Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2018.

Satoa luvassa

Puiden ja pensaiden kukinnan perusteella on tulossa hyvä satovuosi. Täytyy vain toivoa, ettei lämpimän jakson perään tule mitään liian kylmää jaksoa pilaamaan hyvin alkanutta marjantuotantoa.  Omenapuu on täynnä kukkia. Miiru toimi työnvalvojana , kun istutin viisi uutta marjapensasta pihamaalle.  Hyvin oli homma valvottu, sillä ilokseni vaikuttaa siltä, että kaikki viisi pensasta ovat lähteneet terhakkaan kasvuun. Saattapa jokunen niistä tuottaa jopa muutaman marjankin jo tänä kesänä, ainakin muutama kukka niissä jo oli. Istutin muutamaa eri lajiketta sekä punaista että mustaa. Sitä kai suositellaankin, sillä ristipölytys lisää marjojen määrää ja kokoa. Suurimpaan kasvuun on äitynyt Punainen hollantilainen, perää taas pitää Marski-mustaherukka. Punaisessa hollantilaisessa on useita kukkia. Tupsu puolestaan ohjasi aiemmin keväällä vanhojen marjapensaiden leikkaamista . Leikatut pensaat olivat niin rääpäleen näköisiä, että aloin pelätä leikanneeni ihan liikaa. Nyt le

Miirun mietteitä omenapuun alla

Miiru näytti niin miettiväiseltä omenapuun kukkien alla, että kävin kysymässä, mitä ajatuksia hänellä oli, vaikkapa nyt tulevasta kesästä.  "Kesä on ehdottomasti lempivuodenaikani. Ei kevätkään yhtään hullumpaa aikaa ole, kun hiiriä ja muita saaliita alkaa liikkua enemmän. Kesässä parasta on tietenkin ulkona oleminen, tarkenee nukkuakin ulkona, jos siltä tuntuu." "Viime kesänä täällä meidän pihalla kävi se kovisteleva kolli, mutta nyt sitä ei ole näkynyt. Luulen, että siitä on kiittäminen Tupsua. Se on kyllä ihan mainio kissaveli, hoitaa nuo puolustushommat hienosti. Se on nykyisin myös hyvä saalistaja, minähän sen aikoinaan koulutin niihin hommiin." "Minä en niin hirmuisesti välitä kukista, mutta onhan tuo omenapuu ihan hienon näköinen juuri nyt, kun siinä on nuo kukat. Yleensä katselen taivaalle lintujen perään. En minä niitä lintuja tietenkään jahtaa, kunhan katselen..." "Että sellaisia mietiskelen juuri nyt. Kesään toivon palj

Marimekon Räsymatto-kuosiset sukat

Veljentyttöni suosikkikuosi tällä hetkellä on Marimekon Räsymatto. Malli on sopivan hauska toteuttaa myös villasukissa, joten niinpä päätin yllättää veljentytön tällaisilla sukilla.  Nämä saavatkin sitten jäädä tämän kevään viimeisiksi villasukiksi. En ole koskaan aiemmin kokenut hajuhaittoja villalangoista, mutta tämä oli nyt tänä keväänä jo toinen kerta. Ensimmäinen kerta oli vielä kylmien säiden aikaan, kun neuloin sukkaa Novitan 7 veljestä Raita-langalla. Niitä sukkia en vielä ole esitellytkään, koska tein valmiiksi vain toisen ja hajuhaittojen takia ulkoistin sukan lankoineen terassin laatikkoon odottelemaan aikaa parempaa. Kenties saan neulottua sukalle parin kesällä ulkosalla. Koko kämppään levisi siis niitä neuloessa sellainen ikävä lampaanrasvan tuoksu!  Ja samanlainen tuoksu, vaikkakin lievempänä alkoi levitä ilman lämmettyä hellelukemiin. Niinpä saatuani nämä sukat valmiiksi, siirsin kaikki villalangat talon viileimpään paikkaan monen oven taakse ja päätin, että nii

Lähikuvassa: Tupsu

Kesäinen lämpö on pehmentänyt Tupsun avoimeksi ja hän halusi kertoa teille hieman mietteitään ja tietoja itsestään.  "Minä olen aika ujo luonteeltani. Emäntä kai sanoisi, että ilmaisinpa asian aika vähätellen. No, en vain tykkää vieraista. Mutta sitten kun on tultu tutuiksi, niin tykkään kyllä, että minua silitetään." "En myöskään tykkää vieraista kissoista, varsinkaan omalla reviirilläni. Tänä keväänä olen ollut heti ilmojen lämmittyä valppaana puolustamassa aluettani ihan öitä myöten. On se ollut kaiken vaivan arvoista. Voin nyt sanoa tämän alueen olevan minun. Ei tarvitse Miirunkaan pelätä vieraita kolleja näillä kulmilla." "Kyllä tosimiehet syö nykyään salaattia. Minäkin tykkään näistä heinistä." "Niin, viiksiäni on paljon kehuttu. En oikein ymmärrä, miksi, enhän minä niitä itse oikein näe. Pikkuisen toki silmäkulmasta huomaan. Mutta hyvin ne toimivat, ei siinä mitään." "En minä oikein taida vitsien päälle ymmär

Raparperin lehden alla

Ihan pian pääsee tekemään jo ensimmäisen raparperipiirakan.  Mutta mitäs lehtien alla nyt piilotteleekaan?  No, ystävämme Miirulainenhan se siellä varjoisassa paikassa lekottelee. "Niin, hei vaan. Olin taas pari yötä ja siis kokonaisen päivän välissä yhdellä seikkailulla. En tiedä, tykkäsikö emäntä siitä, mutta aina se ottaa minut yhtä hellitellen vastaan. Välillä kissa vain kaipaa omaa rauhaa ja omia seikkailujaan. Ainakin näin kesällä." "Juuri nyt en suunnittele uutta seikkailua." "Mutta toisaalta --- ei niitä oikein voi etukäteen suunnitellakaan." "Jos jokin alkaa kiinnostaa, niin sitten on mentävä. Vaikka olisi miten nätit raparperin lehdet kotipihalla."

Kukkapenkki

Pihallamme on muutamia kivikasoja, jotka voisivat olla ihan nättejäkin, jos niitä olisi pidetty hieman siistimpänä ja somistettu kukkaistutuksilla. Sain nyt vihdoin aloitettua tämän somistamisen yhdestä kivikasasta.  Kovin isoa kukkapenkkiä en kivikasan viereen kyhännyt ja vaikka työskentelin heti aamusta, kohosi lämpötila jo sellaisiin lukemiin, että tämänkin rakentaminen tuntui ihan työltä. Lisäksi maa on päässyt kuivumaan todella kovaksi, mikä ei ollenkaan helpottanut asiaa.  Mutta jonkinlainen kukkapenkki siinä nyt on, ja kukkiakin siihen on istutettu. Toivottavasti innostuvat kukkimaan kesän mittaan.  Miirulainen oli työnvalvojana alkuvaiheessa, mutta lämpötilan kohotessa hän siirtyi varjoisampaan paikkaan.  Alkutilanne. Kivikasa on heinien ympäröimä ja heinittynytkin. Löydätkö kuvasta Miirun? :) Lopputulos. Ei mikään master piece, mutta on ainakin alkutilannetta siistimpi. 

Soittajan sukat

Näiden mustavalkoisten Musikantti-sukkien ohjeen löysin Merja Ojanperän Kauneimat villasukat -kirjasta. Neuloin ne ohjeesta poiketen Novitan Nalle-langasta, pitäen silmukkamäärän kuitenkin samana eli aloitussilmukoita oli 60.  Omaan jalkaani sain nämä juuri ja juuri mahdutettua kuvausta varten, mutta sukkien vastaanottaja on 11-vuotias kummityttöni, jonka yhtenä harrastuksena on haitarin soitto. Hänen jalkaansa nämä mahtunevat vallan mainiosti. 

Huh hellettä!

Lämpötilat ovat viime aikoina huidelleet yllättävissä, mutta ah niin mukavissa lukemissa. Tosin kun helleraja ylittyy, loppuu puhti niin kissoilta kuin minultakin. Ennen kaikkea ei tee mieli viettää aikaa tietokoneen ääressä, mikä tietenkin hankaloittaa blogin päivittämistä.  Mutta ehkäpä säällä on sama vaikutus myös lukijoihin... Tässä nyt kuitenkin muutamia helleotoksia.  "Kiitos, emäntä, kun järjestit vihdoinkin näitä parempia kelejä, mutta rajansa kaikella." "Ooks Miiru yhtä puhki tästä lämpöaallosta kuin minäkin?" "No, enpä oikeastaan. Osaan hakeutua varjopaikkoihin."

Seikkailijan päiväunet

Kuten aiemmin kerroin, ovat kissat aika lailla seonneet kesästä. Siis siinä mielessä, että ulkona pitää olla ihan kaiken aikaa. Ja ulkona ties missä, emännälle ei seikkailuista kerrota.  Aina välillä on kuitenkin kovimmankin seikkailijan ladattava akkua ja parhaitenhan se onnistuu sisällä, missä lintujen laulu tai muu hälinä ei häiritse. Tässä siis näytteitä Tupsu-seikkailijan päiväunista. Ja onhan siellä viimeisessä kuvassa Miirukin. Leppoisaa sunnuntaita ja lepopäivää kaikille!

Sekaisin kesästä

Kylläpä nyt ihanan kesäiset lämpötilat hellivät meitä! Sitä olikin ihan unohtanut, miten kivalta pehmeän lämmin ilma tuntuu iholla ja miten mukavaa on, kun ulkona tarkenee vähissä vaatteissa. Kissatkin nauttivat kesäkeleistä ihan antaumuksella. Niitä ei paljon sisällä näy, korkeintaan ihan pikaisesti käyvät välillä syömässä ja juomassa, joskus malttavat asettua pariksi tunniksi nukkumaan, mutta sitten on taas jo pakko päästä ulos. Sisälle ei malteta tulla edes yöksi, ja välillä kissojen poissaolot venyvät lähes vuorokauden mittaisiksi. Ihan koko aikaa en jaksa olla niistä huolissani ja olenkin oppinut olemaan tyytyväinen siihen, että ne kuitenkin sentään välillä käyvät näyttäytymässä ja siten tiedän niiden olevan kunnossa. Nautitaan nyt kaikki kesäkeleistä niin kauan kuin niitä riittää! "Ihanan lämmintä!" "Jos sinä Tupsu lähdet tuonne itään päin, niin minä aloitan yökierroksen lännestä. Sopiiko?" "OK." "Ja mä meen."

Kukkasukkia äideille

Tänä vuonna äidit saivat kukkia kestokukkina sukkiin kirjoittuina.  Hyvää äitienpäivää! Ups, tummanvihreä vaihtuu eri kerään toisen sukan kärjestä alkaen. Sisätiloissa väriero ei erottunut näin selkeästi...

Oksat silpuksi

Meillä on uusi puutarhatyökalu ja se on aivan mahtava!  Hävitimme pihalta pois yhden pystyyn kuolleen puun, terijoensalavan, ja vaikka sen isoimmat oksat päätyivätkin takkaan, jäi siitä vielä paljon risuja ja oksia hävitettäväksi. Lisäksi leikkasin niin marjapensaista kuin muistakin pensaista suuren määrän oksia. Yhtäkkiä olikin siten käsissä iso ongelma: miten päästä eroon kaikista risuista?  Ratkaisuhan olisi oksasilppuri! Niinpä annoin isännälle toimeksiannon hankkia meille sellaisen. Takaraja hankinnalle oli hänellä viikon sisällä alkamassa ollut työreissu. Ja niinpä vain oksasilppuri saapui meille. Olen sillä nyt hakettanut kutakuinkin kaikki risuroskat enkä voisi olla tyytyväisempi.  Roskat pääsivät näin hyötykäyttöön ja sain niistä haketta pensaiden juurille. Laite maksaa melko nopeasti itsensä takaisin, sillä ostettuna nuo hakkeet maksavat ihan mahdottomia summia. Mutta ennen kaikkea hyvä mieli tuli siitä, että sain pihamaalta risukasat pois pienellä vaivalla.