Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2017.

Syksyisiä juttuja

Tämä ajankohta saattaa hyvinkin olla lempivuodenaikani. Pihan pensaista voi poimia marjoja paitsi pakkaseen niin aamupalan höysteeksi. Omenapuu puskee vihreitä omppuja. Metsä on pullollaan punaisia puolukoita (jos niitä vain jaksaisi poimia) ja ken sienistä tykkää, löytää niitäkin aarteita yllin kyllin.  Eikä säähänkään tarvitse enää olla pettynyt. On ihan ookoo ja odotettavissakin, että on viileää ja välillä satelee. Jos sitten sattuukin aurinko paistamaan ja jopa lämmittämään, on se vain ilahduttava  yllätys.  Ja sitten voi taas lämmittää takkaa. Siitä Miirukin tykkää.  Ensimmäinen ämpärillinen poimittu. Mitäs näistä keksisi tehdä?  Tuli hilloa ja omenapiirakka. Kaikki ämpärin omenat eivät vielä näihin kuluneet, joten pistin osan palasina pakkaseen ja osa jäi syötäväksi sellaisenaan.  Ensimmäinen takanlämmitys kesän jälkeen sai Miirunkin kiinnostumaan. Tulta piti käydä ihmettelemässä kuono lasissa kiinni. Mahtoiko viikset meinata kärventyä vai mikähän tuli, kun

Vierihoitoa Miirun tapaan

"Emäntäni oli viikko sitten kipeä ja vietti päivän lähinnä sohvalla makaillen. Aamulla tilanne ei näyttänyt hyvältä, joten katsoin parhaaksi rientää hätiin ja antaa aimon annoksen vierihoitoa. Kyllä sillä hoidolla on ennenkin kuumeita karkotettu." "Tärkeintä vierihoidossa on olla lähellä ja läsnä. Ihan aluksi otin hyvän paikan emännän jalkojen välistä." "Tätä leukanojailua käytän vain silloin, jos kaivataan erityisläheisyyttä. Nyt oli sellainen hetki." "Kun vaikutti siltä, että emäntä oli jo hieman virkeämpi, uskaltauduin ottamaan tämän verran etäisyyttä." "On kuitenkin tärkeää muistuttaa, että tukena ollaan. Sen voi tehdä esimerkiksi ottamalla neljän tassun ja päälaen kosketuksen hoidon kohteeseen." "Ja koska kukaan kissa ei kuitenkaan koko aikaa jaksa maata samassa asennossa, voi kosketuksen hoitaa myös selällä." "Tässä aletaan olla jo hoidon loppupuolella. Pian tämän jälkeen totesin tilan

Loppukesän tunnelmia

Myönnettävä se on, kesä on loppusuoralla. Elokuun illat ovat jo pimeitä, ja olenkin viritellyt terassille jo tunnelmavalot ihan vain, jotta näkisin sisältä käsin paremmin, kun kisut haluavat sisälle. Tässä menneen kesän mittaan on tullut kuvattua yllättävän vähän kissoja ja varsinkin järkkärillä otetut kuvat ovat jääneet todella vähiin. Tässä välissä kameran toinen, se parempi, objektiivi hajosikin eikä sitä ole vielä saatu korjautettua taikka ostettua uutta tilalle. Kokeilin kameraa ja objektiivia nyt ekan kerran sen hajoamisen jälkeen ja vaikka objektiivi onkin haljennut ja siten aikapommi lopullisen hajoamisen suhteen, sai sillä vielä ihan kohtuullisia kuvia kuitenkin otettua. Tässäpä tuon kuvailusession tuotoksia. Mansikkaa pukkaa yhä vain. Makoisiakin ne ovat.  Tämä tuulimylly/kynttilälyhty vielä odottelee ensimmäistä kynttiläänsä. Kunhan illat pimenevät vielä hieman aikaisemmin, saa tuulimylly kynttilän sisälleen.  Miiru ei ole moksiskaan kesän loppumisesta. Sam

Aivan reunalla

Kissojen unenlahjat tiedetään erinomaisiksi. Välillä nukkumispaikan suhteen ollaan kovinkin ronkeleita, mutta toisinaan vaikuttaa siltä, että simahdus on tapahtunut ihan kesken matkan.  Mitenhän Tupsu on tähän sängyn reunalle mahtanut päätyä? Ja vaikka tasapainoilutaitokin on kissoilla mainio, näytti tämä melko epävakaalle paikalle. Niinhän se olikin... Hetki kuvien ottamisen jälkeen olin pesemässä hampaitani, kun makuuhuoneesta kuului tömähdys. Pian Tupsu sitten jo töpsyttelikin unenpöpperöisenä kylppäriin. Oli tainnut pudota. :)

Kissa ja kissapalapeli

Palapelien kokoaminen on yksi mielipuuhistani. Siihen on vain harmillisen vähän aikaa käytettävissä, ja tilaakin se vaatii. Tätäkin palapelia aloin koota jo joskus viime vuoden puolella. Muistaakseni palapeli tarttui mukaani jouluostoksilla joskus marraskuussa. Välillä se oli pitkät ajat rullattuna pois, keskeneräisenä, mutta vihdoin kesälomalla sain koottua sen valmiiksi. Yleisurheilun MM-kisat olivat tässä  hyvänä apuna, sillä kisoja katsellessa (tai kuunnellessa) oli mukava samalla etsiä paloille paikkoja. Ihan yksin ei sentään palapeliä tarvinnut koko aikaa koota, sillä minulla oli pieni karvainen apuri - tai ainakin seuralainen. "Minä se en paljon tästä puuhasta piittaa, mutta emännän seurana on kiva olla." Varjo ei nyt ihan osu kohdalleen, mutta melkein... "Omituista puuhaa minusta tuo." Ja tulihan se lopulta valmiiksi! Löydätkö Miirun tästä kuvasta? 

Syksy on uusien harrastusten aikaa

Nyt on taas aika ilmottautua eri kansanopistojen syksykursseille. Viime syksynä ilmottauduin italian jatkokurssille - vain todetakseni ensimmäisellä tunnilla, etten jaksa tehotonta opettajaa enkä jaksanut motivoitua edes seuraavalle tunnille. Parille kassikurssillekin taisin ilmottautua, mutta ne kaikki peruttiin vähäisen osallistujamäärän takia, mikä oli kyllä valtaisa harmi. Nyt on tiedossa ihan uusia harrastuksia tälle syksylle, saas nähdä, miten niiden kanssa käy. Jaksanko käydä yhtä kertaa useammin vai lopahtaako innostus alkuunsa. Ensimmäinen uusista kursseista on posliininmaalaus! En ole koskaan varsinaisesti kokenut tarvetta maalailla mitään enkä omaa kovinkaan kummoisia [lue: minkäänlaisia] kuvataiteellisia kykyjä. Mutta otan joka aamu kaapista tylsiä, yksivärisiä Teema-kulhoja aamupalaa varten ja tulipa vain mieleeni, että niiden tylsää ilmettä voisi koittaa piristää. Tavoitteena on siis saada niihin jotain kivaa ilmettä aikaiseksi - tai ilmettä ylipäätään. Toinen uusi

Sateenvarjon voittaja selvillä

Sateenvarjoa tavoittelemaan ilmoittautui 26 lukijaa. Mukava määrä, mutta mukava on palkintokin. Melkein on harmittanut tässä viime päivinä, kun ei olekaan satanut enkä siis ole voinut käyttää uutta sateenvarjoani. No, sateisia päiviä kyllä alkavan syksyn mittaan taatusti riittää. Arvonnan onnettarena toimi tällä kertaa Miiru, jota homma ei olisi voinut kesken kauniin kesäillan kiinnostaa yhtään vähempää. Arvonta saatiin kuitenkin suoritettua, kuten kuvasarja todistaa. Kiitos kaikille osallistujille! Ensimmäisen blogivuoden aikana juttuja tuli julkaistua peräti 308 kpl! Välillä oli nimittäin pitkiäkin kausia, kun julkaisin jotain joka päivä. Nyt, varsinkin näin kesällä, tahti on huomattavasti rauhoittunut. Katsotaan, miten käy syksyn myötä. Siinä olisi arpalappuset ruokapöydällä, mutta onnetarta ei homma nappaa. Ulkona on niin paljon kaikkea kiinnostavaa. Pöydällä olevan palapelin sain vihdoin kesälomalla koottua valmiiksi. Aloitin sen kokoamisen jo viime syksynä. Ei se ihan nii

Kesäiltana kivillä

Usein auringonlaskun lähestyessä Tupsun löytää kivikasan päältä. Siellä se rentona lötköttelee, mahtaako ihailla auringonlaskua. Mutta jos sitä lähestyy, lötköttely loppuu.  "No niin, pitääkö sieltä nyt tulla häiritsemään toisen iltalötköttelyjä."  "Tämä kasa on minun, turha tänne on tulla." "Jaa mutta mitäs täältä löytyykään. Olin kuulevinani rapinaa." "Kiva, kun kävit, mutta minäpä tästä lähdenkin."

Mahtuu, mahtuu

Ihan Miirun kiusaukseksi jätin lattialle kenkälaatikon. Tämä laatikko on hieman normaalia kenkälaatikkoa kapeampaa mallia, mutta ajattelin, että kyllä Miiru siihen mahtuu. Enkä ollut väärässä ollenkaan. Hyvinhän se sinne mahtui.  "Niin, kiitos vaan. Onhan tämä vähän kapoisa, mutta toisaalta pituus on juuri passeli." "Tulee turvallinen olo, kun ottaa reunat kiinni joka puolelta. "Hyvä bonus tässä on leukatuki." "Niin, katsos tuossa on ihan tuollainen lovi tehty leukaa varten." "Näin siinä on kiva lepuuttaa leukaansa." "Ja miksei näinkin päin, on tuosta sivureunastakin tueksi." Tällaiset ihkut laatikossa alunperin oli. Sain ne mieheltä tuliaisiksi Unkarin F1-kisareissulta. 

Marjanpoiminnan laadunvalvoja

Meillä on viinimarjanpoiminnassa aina laadunvalvoja paikalla. Se tulee sinne ihan kutsumatta. Ei se onneksi mikään tiukkapipoinen valvoja ole. Kunhan tulee tarkkailemaan, että välineet ovat asianmukaiset ja poiminta etenee joutuisasti. Ja minusta vaikuttaa kyllä siltä, että välillä se ihan nukkuu kesken valvontahommansa, mutta ehkä olen väärässä ja se on vain hämäystä.  Poiminta on mukavaa, kun mukana on radio ja jakkara.  Sieltähän se laadunvalvoja jo saapuukin. "Jaahas, jaahas, meinattiinko täällä ryhtyä hommiin ilman asianmukaista valvontaa?" "Varmistan ensin, että maaperä on poiminnalle suotuisa." "Kyllä, poiminta voi alkaa." "Minä EN nuku, vaikka niin ehkä luuletkin. Minulla on korvat tarkkana koko ajan ja kuulen kyllä, jos teet jotain epäasianmukaista."