Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2017.

Tappelun jälkiä

Ilmojen lämmettyä Tupsua ei kiinnosta sisällä olo. Korkeintaan se nukkuu yön sisällä, mutta haluaa silloinkin takaisin ulos heti auringonnousun aikoihin - ja se on kuulkaa aikaisin tähän aikaan vuodesta.  Niinpä hieman ihmettelin, kun se eräänä päivänä jäikin aamu-ulkoilunsa jälkeen sisälle nukkumaan. Minulla sattui olemaan etäpäivä, joten sillä olisi ollut mahdollisuus päästä ulos milloin vain. Ensin se asettui olohuoneen sohvalle, mutta käytyäni sen takkujen kimppuun siirtyi se siitä makuuhuoneeseen. Kun seurasin hieman myöhemmin sinne silittelemään, havaitsin Tupsun otsassa jotain tavallisesta poikkeavaa. Ensin luulin, että siinä olisi punkki, mutta tarkempi tutkiminen paljasti otsassa olevan haavan. Se näytti ihan siltä, että siihen olisi joku kissa kynnellään raapaissut. Myös toisen korvan juuressa oli samanmoinen, vaikkakin hieman pienempi. Ja korvassakin oli vähän nirhamaa.  Jälkien perusteella Tupsulla oli ollut tiukka kissakohtaaminen aamu-ulkoilullaan. Kuka mahto

Norjanangervo kukkii

Sehän ei enää ole mikään uutinen, että kevät ja kesä on tänä vuonna ollut myöhässä. Niinpä tämä norjanangervokin on aloittanut kukkimisensa muutaman viikon normaalia myöhemmin.  Mutta nyt se siis vihdoin kukkii, ja kukkiikin komeasti. Ei vain meidän pihalla, vaan näitä näkyy olevan vähän siellä ja täällä, runsain määrin.  Miirukin arvostaa kukkivaa pensasta. Tupsukin tykkää. 

Kangaslähetys

Kun pari vuotta sitten innostuin pussukoiden ja kassien teosta, tilasin pienen määrän kankaita Hong Kongissa sijaitsevasta Modes4You -verkkokaupasta. Kokemus oli hyvä, kankaat olivat sitä mitä oletinkin ja toimitus tuli nopeasti. Lähes kaksi vuotta onnistuin vastustamaan kiusausta tilata sieltä uudestaan. Nyt kun aloin suunnitella kameralaukun tekoa, halusin löytää jotain teemaan sopivaa kangasta ja kas - googlailu johdatti minut taas tämän kaupan sivuille. Sieltä löytyi retro-kamera-aiheinen kangas, joka on kaiken lisäksi laminoitua eli vedenkestävää. Päätin tilata sitä, vaikken ollutkaan aivan varma, millaista tämä "laminoitu" kangas on. Olisiko se niin kuin vaha- tai kernikangasta? Tuon verkkokaupan valikoimissa on hurjat määrät erilaisia kissakankaita, ja niinpä päätin tilata niitä nyt muutaman samalla. Ja koska sitten postikulut olisivat olleet jo melkein saman, mitä tuotteet, piti tilata vielä vähän lisää, että sai ilmaisen kuljetuksen (siis yli 60 eurolla). 

Ulkoilevan kissan omistajan huolia

Se oli tämä viikonloppu tasan vuosi sitten. Päästin kissat ulos perjantaiaamuna, kuten aina aamuisin. Tupsu piipahti vielä sisällä syömässä, ennen kuin lähdin töihin, Miirua ei näkynyt. Palasin töistä kotiin iltapäivällä. Tupsu tuli vastaan, Miirua ei näkynyt. Miirua ei näkynyt koko päivänä eikä iltana. Perjantai-iltana ennen nukkumaan - tai nukkumisen yrityksiin - ryhtymistä kiersin lähialueilla etsimässä. Ei mitään jälkiä. Eikä yöllä, eikä vielä seuraavana aamunakaan. Huoli oli kova, sillä vaikka se oli ennenkin viettänyt öitä ulkona, oli se kuitenkin päivällä ja illalla tasaisin välein näyttäytynyt ja käynyt syömässä jotain. Nyt siitä ei ollut yhtään havaintoa, ei edes hännänpään vilaisua vuorokauteen. Lauantaiaamuna, huonosti ja pätkissä nukutun yön jälkeen, jatkoin huolestunutta odottelua. Kyselin naapureilta. Joku arveli nähneensä kissan istumassa pihakiviensä päällä varhain aamulla. Sanoi jopa olevansa 80-prosenttisen varma asiasta. Mutta jos se tosiaan oli Miiru, miksi se

Kesän kummallisuuksia

"Nuo ihmiseläjät on kyllä outoja otuksia. Valtaosan vuodesta ne enimmäkseen kyhjöttää sisällä, mutta juuri sitten, kun ulkona alkaa olla vähän turhankin lämmintä, ne yhtäkkiä siirtyvätkin viettämään aikaansa pihalla." "Eikä siellä pihalla sitten osata olla. Sinnekin pitää tuoda niitä kaikkia ihme lisukkeita. Mikä vika nurmikossa muka on, eikö sen päällä nyt voisi lötkötellä kuin kissa konsanaan?" "Tässä on nyt hyvä esimerkki näistä ihmiseläjien kotkotuksista. Ihan hyvä nurmikko on menty pilaamaan tommosella tekonurmella." "Nurmikkovastaavana täytyy nyt heti tarkistaa, mitä tämän hökötyksen alta löytyy." "Kylläpäs tänne nyt onkin sumpliminen mahtua." "Mutta täälläpä ollaan. Eikä varmasti kukaan tiedä, että olen täällä." "Otanpa selfien todisteeksi tästä myyräntyöstäni." "No nyt se ihmiseläjäkin on siinä taas sen kameransa kanssa. Olen nyt ihan coolisti vaan tässä, niin kuin en o

Pupun pelastus

Viime lauantaina sää oli lähes mitä mainioin. Ei aivan niin lämmin kuin perjantaina, mutta kuitenkin tuntui ihan kesältä. Pihalla tarkeni ja siellä tulikin vietettyä valtaosa päivästä. Kisut myös, vaikka ne tuntuivatkin enimmäkseen vain lepäilevän milloin varjossa, milloin auringossa. Illan tullen raivasin pihalta tavaroita pois, kun yhtäkkiä minua kohti tassuttelikin Miiru suussaan kaikkien aikojen isoin saaliinsa. Olin kiikuttanut kamerankin pois juuri hetkeä aiemmin, joten en saanut tätä silmiäni hämmästyttänyttä tapahtumaa ikuistettua digitaalisesti. Verkkokalvoilleni kuva on kyllä syöpynyt. Luulin ensin, että saalis olisi muhkeahäntäinen orava. Ei ollut. Sen sijaan se oli pupu - ei mikään lemmikkipupu, mutta jäniksen tai rusakon poikanen. Semmoinen suloinen kuitenkin. Voi ei, oli ensimmäinen ajatukseni, kun tämän tajusin. Pupu oli haavoittunut, olihan Miiru tietenkin hyökännyt kimppuun ja kantanut sitä suussaan jonkin matkaa. Tipautettuaan saaliinsa maahan Miirukin vaikutti

Kukkia ja kissoja

Aina kesän lähestyessä haaveilen kukkia pursuilevasta puutarhasta pihallemme. Selailen lehtiä ja saatanpa lainata kirjastosta puutarhakirjoja. Haluaisin korvata valtaosan nurmikosta erilaisilla pensailla ja perennoilla, ehkäpä sijoittaa pienen kasvimaankin jonnekin.  Ja joka kesä mikään tästä ei toteudu. En vain ole löytänyt viherpeukaloani, jos sitä edes on. Monta muuta ominaisuutta tunnen perineeni mummoltani, mutta jotenkin tämä puutarhauspuoli on mennyt ohi. Mummolla - sillä samalla, josta olen muutassa aiemmassakin postauksessa kertonut - oli keväisin kaikki mahdolliset pöytätasot täynnä jugurtti- ja viilipurkeissa kasvavia taimia, jotka sitten kevään tullen pääsivät pihalle. Pelargoniat talvehtivat sisällä ja oikein loistivat kesän tullen.  Meidän pihalla kukkii lähinnä voikukka. Tämä rikkaruohoksi parjattu kasvi on itse asiassa ihanan aurinkoinen ja nätti kukka - hetken aikaa. Kun kukinto on ohi ja siemenet lennelleet ympäriinsä, ovat koko loppukesän riesana terhakkaas

Turkoosit sydänsukat

Villasukkakauden piti jo olla ohi minun kohdaltani. No, tällä hetkellä onkin, sillä villasukan neulominen ja ulkolämpötila tuntuvat korreloituvan minun kohdallani hyvin vahvasti. Esittelen nyt kuitenkin nämä tekeleet, jotka neuloin, räntäsateet vapun alla ja kylmän kolea sää saivat kaivamaan taas puikot esiin. Tein tällä samalla ohjeella sukat ystävänpäivälahjaksi vaaleanpunaisen ystävälleni. Tykkäsin mallista kovasti, ja niinpä päätin käyttää sitä nyt omiinkin sukkiini. Ja olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen. Nämä ovat todella mukavat jalassa. Neuloessa harmittelin, kun käyttämäni valkoinen lanka oli luonnonvalkoista kirkkaanvalkoisen sijaan. Sukista vaikutti silloin tulevan jotenkin retrot, seitkytlukuhenkiset. Sitä mukaa kun turkoosin määrä sukassa kasvoi, luonnonvalkoisen antama retrovaikutelma onneksi kuitenkin haihtui. Värillä on kyllä iso vaikutus. Nämä eivät sydänkuviosta huolimatta ole yhtään hempeät sukat - ainakaan minusta.

Kyllä nyt tarkenee!

Kyllä se vain on niin ihanaa, kun ulkona on lämmintä. Tarkenee shorteissa ja t-paidassa, ja ylipäätään tarkenee olla ulkona. Vähän viilenevää on taas luvattu, mutta ainakin tämän viikonlopun olemme saaneet nauttia lämmöstä. Vihdoinkin innostuin puhdistamaan terassikalusteet talven aikana kertyneistä pölyistä, luuttusin terassin lattiat puhtaaksi, asetin pehmusteet paikoilleen, ja sen sellaista. Ja tietenkin vain lököilin hyvän kirjan kanssa pihakeinussa auringosta nauttien. Vaan mitä tekee kisut? Sisälle ei tee mieli, mutta eipä ulkonakaan oikein jaksa muuta tehdä kuin maata. Välillä vaihdetaan hieman paikkaa ja sitten taas jatketaan makaamista. Varsinkin Tupsulla tuntuu olevan kuuma - talviturkki ei ole vielä ehtinyt keventyä tarpeeksi. No, kyllä viikonloppuun hieman muutakin on mahtunut, mutta niistä lisää myöhemmin viikolla. Pensaan alla on sopivasti varjoa tarjolla. Välillä voi lötköillä ihan auringossakin hetken aikaa. Mutta sitten on jo kiire varjoon. Täs

Kissaponi

Saanko esitellä taas uuden harvinaisen vierailijan tontillamme: ponikissa. Tämä hyvin pienikokoinen eläin tykkää kirmailla loppukevään ensiviheriöillä. Sen vauhti on niin kova, että tarkan kuvan saaminen siitä on erittäin vaikeaa. Muutenkin sen havaitseminen on äärimmäisen hankalaa, se kun piiloutuu silmänräpäyksessä. Huolimaton katsoja voi luulla ohipyyhältävää eläintä kissaksi ponikissan pienen koon vuoksi. Ponikissalla on hyvin kissamainen kuono ja pitkät viikset. Kuten poneilla, sen ruumiinrakenne on vankka, sillä on melko lyhyet jalat ja pieni pää. Juuri nyt on paras mahdollisuus nähdä ponikissoja luonnossa, joten liikkukaahan silmä tarkkana ulkona!

Auringon haalistamako

Meidän Tupsuhan on väriltään mustavalkoinen. Tai niin olen luullut.  Aina välillä ennenkin sen turkissa on voinut huomata ruskean vivahdusta, mutta nyt kun näitä tuoreita kuvia katselen, niin sehän on ihan ruskea katti! Saas nähdä, mihin suuntaan väritys kehittyy kesän myötä. Onko tämä vain karvankevennysväritystä, auringon luomaa efektiä vai onko Tupsussa kameleonttiominaisuuksia? Aika näyttää! Mustavalkoisesta on tullut ruskeavalkoinen - enää pää on musta!

Kukkulan kuningas

Kalliolle, kukkulalle rakennan minä vartiopaikkani. Tule, tule hiirulainen,  minä täällä odottelen.  Jos et sinä esiin tule,  lähden täältä kauas pois.  Ainakin pihan toiselle laidalle,  tullen tänne kohta takas. * "Tämä kukkula on minun!" "Mitä te maan matoset siellä möyritte?" "No hui, mikä vihollinen tuohon tuli?" "Kyllä minä sinulle näytän, senkin valtausta yrittävä --- öö, kivipahkura!"   "Äläkä sinäkään siinä yhtään yritä." "Ai mitä? Olisi ruokaa kupissa? Joo, tulen pian."

Gekko-kääntökassi

Tein tästä gekko-kankaasta ensin jo aiemmin esittelemäni läppärilaukun . Tämä letkeä kesäkassi/rantakassi/mikälie oli kankaan seuraava käyttökohde. Tällä samalla kääntökassin mallilla olen tehnyt jo vaikka monta kassia, tämä vain on niin kiva malli. Nyt oli tosin tarkoitus tehdä kassi ilman tuota tehosteväristä pohjapalaa ja vain ommella kulmat sisään. En kuitenkaan kangasta leikatessani muistanut lisätä pituutta sen verran, joten ei auttanut muu kuin mennä alkuperäisen ohjeen mukaan. Toki tuo ovaali pohja tuo kivaa ilmettä kassiin, mutta samalla se pienentää kassin tilavuutta.  Kassi on tosiaan käännettävissä, mutta toinen puoli on tällä kertaa tylsää yksiväristä valkoista, joten tuskinpa tätä tulee pidettyä se puoli päälläpäin. Alkuperäisen ohjeen mukaisesti tähän kuuluisi laittaa myös tukikangasta, jolloin kassi on huomattavasti ryhdikkäämpi. Halusin kuitenkin tästäkin sellaisen rennon, pieneen taittuvan kesäkassin ja jätin siksi tukikankaat pois.  Läppärilaukusta poike