Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2017.

Miirun lankataidetta

Olen saanut odottamatonta apua lankavarastojen tyhjentämiseen. Miiru taisi kuulla tuskailuni , etten voi ostaa uusia lankoja, kun vanhoja on niin paljon. Nimittäin pian sen jälkeen alkoivat langat saada kyytiä. Tätä ennen langat ovat saaneet aina olla ihan rauhassa, olivatpa kuinka esillä tahansa. Viime aikoina olen kuitenkin joka aamu löytänyt uuden värisen lankakerän levitettynä pitkin lattioita. Tai kun tulen töistä kotiin, odottaa olohuoneen matolla taas uusi taideteos. Ei kai muu auta kuin laittaa lankakoriin kansi paikoilleen, kun siitä on noin ylipääsemättömän houkutteleva tullut. "Sinähän kaipasit lankakoriin tilaa." "Kiitos, Miiru. En ajatellut saavani langat kulutettua ihan tällä lailla."

Täydellisen talvikuvan resepti - vaihtoehto 2

Valitaan aurinkoinen pakkaspäivä. Seurataan kissaa pitkin pihaa kamera laukaisuvalmiudessa. Toivotaan, että kissa välillä asettuisi johonkin kuvaukselliseen kohtaan.  Ja tadam, kun asettuu, on kuvaajan parempi olla heti valmiina.  Napataan kuva, tai mieluummin useampi, jotta edes yksi onnistuu. 

Puisia kisailuja

Tupsu on meidän pihan puiden itsestäänselvä valtias. Välillä Miirukin intoutuu kiipeilystä, mutta lähinnä vain jahdatessaan Tupsua. Tämä jahtikuvio noudattelee useimmiten aina samaa kaavaa:  1. Miiru huomaa Tupsun puussa.  2. Tupsu kuikistelee härnäävästi puusta.  3. Miiru kipaisee perään. Tupsu ampaisee muutaman metrin ylemmäs, ja Miiru päättää palata takaisin alas. 4. Tupsu on tyytyväinen puunvaltias.  "Tämä puu on MINUN!" "Pidä puus."

Miirun uusi peli (video)

Tässäpä aiemmin lupaamani video siitä, kun Miiru tutustui uuteen älypeliinsä.

Täydellisen talvikuvan resepti

Asetetaan taustaksi kirkkaansininen pakkastaivas. Täytetään kuvaa hieman lumisilla puunoksilla. Lisätään kuvaan yksi apinakissa. Ja tadaa, niin meillä on kasassa täydellisen talvikuvan resepti - ainakin kissaihmisen näkökulmasta.

Osaako kissa rakastaa?

"En ole onnistunut löytämään yhtään aidoksi todistettua tapausta, joka osoittaisi kissoilla olevan mitään todellista rakkautta isäntiään kohtaan". Näin totesi 1800-luvulla elänyt Harvardin yliopiston luonnontieteen dekaani Nathaniel Southgate Shaler , joka vihasi kissoja ja rakasti todisteita. Ja lainaus löytyy Massonin kirjasta Kissako tunteeton?, josta kerroin jo aiemmin . Kirjansa Rakkaus-luvussa Masson kuvailee monia esimerkkejä sekä omista että tuttujensa kokemuksista, jotka hänen mielestään todistavat kissojen rakastavan isäntiään. Esimerkit tuntuvat osin hieman väkinäisiltä, mutta kesken kaiken Masson toteaa äärimmäisen fiksusti: "Olen tullut siihen johtopäätökseen, että meillä ei ehkä ole oikeita sanoja sille, mitä kissa tuntee. Meillä on vain ihmisten sanat, ja ne ovat rajoitettuja. Sanastomme on vielä köyhä, mutta se on kasvamassa, ja voi tulla aika, jolloin löydämme sanoja ilmaisemaan paremmin sen, mitä kissa tuntee. Varmasti emme koskaan saavuta sellaista

Tuulenpesä

Menin viime lauantaina aamupäivällä pihalle varautuneena valokuvailemaan kissoja. Miiru löytyi heti, Tupsua ei näkynyt. Huutelin sitä hieman, sillä vaikka kissa ei liiemmin välitä kutsuhuutoja noudattaa, Tupsukin kuitenkin arvostaa, kun saa seuraa pihalle, ja näin talviaikaan se on melko harvinaista. Tupsu ei ilmaantunut näkyviin, mutta kuulin pian vienon maukaisun - jostain yläpuolelta. Niinpä hoksasin nostaa katseeni kohti puunlatvoja ja sieltähän tämä tuulenpesä löytyi.

Uudenvuoden päätöksiä

Tammikuu on jo pikku hiljaa kallistumassa loppuaan kohti. Onko siis jo ihan myöhäistä kirjoittaa uudenvuoden päätöksistä (huom! ei lupauksista)? Ei ole! Nyt on täydellinen hetki, sillä sortuminen alkaa olla koko ajan vain lähempänä. Jospa asiasta kirjoittaminen saisi minut pysymään ruodussa vielä edes hieman pitempään... Päätin nimittäin vuoden vaihteen tienoilla, etten osta uusia lankoja, kankaita tai papereita, ennen kuin vanhat varastot on käytetty! Tämä päätös oli pakko tehdä, sillä näiden tarvikkeiden säilytystilani uhkaa loppua. Mutta mikään helppo päätös tämä ei ole, eikä sen pitäminen varmaankaan onnistu ihan loppuun asti, mutta sinnikkäästi yritän niin pitkälle kuin mahdollista. Uusilta kankailta on helpompi välttyä, sillä niiden ostamiseksi pitäisi mennä vartavasten kangaskauppaan. Neulontalankoja sen sijaan tulee vastaan ruokakaupassakin - ja viime kauppareissulla huomasin jo ihania keväisiä värejä. Onnistuin vielä vastustamaan niitä, mutta kuinka kauan... No, ei sii

Miirun uusi peli

Meidän kissoista Miiru on se, jolle raksut toimivat houkuttimena älypeleihin ja jota pelit ylipäätään kiinnostavat. Aiemmin esittelin meillä jo reilun pari vuotta olleen pelin, joka edelleen jaksaa innostaa.  Tuo vanha peli on sijoitettu taktisesti ulko-oven läheisyyteen ja Miiru muistuttaa edelleen joka kerran talosta lähtiessäni, että raksuja pelilaudalle kiitos.  Tämä uusi peli tuli nyt yläkertaan. Enää ei yläkerrassakaan saa herkkuraksuja ilman pientä vaivannäköä. Alun perusteella pelissä on samanlaista klassikon ainesta kuin tuossa vanhassa. Tässä uudessa pelissä on lisäksi kaksi peliä samassa, sillä kun vekottimen kääntää toisin päin, löytyy sieltä nuo puupalikat ja pieni pallo rinkulaa kiertämässä.  Pallo on tosin jo muutaman kerran jotenkin onnistunut luiskahtamaan tuolta pois, mikä on melko huono juttu, sillä pallo on kooltaan tuollainen aika petollisen kokoinen, kurkkuun takertuva suupala. Niinpä pelin mustaa puolta ei pidetäkään esillä silloin, kun ihmisiä ei o

Hankiainen

Lauantaina oli talvikeli parhaasta päästä: auringonpaistetta ja pikkupakkasta. Ja mikä parasta, hankiainen. Tai hankikanto, kuten miehen kotiseudulla sanotaan. Hänelle hankiainen oli ihan vieras sana ennen minuun tutustumista. Enpä kyllä ollut itsekään kuullut koskaan hankikannosta. No, kissat eivät välitä, millä nimellä tätä ilmiötä kutsutaan. Niistä oli vain hauskaa, kun pitkästä aikaa pystyi menemään pitkin pihaa uppoamatta mahaa myöten lumeen. "Hei Tupsu! Täällä on tällainen outo möhkäle. Tules kattomaan."  "No tullaan tullaan." "Otetaas pieni juoksukisa!" "Tämä kantava hanki on kyllä kätevä keksintö."     "No niin on. Ei talvi kokonaan tyhmä juttu ole." "Pääsee taas helpommin tutkailemaan pihan paikkoja." "Mutta nyt mä taas meen. Hei hei!"

Onko kissalla tunteet?

No tietenkin kissalla on tunteet! Mutta millaisia tunteita, se onkin sitten jo vaikeampi kysymys. Kissojen käytös saattaa niitä vähemmän tunteville antaa sen vaikutelman, että kissat olisivat melko välinpitämättömiä ja muista piittaamattomia otuksia. Kissoja yhtään tunteva sen sijaan tietää, ettei tuo pidä ollenkaan paikkaansa. Luin äskettäin Jeffrey Massonin mainion kirjan Kissako tunteeton? Yhdeksän kissamaista tunnetta , jossa tämä lukuisia kissoja elämänsä aikana omistanut amerikkalainen, Uudessa-Seelannissa asuva kirjailija kuvailee yhdeksää kissojen tunnetta. Yhdeksän niitä lienee kirjaan valittu siksi, että kissallahan sanotaan olevan yhdeksän henkeä - siitä on saatu kirjalle näppärä alkuperäinen nimi "The Nine Emotional Lives of Cats". Osa Massonin kuvaamista tunteista osuu omien kokemuksieni perusteella kohdalleen, osasta olen hieman tai täysinkin eri mieltä. Kirja on kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen lukukokemus, ja sen parasta antia ovat Massonin välillä veik

Voittaja ja paino ovat selvillä

Viime sunnuntaina käynnistin veikkauskisan Tupsun painosta . Veikkauksia tuli kymmenkunta, suurin osa kommentteina blogiin ja muutama sähköpostin tai Facebookin kautta. Kiitoksia kaikille veikkaajille! Painoveikkaukset vaihtelivat 4,8 ja 10,2 kilon välillä. Arvelinkin etukäteen, että näin voisi käydä ja että aika hurjiakin painoveikkauksia voi tulla. Tupsu kun on tosiaan nyt talvikuosissa melkoinen muhkukissa, varsinkin pakkasessa, kun karvat vielä pörhistyvät. Tosiasia kuitenkin on, että Tupsu on pieni kissa isoissa karvoissa. Tai jos nyt ei ihan pieni, kuten vaikkapa siro Miiruliiru, niin ainakin normaalipainoinen mötkäle. Tämän aamuisessa tarkistuspunnituksessa Tupsun painoksi nimittäin tuli 5,1 kg . Ei sen enempää, ei sen vähempää. Pienen palkinnon eli kissapussukan voittaja arvottiin kaikkien vastanneiden kesken, eli ei väliä, miten pieleen oma veikkaus meni. Voittajaksi tuli Tupsun arpavalinnalla Leenvikki , joka veikkasi painoksi 5,5 kg. Voittajalle on jo ilmoitettu sähköp

Mörkö peiton alla

Mörköäkö Miiru jahtaa vai mikähän peiton alla piileskelee?

Kotiapulaiset

Se oli taas aika vaihtaa petivaatteet. Eikä sitä tarvinnut taaskaan tehdä yksin, sillä karvaiset kotiapulaiset riensivät hetkessä paikalle. Tarjoaahan petivaatteiden vaihto heille monia sukellusmahdollisuuksia: lakanan alle, pussilakanan sisään, ja tyynyliinaankin voi yrittää yhdessä tyynyn kanssa. Ja sehän vasta jännää onkin, kun toinen on lakanan alla ja toinen päällä. Nämä ovat näitä talvikauden riemuja. Kesäisin ei meidän kissoista ole sisäkotitöihin, sillä lähes kaikki valveillaoloaika kuluu silloin ulkona.

Eräänä arki-iltana

Viimeisen viikon sisään on saatu lunta mukavan moneen otteeseen. Yhtenä arki-iltana viime viikolla lähdin ulos lumipyryyn ihan varta vasten valokuvailemaan silloin ulkona olleita kisuja. Kisuja ei vain alkuun näkynyt missään. Tassunjälkiä lumessa sen sijaan riitti siellä ja täällä. Yritin niitä seuraillen löytää kissoja ja houkutella esiin valokuvattavaksi. Mutta eiväthän kissat koskaan käskyjä tai pyyntöjä tottele. Löysin minä ne sitten lopulta - lumisateelta suojassa terassin rappusilta ja terassilta. Ensin jäljet johtivat ulko-ovelta pensaikkoon... Tästä on tainnut mennä jo parikin kattia, toinen hieman suorempaa reittiä kuin toinen. Tadaa, ensimmäinen katti bongattu terassin rappuselta.  ... ja terassilta löytyi toinenkin. P.S. Tupsun painoa voi veikata vielä huomisen päivän ajan!

Villasukkien uusi lempiväri

Olen ihan yllättäen ja vahingossa löytänyt uuden lempivärin villasukkiin, ja miksei lapasiinkin. Kyseinen väri on Novitan Seitsemän veljeksen kirkas vihreä , jonka ostin yhdeksi vihreän sävyksi joulun alla neulomiini Minecraft-henkisiin sukkiin . Tämä kirkas vihreä osoittautui heti yhden kerroksen sitä mukaan neulottuani liian kirkkaaksi noiden sukkien muihin sävyihin, joten lankakerä jäi silloin käyttämättä. En eritysemmin välitä vihreästä vaatteissa tai asusteissa, ja siksi vähän vieroksuin tätä väriä. Yksi kummitytöistäni on kuitenkin vannoutunut vihreän ystävä ja niinpä päätin käyttää langan neulomalla sukat hänelle. Ja vaikka yleensä vältän samojen kuvioiden neulomista, en kiireessä löytänyt parempaakaan ohjetta kuin tämän, mitä olin jo kertaalleen käyttänyt hieman haaleammin sävyin . Siinä näitä neuloessani jotenkin tykästyin tähän sävyyn. Sehän on jotenkin niin perinteinen ja raikas, sopii hyvin sukkiin ja lapasiin. Ja taitaapa sama väri olla ollut käytössä jo mummoni neul

Veikkaa ja voita!

Nyt on kuulkaas vuorossa tämän blogin ensimmäinen kisa ja arvonta! Seuraan melko laiskasti muita blogeja, mutta esimerkiksi Kaskelan kattien  eli Eemelin ja Anselmin touhuja seuraan säännöllisesti. Tämä kollikaksikko oli päässyt vaa'alle, ja painotietoja paljastettiin blogissa viikko sitten. Siitäpä sainkin idean tähän veikkausvisaan: arvaa, kuinka paljon Tupsu painaa . Alla on kissaherrasta yksi kuva arvauksen tueksi, mutta kannattaa tutkailla aiempiakin postauksia , joissa Tupsu esiintyy, kokonaiskuvan muodostamiseksi. Herra on juuri nyt parhaassa talvikuosissaan, mikä kannattaa ottaa veikkauksessa huomioon. Vastausaikaa on keskiviikon 18.1. loppuun asti. Voit veikata Tupsun painoa kommentoimalla tähän postaukseen tai kisan postaukseen Kassikissan  Facebook-sivulla  tai lähettämällä veikkauksesi Kassikissan sähköpostiin: kassikissanblogi(at)gmail.com. Minä ja Tupsu arvomme voittajan keskiviikon jälkeen Miirun toimiessa virallisena valvojana. Ilmoitan voittajan viimeist