Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2017.

Korsia kivikasalla

Pihamme kivikasa on paljastunut lumen alta ja tarjoaa taas kissoille yhden aktiviteettipaikan.  Tupsulle maistuivat viime kesäiset kuivettuneet ruohonkorret. Maistelujen ohessa kivikasa tuli tutkittua koloja myöten. Mahtoiko siellä koloissa rapista jotain kiinnostavaa... Jotain jännää siellä varmaan on!

Vielä äsken oli talvi

Niin vauhdilla on siirrytty talvesta kevääseen, että nämä muutamat talviotokset unohtuivat koneen uumeniin. Laitanpa ne kuitenkin iloksenne tänne blogiin nyt, kun talvi on vielä edes vähän muistissa.  Miten ihanaa onkaan, että ainakin täällä Etelä-Suomessa lumikinokset alkavat olla kokonaan kadonneet. Meidänkin pihalla lunta on jäljellä enää vain niissä kohdin, mihin sitä talvella kolattiin paksumpi kerros.  Kuukausi sitten meidän pihalla oli tällaista. Kylmä pohjoistuuli tuiversi Tupsun turkkia. Kevät oli vain kaukainen haave. Tassuja paleli.

Kevättä ilmassa

Nyt on selvästi kevättä ilmassa - tai ainakin kevään tuoksuja maassa. Sen verran tiiviisti kissojen nenä kulkee lähellä maan pintaa, kun ne pihalla liikkuvat. Kaikki täytyy nuuskia huolellisesti.  Olisi kyllä kiintoisaa tietää, mitä kaikkia hajuja ne sieltä bongaavat!

Tynnyri tuli taloon

Poikkesin eräässä eläintarvikekaupassa ihan vain ostamassa ruokaa kissoille. Mutta mites kävikään... Silmiin osui tämä tynnyri. Viehätyin heti sen ulkomuotoon: väritys on hillityn harmaa, koko juuri oikea ja pyöreä muotokin oikeinpasseli. Lisäksi tynnyrin reunat tarjoavat suuren määrän raapimispinta-alaa. Niinpä tynnyri lähti mukaan, vaikka aina onkin se riski, etteivät kissat huoli uusia juttuja käyttöön. Tynnyrin sijoituspaikka on ruokapöydän vieressä ikkunan äärellä. Miiru viihtyy liian paljon ruokapöydällä katselemassa ulos, joten toiveissa on, että tämä uusi paikka vähentää sitä harrastusta. Ja ainakin alku vaikuttaa ihan lupaavalta. Miiru on nähty jo useamman kerran lepäilemässä tynnyrin päällä, ja onpa joskus siinä istuen katsellut uloskin. "Ahaa, tästä voi mennä sisään..." "... ja tulla sitten vaikka tästä toisesta reiästä ulos." "Tää on ihan ookoo."

Kissasukat

Näiden kissasukkien ohje on Lumi Karmitsan kirjasta Villit vanttuut ja vallattomat villasukat .  Aika vallattomat nämä kissasukat kyllä ovatkin.  Ohje oli ohuemmalle langalle, mutta minä käytin näihin lankavarastoistani Novitan Nalle-lankoja. Jouduin siksi hieman muokkaamaan ohjetta pienemmälle silmukkamäärälle sopivaksi. Siirsin kissakuvion sivuilta eteen ja lyhensin hieman vartta. Alkuperäisessä ohjeessa varressa on kummallakin sivulla kissan naama.  Novita Nallen Taika-lanka, tuo pinkki,sopi tähän aika kivasti, sillä se teki kissasta raidallisen, vähän meidän Miirun oloisen. Tuohon kärkiosan kuvioon se sen sijaan oli ehkä hieman liian levoton eikä kuvio nyt erotu kovin selvästi.  Kissasukat menivät anopille synttärilahjaksi.

Pajunkissoja

Lauantai-iltana huomasin hämmästyksekseni pihapuussa pajunkissoja.  Ensinnäkin hämmästyin siksi, etten ollut edes tajunnut tuon pihapuumme olevan paju (juu, en loistanut aikoinaan koulussa biologiassa).  Toisekseen hämmästyin siksi, että en ollut tajunnut kevään olevan jo näin pitkällä.  Kolmas hämmästyksen aihe olikin sitten tuo hieman muita isompi pajunkissa. :)  "Enkö muka naamioidu noiden muiden kissojen joukkoon?" Kuinka monta kissaa kuvassa? :) Paju täynnä kissoja. Kun oikein tarkkaan katsoo, voi kuvasta löytää myös Miirun... ... vaikka valtaosan ajasta Tupsun leikkiessä pajunkissaa Miiru pysytteli ihan maakissana.

Päivänsäde ja menninkäinen

Eräänä kauniina kevättalven päivänä kissat nauttivat ulkoilusta kumpikin tyylillään. Miiru etsi mahdollisimman aurinkoisen paikan ja paistatteli päivää siinä. Tupsu ei niin auringosta eikä lämmöstä välitä, vaan kikkaili muuten vaan. Sen olemus tuo aina välillä mieleen metsänpeikon. Päivänsäde Menninkäinen

Kissasta leijona

Jokaisen pitkäkarvaisen kissan karvojen alla piilee pieni leijona. Kuten oheiset kuvat osoittavat.  Kuvan kissa ei ole Tupsu, vaikka yhdennäköisyys onkin huomattava. Tupsulla on edelleen kaikki karvat tallella.  Tämä katti majailee veljeni perheen naapurissa, ja vaikka sitä ei kuvasta ehkä havaitsekaan, on se painoltaan tuplat Tupsun painosta eli noin 10-kiloinen. Ja ennen kuin kukaan saa kuvista mitään inspiraatiota oman kissansa trimmailuun, kerrottakoon, että tämän kissan trimmauksen on suorittanut eläinlääkäri kissan ollessa nukutettuna. Eivätkä syynä suinkaan ole olleet ulkonäölliset seikat, vaan turkki oli ollut peräpäästä pahasti takussa eikä tämä kolli anna harjailla sitä osaa turkkiaan. Karvojen ajelu oli lopulta ainoa keino päästä eroon takuista. Kannattaa huomioida vielä nuo takatassujen nilkkatupsut. Kissoilla on viiksiensä lisäksi monessa kohtaa kehoaan erityisiä tuntokarvoja, joilla se aistii maailmaa. Nilkat on yksi tällainen paikka ja siksi eläinlääkäri lie

Talviturkin viime hetket

Kevät on selvästi alkanut jo kutitella kissojen tassuja. Aamuisin halutaan ulos aikaisemmin, ja ulkona viihdytään pitempään. Ja onhan se ihanaa, kun lumet häviävät ja ilmat lämpenevät. Luultavasti saadaan kokea vielä takatalvi tai pari, mutta kesää kohti tässä jo kuitenkin ollaan menossa. Sunnuntaina siirrytään jo kesäaikaankin. Kevät tuo muassaan senkin ilon, että Tupsun karvoitus kevenee.  Sitä odotellessa ja ennen kuin talviturkki ja -kauluri taas väistyy kesän tieltä, tässä tuoreet kuvat, joissa Tupsun tämänvuotinen talvivarustus erottuu komeasti. Kun Tupsua oikein haluaa hemmotella, kannattaa harjata tuota sen kauluria, varsinkin leuasta. Siitä se tykkää. Olisihan tässä turkissa kevennettävää kesäksi.  Kauluri on kyllä komea.

Liian pieni vai liian iso

Yksi Tupsun suosikkinukkumispaikkoja on kiipeilytelineen ylätasanteella. Siitäkin huolimatta, ettei siinä oikein mahdu venymään Tupsun suosikkiasentoihin - mutta ainahan voi venyä tasanteen yli. Onko tasanne siis liian pieni vai Tupsu siihen liian iso? Taitaa olla tasanne Tupsulle juuri sopivan kokoinen, kun siinä saa nukuttua niin makeasti. Ja vieressä on onneksi juuri samankorkuinen senkki, jonka voi myös ottaa tarvittaessa lisätueksi. "Niin, siis kuvaaja, mua ei yhtään haittaa, ettei mun takatassut mahdu tähän tasanteelle." "Ja katso nyt. Jos haluan, niin kyllä minä tähän mahdun ihan kokonaan. Nuo, mitkä menee yli, on vain tuota talviturkkia, sitä ei lasketa." "Tässä on mukavan ilmavaa, tuulettuu samalla leukaparta-talvikauluri." "Niin että mulla ei ole mitään ongelmaa. Onko sulla?"

Kolmivaiheinen hyökkäysharjoitus

Miiru on aiemminkin valmentanut Tupsua, esimerkiksi kiipeilyyn .  Nyt oli vuorossa Saalistuksen perusteiden kertaus, osa Hyökkäys. "No niin, Tupsu. Kuvittele, että minä olen saalis. Minä tässä ihan kaikessa rauhassa vain haistelen ja olen kuin en huomaisi sinua. Paikoillasi, valmiina..." "... Nyt! Nopeus on kaiken aa ja oo, ettei saalis ehdi reagoida ja sännätä karkuun. Kun lähdet hyökkäykseen, on sitten oltava nopea." "Hyvä! Sitten yrität vain ottaa saaliista jonkinmoisen otteen niin, ettei se pääse karkuun." "Älä nyt, Tupsu. Se meni ihan hyvin. Nopeutta vain ehkä voitaiisiin vielä treenata hieman lisää. Lisätään siksi päivittäiseen harjoitusohjelmaan muutama sprintti lisää, niin kyllä se siitä. Kesään ja parhaaseen saalistuskauteen on vielä hyvin aikaa."

Kissalapaset

Tämä kissalapasten malli lienee useimmille tuttu, onhan tämä jo muutaman vuoden takainen, suosittu Ravelry-ohje. Muunnoksia tästä mallista löytyy vaikka kuinka paljon, kaikki ihania. Minun versiostani tuli lopulta tällainen.  Maanantaikappaleita-tekstissä esittelin jo ensimmäisen version, jossa lapasen pituus loppui kesken ja mustan kissan korvat eivät enää oikein mahtuneet mukaan. Tästä versiosta jätin myös suosiolla pois alareunan kierreneuleen, koska se tuntui jo hieman liialta.  Näissäkin lankana on Novitan Seitsemän veljestä, koska minulla yhä vain riittää niitä käytettäväksi. Lapaset ovat siis melkoisen lämpimät, ja nyt kun kelit ainakin toistaiseksi ovat jo muuttuneet keväisemmiksi, jäänee näiden käyttö ensi talveen. 

Terveen merkkejä

Ulkoilu maistuu. Ruoka maistuu. Puissa kiipeily maistuu.  Siinäpä  Tupsun esittämiä terveen merkkejä eilen ja tänään. Vielä aamupäivällä tänään annoin Tupsulle ruokaa ruiskulla, kun vaikutti siltä, että se kyllä halusi syödä ja näykki ruokakupillaan pikkuisen, mutta mitään ei kuitenkaan kupista hävinnyt.  Kun illansuussa palasin kävelylenkiltä kotiin ja Tupsu tuli samalla ovenavauksella sisään, se suuntasi suoraan - entiseen tapaansa - raksukupille ja alkoi rouskutella niitä - entiseen malliin. Siinä vierähti viimeinenkin kivi sydämeltäni. Tupsu is back! Lauantaista ulkoilua Raksut maistuivat sunnuntaina Näin reipas Tupsu oli jo torstaina. Tällaisella arsenaalilla yritin houkutella Tupsua syömään aiemmin viikolla. Mikään ei maistunut - paitsi väkisin suuhun ruiskutettu mössö. Mitään halpaa lystiä eläimen hoidattaminen ei ole! Tässä lasku tiistai-illan käynnistä. Kyllä leuka loksahti auki, kun sain laskun eteeni. Juuri päivää tai paria ennen tuota käynt