Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2021.

Etätöiden vuosipäivä

Moni on ehtinyt juhlistaa etätöiden vuosipäivää jo muutama päivä minua aiemmin. Meillä työpaikalla reagoitiin tilanteeseen hieman hitaammin, ja niinpä etätöihin siirryimme vuosi sitten tällä viikolla vasta keskiviikkona, ja sekin pitkälti kollegani kanssa ominpäin tehdyllä päätöksellä. Pomo ja yritys muutenkin havahtui vasta työntekijöiden oma-aloitteiseen etätyösiirtymään. No, hyvin tässä on ehditty tätä etätyöelämää viettää pienestä alkuviiveestä huolimatta.  Vuosi sitten tämän viikon maanantaina istuin kampaajalla, kun kuulin siellä radiosta uutiset, joissa suositeltiin yli 70-vuotiaita pysymään kotona ja ilmoitettiin mm. kirjastojen menevän kiinni. Tietenkin suuntasin heti kampaajalta kirjastoon lainaamaan ison pinon kirjoja, joilla pärjäsinkin hyvin sen sulkuajan yli.  Ihminen on sopeutuvainen eläin ja niinpä tämä nykyinen hiljaiselo, enimmäkseen kotona ja lähialueilla pysytteleminen, ihmisten vältteleminen, tuntuu jo ihan normaalilta. Kun viikonloppuna katselin vuoden 2019 kuvia

Kissoilla kesän kaipuu

Kissakaksikkoni  kovasti kesää kaipaa. Kinoksia kauhuissaan katsovat, katoavatko koskaan? Kuulostelevat kiuruja,  kovin kauan kestää kurkien kulku. Kiehnäävät kukkia,  kinuavat korsia. Kehnoa korviketta,  kimmastuvat. Kärsivällisyys koetuksella, kastuu karvat. Kuumottaisi kulkea katuja, kujia, kapsutella kaarnoja, kaivella kuoppia, kirittää kaneja, kirmailla kankailla. Kauanko kesään kasvien keskelle kellimään kukkasille kuiskuttelemaan kärpäsiä kiusaamaan? Kauanko, kissani kysyvät. Ensin tuli otsikko tälle tekstille. Ja kun siinä sattuivat kaikki sanat alkamaan k-kirjaimella, sain siitä idean kirjoittaa koko tekstin vain k-kirjaimilla alkavilla sanoilla. No, se osoittautui liian työlääksi (mutta on kyllä mainio kirjoitusharjoitus  noin yleisesti, teimmekin sellaisen yhdellä kirjoituskurssilla - eli suosittelen kokeilemaan, aihe vapaa), mutta sain sentään pienen k-runon kasaan.  Miiru-hortonomi meinasi napostella traakkipuuni suihinsa, mikä oli minulle hyvä muistutus, että täytyy laitt

Aloituksia, sukkakirjoja ja muuta sekalaista

Tässä postauksessa tulee nyt tämän talven viimeiset paksun langan tekeleet - tai niin ainakin luulen. Annoin kaikki paksut jämälangat äidilleni, johon myöskin on iskenyt melko vakava neuloosi. Itselleni jäi kyllä heijastavat langat ja tuossa ensimmäisessä kuvassa näkyvä kokonainen punainen kerä. Eli pieni riski on, että innostun näistä vielä jotain neulomaan lopputalven ja kevään aikana, mutta ainakin yritän siirtyä käyttämään vaihteeksi ohuempia lankoja.  Ja olla edelleen ostamatta uusia neulelankoja. Muita lankoja (esim. kalalankaa) juuri ostin useamman kerän, mutta niistä lisää joskus myöhemmin keväällä.  Miiru yritti kovasti auttaa minua käyttämään jämälankoja loppuun. Tällaisen määrän sukka- ja lapaskirjoja olen haalinut kirjastosta:  Ennen kuin päädyin neulomaan turkoosit karusellisukat, minulla oli muutama epäonnistunut yritys kuluttaa lankaa:  Lumi Karmitsan Neiti Kissinen -lapaset eivät toimi yksivärisellä kuviolangalla, se tuli todistettua tässä kokeilussani. Kissakuvio ei e

Palmikkolapaset

Tällaista oranssia kirjavaa lankaa löytyi myös pienehkö kerä jämälankojen seasta. Päätin kokeilla, riittäisikö sitä lapasiin. Voi olla, että lanka olisi riittänyt juuri sopivasti perusmallisiin lapasiin, mutta näissä palmikkolapasissa kävi ensimmäisen lapasen jälkeen selväksi, ettei se riittäisi kokonaan toiseen.  Minulta löytyi samaa sävyä olevaa keltaista lankaa, jolla tein toiseen lapaseen ranteen resoriosuuden ja ensimmäinen lapanen sai samasta yksivärisestä tehdyn peukalon. Tietenkin parempi olisi ollut tehdä molempiin yksivärinen ranne, silloin lanka olisi riittänyt samallalailla molempiin ja myös molempien lapasten peukaloihin. Mutta menee nämä näinkin, ainakin omassa käytössä.  Ohje näihin lapasiin on Sukat & Lapaset -lehden syksyn 2018 numerosta ja ohje löytyy myös tästä: https://www.meillakotona.fi/artikkelit/neulo-ihanat-palmikkolapaset-ja-opettele-samalla-helppo-intialainen-peukalo . Kämmenen yläosan palmikon lisäksi näissä on jujuna intialainen peukalokiila, joka oliki

Väripilkkujämälankasukat

Välillä jämälankojen tuhoaminen käy ihan työstä. Tai ainakin sopivan mallin keksiminen, mihin lankoja menisi juuri sopiva määrä. Tietenkin voisi tehdä raitasukkia, mutta kuitenkin mieluummin neulon jonkinlaista kuviota, vaikka jotain yksinkertaista.  Lainasin kirjastosta hurjan määrän villasukkaohjekirjoja ja olin ihan varma, että nyt homma helpottuu. Vaan ei, taisi käydä vain päinvastoin. Malleja oli tarjolla kymmeniä, ja niinpä valinta vaikeutui entisestään. Valintaa ei tietenkään helpota se, että minulla ei jämälangoista löydy samoja värejä kuin kirjan ohjeissa, joten yritän sitten pähkäillä, miltä kuvio näyttää eri väreillä tehtynä.  Päädyin lopulta tekemään nämä moniväriset sukat Villasukkien uudet kuviot -kirjasta löytyneellä ohjeella. Kirjassa mallit on toteutettu (ja suunniteltu) ohuemmalle langalle, mutta useimmissa niistä kuvio on neljällä jaollinen ja siten helposti muokattavissa paksummallekin langalle. Niin tämänkin mallin kohdalla. Alempana on kuva alkuperäisestä mallista

Eikö talvi jo lopu

Kun tämä on myös kissablogi, niin laitetaanpas kaikkien neulostuotosten väliin myös kissapostaus.  Sää muuttui hetkellisesti jo keväisemmäksi. Lämpötila oli reilusti plussalla, aurinko paistoi ja lumet sulivat kovaa vauhtia paljastaen asvalttia. Tämä kaikki sai Tupsunkin hieman heräämään talvihorroksestaan ja innostumaan pitkästä aikaa ulkoilusta enemmän. Horroksen häviäminen on saanut sen myös tutkimaan sisällä paikkoja aiempaa aktiivisemmin.  Sitten tulivat pakkaset ja niiden myötä kivat hankiaiset. Pitkästä aikaa Tupsu pääsi tutkailemaan lähitienoita, kun ei ollut enää lumipenkkojen saartamana. Vaan nyt on talvi tehnyt paluun, lunta pyryttää ja pakkastakin riittää. Minä toivon hiihtokelien paluuta, mutta Tupsu ei taida jakaa tätä toivetta kanssani.  Annetaanpa sen kertoa hieman mietteitään.  "Huoh. Tuossa välillä näytti jo lupaavalta. Pääsin tekemään osittaisen reviiritarkastuskierroksen, tosin enimmäkseen tuon valkoisen katteen päällä. Mutta nyt. Mitä peliä tämä nyt oikein on,

Graafisia kuvioita sukissa ja raitalankasukat

Näiden sukkien ohje löytyi Ihana villasukat -lehdestä Graafikon lepotauko -nimellä. Lehdessä sukkia kuvaillaan seuraavasti: "Rosoinen raidoitus ja värien kirjo luovat sukkiin räsymattomaista tunnelmaa". Ehkä niinkin, mutta ennen kaikkea nämä olivat taas hyvä kohde eri jämälankojen käyttöön.  Sukan varressa on valkoisen kaverina käytetty Novitan Raita-lankaa, joista pelkästään neulotut sukat löytyvät alemmasta kuvasta. Kärjessä vaaleanpuna-kelta-oranssi-osuus on myös moniväristä lankaa. Jotain Novitan 7 veljestä -lankaa sekin on, mutta niin vanha keränloppu, ettei enää löydy valikoimista enkä muista, mikä se mahtoi olla. Enkä muista sitäkään, mihin tarkoitukseen olen mahtanut sen alunperin ostaa. Ilmeisesti olen käyttänyt sitä johonkin jo ennen tämän blogin olemassaoloa, koska en täältä löytänyt sukkia enkä lapasia, joissa tuota lankaa olisi käytetty.  Minun sukkien värit siis pokkeavat jonkin verran alkuperäisestä ohjeesta, kuten kuvasta näkee, mutta mielestäni näistä tuli i

Turkoosit karusellisukat

Nämä alkavat olla tämän talven viimeisiä paksun langan sukkia. Jämälangat eivät suinkaan vieläkään loppuneet, mutta äitini ehdotti, että lähettäisin osan langoista hänelle. Tartuin tarjoukseen ja loppujen lopuksi pakkasin pakettiin kaikki paksut lankani, poislukien heijastavat langat.  Vielä pakkausvaiheessa tuntui jotenkin haikealta ja vaikealta luopua langoista. Mielessä kummitteli, että entäpä jos kuitenkin vielä neuloisin niistä jotain tai jos nyt annan ne pois, olenko pian kuitenkin ostamassa täysiä keriä samoja värejä neuloosini hoitamiseksi.  Mutta kun olin saanut langat pakettiin ja paketin teipattua kiinni, tulikin mukava helpotuksen tunne. Tavarasta luopuminen keventää mukavasti oloa. Eivätkä langat suinkaan siihen loppuneet, sillä minulle jäi vielä kaikki ohuet langat, joista nyt seuraavaksi voin alkaa neuloa. Ja voin sanoa, että näitä lankoja riittää myös p-a-l-j-o-n. Juuri nyt tosin parantelen peukaloani, jonka onnistuin telomaan, kun kaaduin hieman jäisellä  hiihtoladulla

Lasihelmiä tekemässä

Joulun alla näin Instassa mainoksen lasihelmikurssista , kaksi yhden hinnalla. Ei ollut vaikea houkutella ystävää mukaan ja niinpä ostimme kurssin itsellemme joululahjaksi. Helmikuun alkupuolella sitten kävimme tällä kahden tunnin kurssilla.  Kurssin järjestää kultaseppä Niina Halonen studiossaan Helsingin keskustassa. Enpä ollut sielläkään käynyt pandemian alun jälkeen, joten fiilis oli kuin olisi ulkomaille mennyt.  Kurssi oli todella hauska kokemus. Helmet tehtiin lasitikkuja kaasuliekissä sulattamalla, metallitikkua pyöritellen, yksinkertaistetusti kuvattuna. Perustekniikka oli nopea oppia, eri asia sitten tietenkin, miltä lopputulos näyttää. Kyllä ne ainakin helmiksi tunnistaa, kun ovat kutakuinkin pyöreitä ja keskellä reikä.  Kaksi tuntia saattoi kuulostaa etukäteen ajateltuna lyhyeltä ajalta, mutta oli kyllä varsin riittävästi. Lasin sulatukseen ja metallitikun pyörittämiseen kuumassa liekissä joutuu keskittymään niin hartaasti, että kahden tunnin jälkeen olimme ihan puhki. Ehdi