Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2019.

Palaveripussukat

Meillä on töissä melkoisesti palavereita, niin kuin taitaa tänä päivänä olla monellakin työpaikalla. Otan kokouksiin mukaan aina läppärin ja puhelimen, usein lisäksi muistivihkon (sen verran vanhanaikainen kun olen), teemukin, ehkä vielä hiiren ja laturinkin, jos tiedossa on pitkä palaveri. Siinäpä sitä onkin kantamista enkä kuitenkaan viitsi läppärilaukkua raahata mukanani - sehän olisi liian yksinkertainen ratkaisu. Niinpä päätin tehdä itselleni ns. palaveripussukan eli kassin, johon voin helposti sujauttaa tarvittavat tavarat. Ensimmäisen version pussukasta väkersin ilman, että läppäri oli kotona enkä siten saanut mitattua pussukalle oikeaa kokoa. Niinhän siinä sitten kävi, että siitä tuli kyllä muuten ihan kiva, mutta liian pieni varsinaiseen tarkoitukseensa! Pussukkaan mahtuu hyvin sisälle padi, mutta ei läppärini. No, uusi yritys oli edessä viikkoa tai paria myöhemmin. Tällä kertaa homma onnistui paremmin, kuten jo aiemmin kerroinkin. Koon kasvattaminen tosin söi hieman k

Rappuvahti

Strateginen sijainti on saaliseläimille tärkeää - myös silloin, kun ei ole saalistus menossa. Niinpä Tupsukin tykkää sijoittua rappusiin, josta on hyvä näkyvyys sekä ylä- että alakertaan. Voi tarkkailla ulko-ovea tulijoiden varalta, samalla kun seurailee muuta meininkiä talossa.  Ja tarvittaessa pääsee karkuun joko ylä- tai alakertaan, riippuen (kuvitellun) uhkan tulosuunnasta.  Juuri niin pehmoisen näköinen kisu kuin mitä se onkin! :)  "Tähän taloon ei kukaan tule minun huomaamatta. Paitsi ehkä silloin, kun nukun..." "Ettäs tiedät." "Välillä tämä päivystys tuntuu vähän rasittavalta, mutta kissan on tehtävä, mitä kissan on tehtävä."

Laadunvarmistaja puuhassaan

Tein jokunen viikko sitten ensimmäisen version "palaveripussukasta", eli kassista, johon voi töissä palaveriin lähtiessä sujauttaa läppärin, muistivihkon, hiiren ja laturinkin. Ensimmäisen version siksi, että siitä tuli muuten ihan kiva, mutta liian pieni. Läppäri ei mahtunut sinne ollenkaan! :) Kokovirhe on selitettävissä kahdella seikalla: ensinnäkään minulla ei silloin ollut läppäriä kotona, jotta olisin voinut mitata pussukalle oikean koon. Yritin muistella kokoa näppituntumalta, mutta pieleen siis meni. Toinen selittävä seikka on laadunvarmistuksen puute.  Toisella yrityskerralla kumpikin näistä virheistä oli eliminoitu. Läppäri oli kotona, ja laadunvarmistaja Miiru valvoi työn suoristusta. Lopputulokset - sekä ensimmäisen että jälkimmäisen version - esittelen myöhemmin.  Homman alkaessa Miiru havahtui päiväuniltaan. Mitä muuten pidät viiksistä läppärin kannessani? :) "No niin, emäntä. Minä olen valmis, jos sinä olet. Aloitetaan sitten!"

Pitkästä aikaa puussa

Pitkästä aikaa pääsin todistamaan kissojen kirmailuja puuhun. Kovin usein kisut eivät nykyisen puihin edes kapsahda, mutta vielä harvemmin minulla sattuu olemaan kamera silloin käsillä, kun niin tapahtuu.  Viime sunnuntaina kuitenkin aurinkoinen ilma houkutteli ulos niin minut kuin kissatkin ja kuin näytöstä pitääkseen ne kipaisivat puuhun perätysten, Miiru edellä.   "Lällällää, Tupsu, minäpäs olenkin korkeammalla." "Sen kun olet, minä olen kuitenkin komeampi."

Pinkit porosukat

Näihin sukkiin minun neuleintoni tyrähti. Tai oikeastaan näiden jälkeen aloittamiini sinivalkoisiin versioihin näistä. Pinkit sukat menivät joululahjaksi kälylleni, ja sinisten oli tarkoitus valmistua joululahjaksi hänen miehelleen. Ne siis jäivät ajanpuutteen vuoksi valmistumatta enkä ole vieläkään saanut intoa päälle neuloa ne valmiiksi. Ehkä ne joskus valmistuvat ja sitten pääsen muiden sukkien kimppuun.  Näiden sukkien malli on Novitan  Metsäretki . 

Palapelikamu

Palapelien kokoaminen on yksi omista mielipuuhistani, jolle vain jää harmillisen vähän aikaa. Olisikin aika mahtavaa, jos omasta itsestään voisi olla olemassa samanaikaisesti useita kappaleita. Tarvitsisin ainakin kuusi minua: yksi tekisi päivät pitkät käsitöitä, yksi lukisi hyviä kirjoja, yksi ulkoilisi ja harrastaisi liikunnallisia aktiviteetteja muutenkin, yksi kirjoittelisi blogeja, yksi opiskelisi kaikkea uutta ja jännää, yksi kävisi töissä tienaamassa rahaa. Sitten aina päivän päätteeksi kaikki nämä minät sulautuisivat yhteen ja voisin nauttia kaikista tuotoksista hiljaa mielessäni.  Tosin jos voittaisin lotossa, voisin jättää työnteon listasta pois ja siitä säästyneellä ajalla ehtisinkin tehdä riittävästi noita kaikkia muita... Ehkäpä siis kannattaa lotota taas tänään.  Vuoden alkupuolella nipistin aikaa mm. blogin kirjoittamiselta ja kokosin vihdoin tämän kirpputorilta löytämäni Las Vegas -palapelin. En enää jaksa koota maisemapalapelejä, joissa samanväristä taivasta o

Korillinen kissaa

Talvi on tuonut Tupsusta esiin taas hieman uusia piirteitä. Kun se ei nyt viihdy ulkona lyhyitä hetkiä pitempään, käy sen aika sisällä niin tylsäksi, että jopa korit ovat alkaneet kiinnostaa. Korithan ovat yleensä olleet vain Miirun juttu .  Kun tämä Tupsun koriutuminen tapahtui ensimmäisen kerran, olin tietysti heti kameran kanssa paikalla todistamassa harvinaista tapahtumaa. Se ei kuitenkaan jäänyt ainutkertaiseksi, vaan korissa löhöilystä tai pallon vaanimisesta sieltä käsin on tullut ihan tapa.  "Miten niin muka vain Miirun juttu?" "Kyllä minäkin tähän mahdun." "Ja itsepähän jätit korin tähän keskelle käytävää."

Joogasukat

- Miltäs näyttää, kysyin mieheltäni, kun sain nämä sukat valmiiksi.  - Keskeneräiseltä, vastasi hän.  No, nämä eivät ole keskeneräiset, vaan tarkoituksella kärjettömät ja kantapäättömät. Näin niitä pitäisi voida käyttää joogatessa. Tiedä sitten, toimivatko käytännössä, koska en itse joogaa. Sukat menivät anopille joululahjaksi.  Keskittymisen herpaantuminen näkyy pieninä virheinä sukan kuviossa, mm. kuvan vasemmassa reunassa reikäkuvio katkeaa hetkeksi. 

Poro-poloinen

Meillä oli töissä joulun alla pieni liikunta-aktiviteetti ulkomaisille vierailemme. Kävimme pelaamassa curlingia ja jää osoittautui vaikeaksi elementiksi intialaisille kolleegoille. Yksi heistä kaatui niin pahasti, että valitettavasti mursi käsivartensa.  En tiedä, oliko tästä mitään lohtua, mutta virkkasin hänelle tämän pienen haavoittuneen poron. 

Tupsun mielipide talvesta

Tupsun talvitunnelmia:  "On yksi asia, mistä ollaan emännän kanssa ihan eri mieltä. Sen mielestä talvi on kiva ja ihana, minun mielestä talvi on ihan turha keksintö. On kylmää ja ihan valkoista kaikkialla. Se lumeksi kutsuttu  aine on erittäin ärsyttävää. Paitsi että se on kylmää ja sitten yhtäkkiä märkääkin, se peittää kaikki saaliit. Ja vaikka joku saalis jossain rapistelisikin, niin miten sen kimppuun pääsee, kun lunta on yli kissan korkeuden? Kysyn vaan. Ottakaa pois koko talvi!" "Ei kiinnosta edes mennä ovelle vastaan, kun emäntä tulee töistä. Kun en minä kuitenkaan sinne ulos halua mennä. Siellä on ihan tyhmää." "Kuvitelkaa. On niin tylsää, että sorruin jopa tutkimaan tämän tynnyrin sisältäpäin." "Tämä on mun aamumasisasentoni. Eikä silti tehonnut. Emäntä vain lähti töihin eikä tehny mitään tuolle talvelle." "Eipä tässä paljon muuta voi tehdä kuin nukkua. Ehkä tuo talvi joskus loppuu. Olisinpa karhu

Miirun mielijuttu

Jos olet seurannut blogiani jonkin aikaa, niin aivan varmasti jo tiedätkin, mikä on Miirusta aivan parasta talvessa. No, takka tietenkin!  Kyllähän minäkin takasta tykkään. Sen palaessa on kiva fiilistellä takkahuoneessa, tuijotella tuleen tai lueskella sen lämmöstä nauttien. Mukavasti se levittää lämpöä myös palamisen loputtua. Mutta Miirun takkanauttimiset ovat ihan omalla tasollaan.  Tulen loimutessa sen poikkeuksetta löytää takkahuoneesta, joko hieman turvallisemman matkan päässä takasta tai välillä niin lähellä, että ihmettelen, eikö kuumuus mahda jo sulattaa sen viikset. Jälkilämmöt takasta otetaan sitten sen kylkeen kiinni painautuneena. Onneksi siitä paikasta ei tarvitse tapella, sillä Tupsu ei niin lämpöisestä tykkää. Mutta jos pitäisi tapella, niin luulenpa, että tätä paikkaa Miiru ei Tupsulle luovuttaisi.  "Tulta on kiva katsella näin sopivan matkan päästä." "No, minä nyt vaan tykkään lämpimästä." "Olisiko jo aika lämmittää ta

Minkä ihanuuden joulupukki toikaan!

Olin haaveillut kuvioleikkurista vuodentakaisesta karkkipaperikurssista lähtien. Siellä pääsin nimittäin ensimmäisen kerran sellaista kokeilemaan - sitä ennen en edes ollut tiennyt sellaisen olemassaolosta. Koska nämä leikkurit ovat kuitenkin melkoisen kalliita, ja erikseen ostettavat stanssit myös parikymppiä kipale, en raaskinut tällaista ostaa, kun ajattelin käyttöni olevan kuitenkin melko vähäistä.  No, joulupukki oli kuullut haaveiluni ja voitte ehkä kuvitella sitä iloni määrää, kun kuorin joulupapereista esiin Sizzixin BigShot-leikkurin. Ja taitaa olla niin, että leikkuri on yksi iso syy siihen, että tammikuussa en ehtinyt blogin pariin ollenkaan.  Tajusin nimittäin, että noilla paksuilla stansseilla voi leikata myös kangasta ja että niistä löytyy tilkkumuotteja. Niinpä tilasin pari muottia ja kun vielä jostain blogista luin ja opin, että kankaan voi laittaa leikkuriin jopa kahdeksankertaisena, niin johan alkoi tilkkuja syntyä. Niinpä minä, joka vielä pari vuotta sitten

Täällä ollaan

Oho, mites tässä näin on päässyt käymään? Ollaan jo helmikuussa ja edellinen blogipäivitykseni on joululta! Jotenkin tuo tammikuu vain pääsi livahtamaan välistä ilman päivityksiä. Samaa hiljaiseloa tääällä edelleen vietetään, ei siis ole sattunut mitään erityistä, mikä selittäisi hiljaisuuden.  Voi kai silti vielä toivottaa hyvää uutta vuotta 2019? Olkoon se iloa ja onnea täynnä kaikilla kissoilla ja ihmisillä, ja toki myös muillakin luontokappaleilla.  "Minua masentaa tämä talvi. Aina vain lunta ja pakkasta." Kun joulun hälinästä oli toivuttu, suuntasimme uudeksivuodeksi Itä-Suomeen. Sehän tiesi Tupsulle taas ahdistavaa automatkaa.  Hän ilmaisi ahdistuksensa heti alkumatkasta vääntämällä somat pienet kakat - miten ihanaa. :) No, ne saatiin siivottua pois (olivat onneksi kiinteää laatua), mutta lievä hajuhaitta meillä oli koko loppumatkan eli n. 400 kilometrin ajan. Paluumatka aloitettiin pisuilla, mutta näiden alkumatkojen protestien jälkeen matka sujui ihan o