Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2017.

Mähmäilyä

Eilen lupailin toistakin kissanminttuvideota. Tässä se tulee. Nyt kissanminttutyynyn mähmääjänä on Miiru. Miirun minttuilun ohella videossa näkyy myös kiltisti ulko-oven avaamista odotteleva Tupsukainen.

Vihreän tyynyn viehätys

Ja se viehätyshän piilee pienen tyynyn kissanminttuisuudessa. Tyyny onkin saanut olla viime aikoina rauhassa, mutta lienevätkö sitten räntäsateet saaneet kisut hakemaan lohdutusta kissanminttutyynystä. Ensin nimittäin tyynyn kimpussa oli Tupsu, seuraavana päivänä useamman kerran Miiru. Tässäpä nyt ensin Tupsun video, huomenna sitten se toinen.

Veron kiertoa

Meillä kissat joutuvat maksamaan oviveroa. Se peritään lähes aina, kun niille avataan ovi ulos. Veron suuruuteen vaikuttavat muun muassa ovien avaustarpeen tiheys ja turkin pehmeys. Niinpä Tupsulta perittävä vero on huomattavasti suurempi kuin Miirulta perittävä. Veron ne maksavat syliaikana heti suoritteen eli oven avaamisen yhteydessä.  Aina välillä kissat heittäytyvät hankaliksi veronmaksajiksi. Näinä kertoina ulospääsyä ei odoteta kiltisti oven vieressä, vaan kun on käyty maukuen pyytämässä ulos, piiloudutaankin oven vieressä olevan ruokapöydän alle ja odotellaan siellä siihen asti, että ovi on avattu. Heti kun ovessa on sopivan kokoinen rako, tehdään pöydän alta nopea syöksy ulos.  No, nämä veronkiertoyritykset peritään toki jälkiverona myöhemmin.  "Siellä se ovi on. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana, veromuurin takana." "Nyt se aukeaa... Aukeaako... Aukeaa se! Nyt menen äkkiä!"

Pienet virkatut korit

Kylppärinkaapin alahyllyn kaaos alkoi eräänä päivänä ärsyttää ihan liikaa. Yritin löytää sopivaa lokerikkoa tai muuta ratkaisua sisustusliikkeestä, huonolla menestyksellä. Siellä osui silmään kuitenkin pienet virkatut korit, mistä sain idean virkata sopivat korit itse.  Minulla olisi ylenmäärin valkoista ontelokudetta, josta olisin nämä voinut virkata ja saanut astetta ryhdikkäämmät korit, mutta halusin valkoisen sijaan jotain väriä. Eräällä kauppareissulla osui sitten silmiin tämä Novitan Cotton soft -lanka keväisissä väreissä. Ostin kaksi kerää turkoosi-valkoista ja toiset kaksi kerää oranssi-valkoista. Oranssi-valkoiset ovat vielä käyttämättä, saas nähdä, tuleeko niistäkin koreja vai jotain muuta.  Virkkasin korit kaksinkertaisella langalla. Ensimmäisen virkkasin koukulla nro 6. Se on tuo kuvassa etualalla näkyvä kori, enkä siinä kohdentanut lankojen raitoja, joten ne saivat sekoittua ihan vapaasti. Kutosen koukku oli liian iso, joten vaihdoin seuraaviin koreihin numeroa pi

Kukkuu!

Toukokuu on jo ihan nurkan takana. Sitäköhän Tupsu kurkistelee? 

Puuhun tupsahtanut - jatko-osa

Toivottavasti ei vielä ala puukuvat Tupsusta puuduttaa, sillä näitä riittää... Se yksi kuvauskerta jo joitain viikkoja sitten oli erittäin antoisa enkä siksi voi olla postaamatta näitä mainioita kuvia. Olisinhan tietenkin voinut laittaa nämä jakoon yhdessä postauksessa, mutta sitten ei ehkä yksittäinen kuva olisi saanut enää ansaitsemaansa huomiota. :)

Kissapipo

Pipokausi alkaa olla onneksi enimmäkseen historiaa tämän talven/kevään osalta. Postataan siis kiireellä tämä jo kuun alussa valmistunut, ja äidille synttärilahjaksi mennyt, kissapipo, ettei jää ensi talveen.  Tämä on nyt korjattu versio aiemmin purkamastani, ylisuuresta yritelmästä . Koska alkuperäisen ohjeen kuvio olikin liian suuri, piti keksiä jotain sen tilalle. Tämä kissannaamakuvio on sama kuin neulomissani kissasukissa,  joten se oli kätevästi saatavilla. Se oli myös kokonsa puolesta juuri täydellinen tähän pipoon: kuvion korkeus oli juuri oikea.  Pipo on onteloneuletetta eli sitä voi pitää kummin puolin vain. Toinen puoli on tummanharmaa, toinen puoli tumma turkoosi. Huomaan, että näissä kuvissa turkoosi näyttää enemmänkin siniseltä, taisin kuvata liian hämärässä paikassa. Turkoosi väri erottuu selvemmin siitä aiemmasta postauksesta.  Mitäs muuten pidät pipon esittelijästä näissä kuvissa? Pipo ei mahtunut jättinallen päähän, mutta takatassu oli esittelytarkoituksee

Keväisiä kisailuja

Kevät on tuonut kissoille uutta vipinää tassuihin. Kaveria on kiva jahdata! Kaikissa näissä kuvissa jahtaajan roolissa on Tupsu, mutta kyllä se välillä menee toisinpäinkin. Useimmiten kun Miiru jahtaa Tupsua, Tupsu kipaisee puuhun.

Mustan kissan paksut posket

Tässä ne ovat. Mustan (tai mustavalkoisen) kissan paksut posket.  Uskotko, kun sanon, että Tupsun poskien paksuus on ihan vain turkin pörheyttä?  Vaikea ehkä uskoa, varsinkin näitä kuvia katsellessa, mutta niin se vain on. Kun Tupsun poskikarvat litistää, on sen pää kutakuinkin yhtä kapoinen kuin Miirulla.  Nyt joudut vain luottamaan sanaani, mutta yritän jossain vaiheessa saada otettua kuvankin todisteeksi.

Puuhun tupsahtanut

Lupasin noin viikko sitten, kun oli edellinen Tupsu puussa -postaus, lisää näitä puukuvia. Niin paljon on ollut kaikkea muutakin postattavaa, että jatkoa tulee vasta nyt.  Onhan se veikeä otus, tämä Tupsunen, ja kuin kotonaan puussa kiipeillessään.

Vain herne puuttuu

Tiedättehän sen sadun, jossa prinssi haluaa löytää aidon prinsessan kaikenmaailman feikkien joukosta ja kuinka oikea prinsessa sitten lopulta löytyy sillä, että prinsessan patjapinon alle on piilotettu herne eikä aito prinsessa pysty silloin nukkumaan ollenkaan hyvin. Herne kun painaa kaikkien lukuisten patjojen alta pahasti.  On siinä kyllä järjettömän herkkähipiäinen prinsessa tai sitten patjat ovat olleet supersurkeita. Joka tapauksessa tuo satu tulee mieleeni aina, kun Miiru asettuu unille johonkin erikoispehmeään paikkaan. Kuten nyt vaikkapa ison tyynyn päälle paksuksi taitellun päiväpeitteen ja torkkupeiton päälle. Tai tyynypinon päälle. Milloin tällainen vain on tarjolla, hyödyntää Miiru tilaisuuden. Ja makeasti tuntuu nukuttavan. Ei taitaisi haitata edes herne pinon alla. Eli ei taida olla Miiru kuninkaallinen kissa, ihan on maatiaismallia. 

Keltainen pussukka

Keltaiseen käsilaukkuun käyttämääni kangasta jäi reilusti yli, sillä olin ostanut pakan loppuna hieman reilumman palan tätä ylipirteää kangasta. Ennen (mahdollista) käsilaukun kakkosversiota tein kankaasta pienen kännykkäpussukan.  Suunnilleen amalla mallilla olen toteuttanut näitä pussukoita aiemminkin: turkoosit MelliMellot ja pöllökankaisen . Tällä kertaa lisäsin takapuolelle pienen vetoketjutaskun, jonne saa vaikkapa avaimen parempaan talteen.  Aika keltainenhan se on. :)  Mitäs sanotte tästä laukkumallista? Tupsu hoitaa hommansa mielestäni varsin hyvin - ja rennosti. 

Minäkö muka sylikissa?

Miiruhan on hyvin tarkka cool-imagostaan, johon ei todellakaan kuulu sylittely.  Aina välillä se kuitenkin sortuu lähes, melkein sylikissaksi.  Vai mitä sanotte näistä kuvista?  "En ole sylissä, sillä vartaloni alla on sohva. Vaikka olen tällä lailla käpertynyt tähän jalkojen väliin, en todellakaan ole sylikissa." "Jos nyt hetken lepuuttaa leukaansa toisen jalan päällä, ei se tee kenestäkään sylikissaa." Okei, Miiru. Et ole sylikissa. Vielä.

Kissamallin poseerauksia

Huippumalli haussa -ohjelma on yksi TV-suosikkejani. Siitä katson niin Amerikan kuin Suomen versiot. En niinkään innostu sarjassa näytetyistä kahnauksista, joita ilokseni tuoreimmassa Suomi-versiossa ei ole ainakaan toistaiseksi ollutkaan. Se, mikä sarjassa kiehtoo, ovat valokuvaushaasteet. On kiintoisaa nähdä, miten toiset onnistuvat kameran edessä ja toiset vaan eivät.  Se on tullut selväksi, että hyvä malli vaihtaa asentoa jokaiseen kuvaan, vaikka edes vähän pää on eri asennossa tai katse on erilainen.  Tupsulla on selvästi luontaista kykyä poseerauksiin. Oheisen kuvasarjan napsin siitä äskettäisenä arki-iltana, ja kuten hyvän mallin tapoihin kuuluu, vaihtui asento hieman jokaisen kameran klikkauksen jälkeen. 

Kissafantasiaa: Soturikissat

Pitkästä aikaa lukuvinkki! Soturikissat-sarja saattaa olla monelle tuttu, sen verran suosittu tämä nuorten fantasiakirjasarja on. Minä huomasin nämä kirjat ensimmäisen kerran jo melko kauan sitten, kun kirjakaupassa osui silmään jokin sarjan kirjoista.  Siitä asti olen aina muistaessani kirjastossa käydessä käynyt tarkistamassa, löytyisikö hyllystä sarjan ensimmäinen osa. Eihän se siellä koskaan ole ja vaikka varaamalla sen varmasti olisi nopeasti saanut, en ole sitä vaivautunut tekemään.  Eräällä käynnillä siellä oli kuitenkin tämä 'Sinitähden tarina', erikoisseikkailukirja, jonka voi lukea varsinaisesta sarjasta irrallisena. Tartuin tilaisuuteen, sillä minua kiinnosti kovasti, miten tällainen kissayhteiskunnasta ja -yhteisöistä kertova tarina oli tehty.  Ja hienostihan se oli tehty. En yhtään ihmettele kirjasarjan suosiota. Soturikissat ovat metsässä asustavia neljän eri klaanin villikissoja. Tässä Sinitähden tarinassa kerrotaan Myrskyklaanista ja sen päällikök

Pieniä silmuja - ja kissakuvia

Tämä pääsiäinen on ollut sään puolesta kaunis, mutta kolea. Aamuisin mittari on näyttänyt jopa kahdeksan astetta pakkasta eikä päivälläkään lämpötila ole paljon plussan päälle noussut.  Kylmästä huolimatta kasvit alkavat heräillä kevääseen ja pienen pieniä silmuja näkyykin jo siellä täällä pensaissa. Ja kissoja ei kylmä haittaa. Selvästikin kahdeksan keväistä pakkasastetta on eri asia kuin saman verran pakkasta silloin, kun maassa on lunta.