenkodistaan. Siellä tuli käytyä melko säännöllisesti varsinkin suhteemme alkuaikoina, jolloin elimme etäsuhteessa, ja niinpä olin saanut elämääni miehen lisäksi kissan. Aika täydellistä! Oranssi Nappi-kissa ei vielä karkotta

Kissa-allergisesta kissanomistajaksi - osa 1

Olin lapsena allerginen kissoille. Ja oikeasti todella pahasti allerginen. Silmiä alkoi kutittaa ja nenä alkoi vuotaa heti, kun olin vain lähelläkään kissaa. Pidempi altistus sai hengen ahdistumaan ja vinkumaan. Siitä huolimatta olen ollut kissaihminen pienestä pitäen! Meillä kotona ei tietenkään ollut kissaa allergiani takia, jos nyt olisi muutenkaan ollut. Mutta mummolassa oli. Mummola oli kissoineen kaikkineen minulle hyvin rakas paikka, vaikka varsinkin kesällä maalaistalo heinäpeltojen reunalla oli minunlaiselleni kissa- ja heinäallergiselle melkeinpä hengenvaarallinen paikka. Kaiken kruununa olin (ja olen) allerginen kalalle, jota mummolassa oli tarjolla päivittäin. Pahinta oli paistetun kalan haju. Itse en sitä muista, sen verran pieni olin, mutta äidin kertoman mukaan eräänkin kerran keskikesällä, heinänteon aikaan, kun mummo vielä paistoi kalaa liedellä, oli normaalisti tasaisena käyvä puheen pulputukseni tuvan nurkassa vaientunut. Aika henkihieverissä olin kuulemma ollut

Voihan räntä

Nyt se sitten tuli. Tämän syksyn ensimmäinen räntäsade. Kissat ovat ihan ihmeissään, ja hieman masentuneita. Kukapa ei olisi, kun taivaalta sataa märkiä rättejä. Olin aamupäivän kotona etätöissä, ja sain avata ulko-ovea tiheään tahtiin. Tupsu ei osannut päättää, ollako sisällä vai ulkona. Aina se optimistisesti halusi takaisin ulos, vain tullakseen muutaman minuutin päästä lannistuneena takaisin. Kylmää ja märkää, ei kiva. Illansuussa sama toistui, kunnes lopulta kissat uskoivat, että tämä on nyt tätä. Jos haluaa ulkoilla, on se vain kestettävä. Ja tokihan reviirit on tarkistettava, oli keli mikä tahansa. Hämärä hiipi jo maille kuvia ottaessa, siksi ne ovat pikkuisen epätarkkoja. Talven ensihiutaleet mustalla turkilla.  Sateensuojassa istuskelua oli tänään paljon. Tupsu katseli minua tänään useaan kertaan hieman syyttävästi: "Miksi sinä tilasit tällaisen kelin?" Voi Tupsu, kun minä en voi kelille mitään.  Niin, siellä sataa vaan.

Arboristit asialla

Jänöjussit tekivät kevättalvella rankemman puunhoidon pihamme kahdelle omenapuulle. Yllättäen puut tuottivat enemmän satoa kuin koskaan aiemmin. Pihallamme olevat terijoensalavat puolestaan saavat säännöllistä hoitoa kahdelta karvaiselta arboristiltamme. Toistaiseksi hoidolla ei ole havaittu parantavia vaikutuksia, vaan puut ovat melkoisen lehdettömiä ympäri vuoden. Mutta ehkäpä sitten ensi kesänä on luvassa lehtiäkin... "Hyvä kissamainen puunhoito alkaa kuivan päällikerroksen rapsuttelulla." "On syytä tarkastella pintaa myös mahdollisimman läheltä." "Näytepalan ottaminen on toisinaan tarpeen." "Tämä puu vaatii vain lisää rapsuttelua ja kissahalauksia." Yliarboristi tarkistaa alaisensa työnjäljen. 

Kiinnostaako kissan mieli?

Minua ainakin kiinnostaisi kovasti tietää, mitä kissat oikein mielessään ajattelevat, meistä huolenpitäjistään ja asuinkumppaneistaan sekä elämästä yleensä. Niinpä kun kirjastossa silmiin osui kirja nimeltä Kissan mieli   ryhdyin innolla lukemaan sitä odottaen saavani siitä vastauksen juuri tähän kysymykseen. Kirjan kirjoittaja, John Bradshaw , tutkii kissoja, ja muitakin eläimiä, työkseen Bristolin yliopiston antrozoologian instituutissa, jonka johtajana hän toimii. Bradshaw oli mukana myös BBC:n mainiossa dokumentissa 'Kissojen salattu elämä", jonka Yle esitti toissa kesänä. Mitä mahtaa liikkua Miirun mielessä? No, eihän kirja kaipaamani vastausta antanut, ainakaan ihan suoraan. Siitä sai kyllä ison tietopläjäyksen, kuinka kissat ovat kehittyneet villikissoista kotikissoiksi, kesyyntymättä oikeastaan vieläkään. Kissat ovat sopeutuneet elämään ihmisten rinnalla noin 4000 vuoden ajan, eikä tämä aika ole tarpeeksi pitkä, että kissan aisteissa tai ajattelussa olisi ehtin

Herkkujahtia videon muodossa

Miirun kanssa leikimme aina välillä herkkupalojen piilotusta. Yleensä herkku on kuvassa näkyvä pötkylä katkottuna pienemmiksi paloiksi. Niitä paloja sitten ripottelen ympäri kämppää. Kunhan Miiru saa herkun tuoksun nenäänsä, jahti voi alkaa.

Eläintarhan uudet asukkaat

Eläintarhan ensimmäiset asukkaat, papukaijan ja virtahevon, esittelin jo aiemmin . Nyt ne ovat saaneet seuraa, sillä eläintarhaan on valmistunut uusia asukkaita. Saanko esitellä uudet tulokkaat: panda, seepra ja apina. Yhdessä kuvassa vilahtaa myös Valkotassutiikeri. :) Panda on varsin leikkisä tapaus ja viihtyy puussa. Oikeiden eläintarhapandojen elämää ja kisailuja voi ihastella vaikkapa Pandapian Youtube-kanavalla. Panda-aitauksen siivoojan työ vaikuttaa todella rankalta... :) Tässä esimerkiksi yksi Pandapian videoista: Funny Panda . Seepra on hieman ujonsorttinen. Rohkea se kuitenkin on, sillä se ei ole moksiskaan, vaikka lähistöllä vaanii valkotassutiikeri. Oho, myös valkotassutiikeri ilmaantui paikalle. Kujeileva apinaherra suostui hetkiseksi poseeraamaan. Kaikkien näidenkin eläinten ohjeet ovat tästä samasta kirjasta:  ' Neuleleluja maailmalta - 15 villieläimen neuleohjeet ", kirjoittajana Laura Long.