Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2017.

Kissapussukka ja -lompakko

Kuten jo mainitsin, tässä viime aikoina on tullut oltua melko vähän kotona ja sitä myötä myös ommeltua melko vähän. Juuri Ranskan matkan alla, matkaa edeltävänä iltana, tajusin, että matkalla olisi kätevä olla vetoketjullinen pussukka. Isoa käsilaukkua en jaksa kuljetella mukana, mutta johonkin pitäisi kuitenkin lompakko ja puhelin saada laitettua. Kevyt pussukka olkahihnalla varustettuna oli ratkaisu tähän. Harmi, etteivät vyölaukut ole enää muodissa, ne olivat silloin muinoin 90-luvulla oikeasti näppärä ratkaisu. Olivathan ne ihan karsean näköisiä, mutta sitäkin kätevämpiä. Ei kipeytyny hartiat niin kuin minulla usein, jos kuljettelen isompaa olkalaukkua kaupunkitallusteluilla. Olen suunnitellut, että tässä kesän aikana yritän ommella 2010-luvun version vyölaukusta. Juuri loman alla, pakkailun lomassa, ei kuitenkaan ollut aikaa aloittaa mitään uudenlaista. Niinpä tein vanhalla, tutulla pussukkamallilla kissakankaisen pussukan. Varustin sen tällä kertaa vetoketjulla, jotta tavarat

Kun kissa on poissa...

Kerroin sunnuntaina , että kotiin palattuamme pensaissa oli kissojen käyttäytymisen perusteella selvästi vieraita hajuja. Joku siellä oli käynyt! Vihjasin myös, että sunnuntaina tuo vierailija oli jo selvinnyt.  Vierailija paljastui, kun menin jossain vaiheessa istuskelemaan Tupsun viereen terassin rappusille. Siinä istuskellessa huomasin kissan naaman pilkistelevän pensaiden välistä. Ensiksi katsoin, että Miiruhan se siellä ja kutsuinkin Miirua nimeltä.  Tämä pensaissa piileskelijä ei ollut huudosta moksiskaan. No, eihän Miirukaan yleensä huutoihin reagoi, mutta tajusin siinä samalla, että tämä kisun kuonossa on enemmän valkoista kuin Miirulle. Sehän olikin vanha tuttumme Agresso !  Sitä ei ole pitkään, pitkään aikaan näkynyt meidän pihalla. Koska Tupsu ja tämä Agresso (mikä ei ole sen oikea nimi) ovat aina tavatessaan ja minun todistaessa tapaamista olleet varsin ärhäköitä toisiaan kohtaan, oletan, että Tupsun taannoinen tappelukaveri oli nimenomaan Agresso. Ja teoriani

Tablettipussukat

Kesäkuussa on tullut oltua todella vähän kotona. Ensin oli se Ranskan matka. Sieltä kotiuduttuamme olimme vain viikon kotona, ennen kuin suuntasimme etätyöviikolle mökille. Juhannuspäivänä palasimme kotiin eli kotona on nyt oltu muutama päivä. Tästä tyystä myös ompeluhommat ovat jääneet vähiin. Muutamia nopeita juttuja on sentään tullut tehtyä, niin kuin esimerkiksi nämä tablettipussukat tilaustyönä äidilleni. Niitä on kaksi, koska ensimmäisestä (koirakankainen) tuli hieman turhan tiukka kooltaan. Sen tein juuri lomamatkan alla, ja toisen sitten heti loman jälkeen, kun äitini - ja äidin Samsung-tabletti - oli vielä meillä kotona kissanhoitokeikan jäljiltä. Versio nro 2 tablettipussukasta. Päällinen on kokonaan tätä pöllökangasta, vuori on yksiväristä vihreää.  Jos pussukka näyttää pitkältä, niin se johtuu siitä, että se on hieman ylipitkä. Olisin lyhentänyt vielä ennen vuorin sulkemista, mutta tilaaja totesi, että ylimääräinen pituus ei haittaa, vaan päinvastoin pussukan ylä

Kotimatka ja kotiinpaluu

Kylläpäs onkin mukava olla kotona. Palasimme jo eilen lauantaina, sillä halusimme välttää pahimman juhannusruuhkan. Jonain vuonna ollaan palattu sunnuntaina ja se paluuruuhkamatelu on kyllä rasittavaa - ja vielä rasittavampaa kissojen kanssa.  Automatkat sujuivat taas tuttuun tapaan . Miiru matkusti kopassa eikä päästänyt edes pienen pientä miukaisua kummallakaan matkalla, ei meno- eikä paluumatkalla. Paluumatkahan jakautui kahteen osaan, sillä juhannusaattona siirryimme mökiltä "kissamummolaan" viimeiseksi yöksi ennen kotiin paluuta.  Se yö olikin aikamoinen - Tupsu aloitti mahdottoman konsertin yhden aikoihin yöllä eikä siihen tullut loppua ollenkaan. Ulkoilumahdollisuutta ei nyt ollut, eikä ollut myöskään autotallia niin kuin kotona, minne viedä maukuja muiden unia häiritsemästä. No, mies keksi ratkaisuksi viedä Tupsun autoon loppuyöksi ja sinnehän se sitten päätyi. Ikkunat pikkuisen raolleen, mutta muuten siinä keskellä yötä ei erityisemmin alettu varustaa autoa

Asettumista

Joku joskus minulle kertoi, että kissoilla kestää kolmisen päivää sopeutua vieraaseen paikkaan. Sitten ne asettuvat ja alkavat tuntea olonsa kotoisaksi.  Tämä on pitänyt melko hyvin paikkansa myös tällä mökkireissullamme. Ensimmäiset kolme päivää Tupsu esimerkiksi vietti pääasiassa sängyn alla, sen takimmaisessa nurkassa, ne harvat hetket, kun oli mökissä sisällä. Neljäntenä päivänä paikka vaihtuikin jo sohvalle sekä myös keskelle lattiaa. Ja kun tuli aika siirtyä makuuosastolle, ei sielläkään menty enää suinkaan sängyn alle, vaan sängyn päälle niin kuin kotonakin.  No, nyt kun ne vihdoin ovat asettuneet mökkiin, onkin aika vaihtaa paikkaa. Ennen kotimatkaa on vielä yksi yöpyminen vieraassa paikassa.  Oikein ihanaa juhannusta kaikille! Kylmää tai ei, se on keskikesä nyt.  Tupsu loikoili maton päällä KESKELLÄ mökkiä ja katseli, kun Miiru jahtasi jotain öttiäistä.  Rentona ihan kuin kotona.

Vesille valmis?

Vaikka Miiru onkin ollut mökillä hieman arka ulkoilemaan, on se kuitenkin ollut tyypilliseen tapaansa utelias kaiken suhteen. Rannassa on käyty ihmettelemässä suurta vesikuppia (järveä) ja myös soutuvene tuli tutkittua.  Luulenpa kuitenkin, että jos vene olisi laskettu vesille, olisi paniikki iskenyt. Niinpä ei sellaista kokeiltukaan. :)    Kapteeni-kissa

Mökkielämää

Ilman lämpötila on 11 astetta, järvessä vesi 15-asteista, luoteistuuli puhaltaa 6 m/s. Ei ihan parhaat mökkikelit, mutta minkäs teet. Suomen kesä on mitä on. Onneksi on tuo loistava keksintö nimeltään sauna. Parhaillaankin se lämpiää ja ihan kohta sinne jo pääsee. Sitä odotellessa kirjoittelen tätä blogia saunan vilpoisalla ulkoterassilla. iPhone hyytyi jo, kuten aina vähän viileämmissä olosuhteissa. :) Viileästä säästä huolimatta mökkeily on sujunut mukavasti. Talviturkkikin on tullut heitettyä. Eilen saunakavereina oli vesihirmuja eli 9- ja 12-vuotiaat veljenlapset. Kylmä vesi teki sen, että järvessä ei sentään viivytty pitkiä aikoja, mutta siellä piti käydä sitten sitäkin useammin. Eihän vanha sellaista kestä ja tänään onkin kurkussa tuntunut eiliset uimiset. Kisulit ovat jatkaneet entiseen malliin: Tupsu retkeilee päivät ties missä, Miiru enimmäkseen makailee parvella. Eilen, kun oli tavallista enemmän hälinää vieraiden takia, se ei käynyt ulkona ollenkaan. Ja Tupsu taas pysytt

Asvalttiprinsessa metsän keskellä

Eilen kerroin Tupsun mökkeilystä ja siitä, kuinka se on ihan kotonaan metsässä eikä oikein viihdy mökissä sisällä. Miirulla taas on nämä aika lailla päinvastoin. Ulkona se on vain lyhyissä pätkissä ja silloinkin mieluummin niin, että olen siellä seurana. Välillä toki sekin innostuu kikkailemaan pihamaalla, varsinkin jos Tupsukin on paikalla. Muutoin tuntuu, että se kaipaa asvalttia ympärilleen tunteakseen olonsa kotoisaksi - varsinainen asvalttiprinsessa! Mökki sen sijaan on Miirun turvapaikka. Siellä lempipaikka löytyy viime kesän tapaan parvelta, joka on Miirun oma valtakunta. Sen tie sinne kulkee lieden päältä takan päälle ja siitä vielä yhdellä hypyllä parvelle. Meidän muiden on käytettävä apuna tikkaita, jos sinne haluamme mennä.  Tassut on pidettävä puhtaana luonnon helmassakin. Miiru lempipaikassaan, yleensä se tosin on syvemmällä parvella eikä ollenkaan näkyvissä. Toinen lempipaikka löytyy vuodevaatelaatikosta! Tuosta lieden päältä oikeassa alareuna

Metsäkissa elementissään

Tupsu on ihan oma rotunsa, Kauvatsan mettäkissa. Kauvatsalta se haettiin, maatalosta metsien keskeltä, ja onhan siinä joku ripaus jotakin metsäkissaa, kun on tuollainen pitkäturkkinen, muhkea tapaus.  Näin mökillä, metsän keskellä, Tupsun metsäkissuus pääsee oikeuksiinsa. Jo viime kesän mökkireissulla metsä tuli tutuksi ja nyt siellä kuluu koko päivä aamuvarhaisesta iltaan asti. Kuluisi varmasti yökin, mutta toistaiseksi olen saanut sen napattua sisälle yöksi.  Ihan aina se ei vastaa kutsuhuutoihin, mutta kiitettävän usein kuitenkin tassuttelee esiin jostain suunnasta. Ja aina kovasti jutellen. Kunpa ymmärtäisin, mitä se sanoo! Maukuuko kenties: "Sain tänään monta makoisaa  hiirtä ja sitten nukuin makoisat päiväunet tuolla mökin alla. Tämä on kiva paikka!" Metsässä ilmeisesti riittää saalista yllin kyllin, sillä pitkän päivän päälle ruokakuppi ei houkuttele yhtään.  Mökin metsä on siis Tupsulle kuin toinen koti. Mökissä sen sijaan on jotain, mikä ei sitä oike

Rauhallinen kesäaamu

Miten ihanaa onkaan, kun jo ihan aamulla on lämmintä! Lauantaiaamuna aurinko paistoi ja lämpötila huiteli päälle 20. Aamupalan nauttiminen ja lehden lukeminen terassille keskeytyi, kun kisuliinit ilmaantuivat aamukierrokseltaan pihamaalle. Pitihän niistä muutama kuvakin napata! Sunnuntaiaamusta ei ole luvassa yhtä rauhallista, sillä tarkoitus on lastata auto täyteen ja suunnata mökkeilemään. Reipas lähtö on tarpeen, jotta ehdimme vielä iltapäiväksi rippijuhlille.  Tästä on tullut yksi Tupsun lempipaikoista, ja mikäpäs on tuolla varjossa makailla. Nurmikko on taas leikkaamisen tarpeessa. Se onkin sitten jo kolmas leikkuukerta tänä kesänä. Alppiruusujen kukinto alkaa ohi. Nämä pensaat ovat vielä pienet, sillä istutin ne pihalle vasta tänä kesänä. Toivottavasti menestyvät istutuspaikassaan ja kasvavat isoiksi ja komeiksi pensaiksi.  Aurinkotuoli tarjosi Miirulle varjopaikan.

Rivieran kissoja

Sitähän luulisi, että Ranskan Riviera on täynnä kissoja ja että kissoja tulee vastaan ihan jatkuvasti. No, näin ei ollut. Piti kulkea silmä tarkkana, mikäli niitä halusi nähdä.  Meillä oli Ranskassa vuokrattuna talo melko rauhallisella alueella parin pienen kylän välimaastossa. Kun saavuimme talolle, sen omistaja varoitteli meitä jättämästä ruokaa terassille, etteivät kissat tule niitä syömään. Arvaatte varmaan, kuka oikein innolla jätti ruokaa ulos... No en sentään, vaikka mieli olisi tehnytkin. Pari kertaa jotain tähteitä kyllä unohtui terassin pöydälle ihan vahingossa, mutta ne olivat edelleen syömättä aamulla.  Kaksi kissaa talon ympärillä näkyi silloin tällöin, toinen musta, toinen vaaleankeltainen. Niistä en ehtinyt saada kuvia, sillä kamera tai puhelin oli aina jossain muualla, kun kissa sattui näyttäytymään. Näiden parin lisäksi vain tosiaan ihan muutama tuli reissulla vastaan, vaikka monessa paikassa liikuimme ja taatusti kuljin silmä tarkkana. Kaipa ne piilottelivat