Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.

Keräilyerä talven kuvista

Hyvää pääsiäistä! Se on sitten pitkäperjantai ja luvassa on lämmintä säätä. Ai että! Tässä pääsiäisen kunniaksi sekalainen setti kuvia kuluneen alkuvuoden ajalta. Voi olla, että osa niistä on ollutkin jo blogissa, mutta todennäköisimmin ei. Ja jos ovatkin olleet, niin ehkä se ei ole ihan niin vaarallista.  Kerroin aiemmin Tupsun kori-innostuksesta . Se jatkui niin kauan kuin talvikelejä riitti. Enää ei korit kiinnosta. Miirukin osaa söpöillä.  Joulukuusesta en meinannut raaskia luopua ollenkaan, kun Miiru niin kovasti tykkäsi makailla sen alla.  Maaliskuussa oli upeaa hankiaista. Kissojen maailma avartui talven jäljiltä taas ihan erilailla. Nythän lumet on jo pääosin poissa.  Venyttelyä à la Miiru. Voihan rapakausi sentään. Talvipakkasilla ei näkynyt rapaisia tassuja.  Päinvastoin. Tupsunkin tassut olivat näin hohtavanvalkoiset! Onko jollain vielä ikävä lunta?  Veikkaan, että Miirulla ei ainakaan ole.  "Auts, me

Kissanminttutyyny

Olin ostanut pussillisen kissanminttua jo kauan, kauan sitten. Se vain odotteli kaapissa sopivaa käyttötarkoitusta, kunnes päätin vihdoin tehdä kissoille oikein megakissanminttutyynyn.  Ja siitähän tulikin heti hittituote.  Mitäs pidät neulatyynynukeistani? Ne ovat huutokauppalöytö alkuvuodesta.  Tällainen pötkylä tyynystä tuli. Sisältää vanun lisäksi koko tuon pussillisen kissanminttua eli oikein kunnon annoksen.  Ihan ensimmäiseksi tyyny pääsi Tupsun käsittelyyn. Siitä on tulossa videopätkä joskus myöhemmin, kun saan sen käsiteltyä. Tupsu antautui tyynylle, kunnes hyytyi. Sen jälkeen Miiru sai sen tutkailtavakseen, Tupsun mähmäyksin. Kyllä se toimi sillekin. "Jaahas, mikäs tämä on?" "Ai että, tää on ihana." Ensikokeilun jälkeen tyyny on saanut säännöllistä paijausta osakseen. Miiru käy sätkimässä sen kanssa, Tupsu puolestaan useimmiten hyytyy sen äärelle, kuten kuvat osoittavat. 

Kevät kolkuttelee

Ihan noin vain huomaamatta tänne blogiin tuli kuukauden tauko. Suurimpana syynä työkiireet, mutta tuli tässä myös oltua viikon verran lomallakin välissä. Odotettavissa on, että tiivis tahti töissä jatkuu ainakin toukokuun loppuun asti, joten blogi päivittynee jatkossakin harvakseltaan, mutta yritän kuitenkin.  Käsitöitäkään ei ole liiemmin valmistunut. Joulun jälkeen alkanut neulontablokki on edelleen päällä! Villasukat eivät enää tähän aikaan vuodesta inspiroi enkä ole saanut aloitettua mitään muutakaan. Jotain pitäisi kyllä keksiä, tekemistä käsille telkkarin katselun kaveriksi. Mitähän sitä keksisi? Kissoille kuuluu hyvää. Kevät on koittanut, lumet valtaosin sulaneet ja ulkona on lämmintä. Niinpä Tupsukin on löytänyt taas ulkoiluvaihteensa ja viettää valtaosan ajastaan ulkona. Myös punkkikausi on alkanut, valitettavasti. Heti loman jälkeen eli viikko sitten sain nyppiä kissasta useamman punkin kerralla. Samantien laitoin Tupsun niskaan myös punkinestoainetta ja joko se tai

Happy Sunday - eli ihanaa sunnuntaita!

Tupsun ja Miirun kissahoroskooppi tälle päivälle kertoo seuraavaa:  Tänään kannattaa tehdä juuri sitä, mistä eniten tykkäät. Älä stressaa turhasta, vaan nauti joka hetkestä.   Ja heidän tapauksessaanhan se tarkoittaa ennen kaikkea nukkumista.  Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Kuusikulmaisten tilkkujen peitto

Kerroin aiemmin joululahjaksa saamastani leikkurista ja miten sillä saa leikattua vaikkapa kangaspaloja. Tilkkuja saa leikattua turhankin tehokkaasti, ompelu on sitten asia erikseen.  Kuten nyt vaikkapa nämä kuusikulmaiset tilkut. Muotissa on neljä tilkkua ja kun sen päälle voi taitella kankaan kahdenkankertaiseksi, saan kerralla leikattua 32 tilkkua.  Sukulaispojalla oli tulossa 1-vuotissynttärit ja koska minulla oli sopivia kankaita sopivat jäännöspalat jäljellä, päätin tehdä niistä pinnasängyn päiväpeiton. Onneksi aloitin työn ajoissa, sillä näiden kuusikulmaisten palojen ompelu oli hidasta, ainakin aluksi, kun harjoittelin koko hommaa.  No, valmista tuli, mutta sain taas hetkeksi täyteen annoksen tilkkutöitä. Tai ainakin näin pienten ja monikulmaisten palojen yhteenompelusta.  Alkupäässä palojen kohdistaminen ei oikein osunut kohdilleen, mutta enpä jaksanut alkaa purkaa.  Siitä tuli sopivan kokoinen eli 60 cm x 120 cm. 

Palaveripussukat

Meillä on töissä melkoisesti palavereita, niin kuin taitaa tänä päivänä olla monellakin työpaikalla. Otan kokouksiin mukaan aina läppärin ja puhelimen, usein lisäksi muistivihkon (sen verran vanhanaikainen kun olen), teemukin, ehkä vielä hiiren ja laturinkin, jos tiedossa on pitkä palaveri. Siinäpä sitä onkin kantamista enkä kuitenkaan viitsi läppärilaukkua raahata mukanani - sehän olisi liian yksinkertainen ratkaisu. Niinpä päätin tehdä itselleni ns. palaveripussukan eli kassin, johon voin helposti sujauttaa tarvittavat tavarat. Ensimmäisen version pussukasta väkersin ilman, että läppäri oli kotona enkä siten saanut mitattua pussukalle oikeaa kokoa. Niinhän siinä sitten kävi, että siitä tuli kyllä muuten ihan kiva, mutta liian pieni varsinaiseen tarkoitukseensa! Pussukkaan mahtuu hyvin sisälle padi, mutta ei läppärini. No, uusi yritys oli edessä viikkoa tai paria myöhemmin. Tällä kertaa homma onnistui paremmin, kuten jo aiemmin kerroinkin. Koon kasvattaminen tosin söi hieman k

Rappuvahti

Strateginen sijainti on saaliseläimille tärkeää - myös silloin, kun ei ole saalistus menossa. Niinpä Tupsukin tykkää sijoittua rappusiin, josta on hyvä näkyvyys sekä ylä- että alakertaan. Voi tarkkailla ulko-ovea tulijoiden varalta, samalla kun seurailee muuta meininkiä talossa.  Ja tarvittaessa pääsee karkuun joko ylä- tai alakertaan, riippuen (kuvitellun) uhkan tulosuunnasta.  Juuri niin pehmoisen näköinen kisu kuin mitä se onkin! :)  "Tähän taloon ei kukaan tule minun huomaamatta. Paitsi ehkä silloin, kun nukun..." "Ettäs tiedät." "Välillä tämä päivystys tuntuu vähän rasittavalta, mutta kissan on tehtävä, mitä kissan on tehtävä."

Laadunvarmistaja puuhassaan

Tein jokunen viikko sitten ensimmäisen version "palaveripussukasta", eli kassista, johon voi töissä palaveriin lähtiessä sujauttaa läppärin, muistivihkon, hiiren ja laturinkin. Ensimmäisen version siksi, että siitä tuli muuten ihan kiva, mutta liian pieni. Läppäri ei mahtunut sinne ollenkaan! :) Kokovirhe on selitettävissä kahdella seikalla: ensinnäkään minulla ei silloin ollut läppäriä kotona, jotta olisin voinut mitata pussukalle oikean koon. Yritin muistella kokoa näppituntumalta, mutta pieleen siis meni. Toinen selittävä seikka on laadunvarmistuksen puute.  Toisella yrityskerralla kumpikin näistä virheistä oli eliminoitu. Läppäri oli kotona, ja laadunvarmistaja Miiru valvoi työn suoristusta. Lopputulokset - sekä ensimmäisen että jälkimmäisen version - esittelen myöhemmin.  Homman alkaessa Miiru havahtui päiväuniltaan. Mitä muuten pidät viiksistä läppärin kannessani? :) "No niin, emäntä. Minä olen valmis, jos sinä olet. Aloitetaan sitten!"

Pitkästä aikaa puussa

Pitkästä aikaa pääsin todistamaan kissojen kirmailuja puuhun. Kovin usein kisut eivät nykyisen puihin edes kapsahda, mutta vielä harvemmin minulla sattuu olemaan kamera silloin käsillä, kun niin tapahtuu.  Viime sunnuntaina kuitenkin aurinkoinen ilma houkutteli ulos niin minut kuin kissatkin ja kuin näytöstä pitääkseen ne kipaisivat puuhun perätysten, Miiru edellä.   "Lällällää, Tupsu, minäpäs olenkin korkeammalla." "Sen kun olet, minä olen kuitenkin komeampi."