Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2017.

Yksiväriset villasukat - ja kenguru

Osaan minä yksivärisiäkin sukkia neuloa, vaikkei ehkä uskoisi aiempien tuotosten perusteella. Mutta jottei homma kävisi liian tylsäksi, kyllä silloinkin jotain jujua olisi kiva sukassa olla.  Näiden beigen väristen sukkien ohje on napattu Novitan sukkalehdestä. Alkuperäisessä ohjeessa lankana oli Isoveli, mutta koska minulla on yllinkyllin 7 veljestä -lankoja, käytin niitä tälläkin kertaa. Tämän tylsähkön beigen värin olin ostanut syksyllä neuloakseni eläintarhan täydennykseksi kengurun.  Ja itse asiassa kengurun kyllä neuloinkin, se on vain jäänyt esittelemättä täällä blogissa, koska kengurulle oli tarkoitus tehdä myös poikanen, joka olisi voinut majailla kengurumamman pussissa. Poikanen on edelleen keskeneräinen ja sen korvia vaille valmis vartalo on päätynyt parsinneulan ikiomaksi neulatyynyksi... No, sukkakuvien perässä nyt vihdoin kuva myös kenguruemosta. 

Miirun hempeilyt jatkuvat

Eiliselle postaukselle jatkoksi toinenkin Miirun hempeilyvideo.

Miiru hempeilee

Miiru on valtaosan ajasta aika cool katti. Se säilyttää tietyn etäisyyden eikä liiemmin antaudu hellittelyille. Mutta aina välillä silläkin on läheisyyskautensa, jolloin se tulee sohvalle viereen makailemaan - ei sentään syliin - tai yöllä sänkyyn polvitaipeisiin nukkumaan. Nämä kaudet eivät yleensä kestä paria iltaa pitempään, ja seuraava kausi tulee ties milloin. Niinpä niistä pitää nauttia aina silloin, kun niitä pääsee kokemaan. Tänään on minun syntymäpäiväni, joten ihan sen kunniaksi jaan tänä viikonloppuna teillekin parin videon muodossa näitä Miirun hellyydenhetkiä. Tässä niistä ensimmäinen. Jalat tassuviltin alla ovat minun, jouduin väistelemään Miirun tassuleipomisen kynsinipistelyjä. Laiskan leppoisaa laskiaisviikonloppua kaikille!

Tupsun talviposeerauksia

Edellisessä postauksessa oli Miirun talvisia poseerauksia. Tässä vuorostaan Tupsun vastaavia. 

Maastoutuja

Sarjassamme harvinaisia talvieläimiä: valkotassutiikeri (Tigris pes albus). Pienikokoinen, tiikerinsukuinen valkotassutiikeri maastoutuu hyvin Suomen talvessa. Sen väritykset vastaavat täydellisesti eteläsuomalaista, melko vähälumista talvimaisemaa, jossa vuorottelevat valkoinen lumi ja ruskeat, lumen alta enemmän tai vähemmän pilkottavat lehdettömät oksat.  Toisin kuin kaukainen sukulaisensa kaukomailla, valkotassutiikeri on varsin kesyyntynyt otus, vaikka hieman aristeleekin ihmistä. Se on jopa niin kesyyntynyt, että mielellään majailee sisällä lämpimässä, samassa talossa omien ihmistensä kanssa, varsinkin näin talviaikaan. Kesällä sen ulkonaliikkumisten määrä kasvaa huomattavasti.  Söpöydellään valkotassutiikeri on valloittanut monen omistajansa sydämen, mikä takaa sille aina paikan ruokakippojen äärellä.  Väritys on juuri sama kuin luonnossa. Valkotassutiikerin kynnet kuluvat kovassa käytössä melko tylsiksi.

Miirun talviposeerauksia

Kevyesti keskellä viikkoa, eli viikon puoliväliä piristämään muutama Miirun talviposeerauskuva. 

Ruoho maistuu

Muutama päivä sitten kerroin, miten tuore ruoho maistuikaan mainiolta näin talven keskellä. Tässä vielä samasta aiheesta video.

Aurinkoisen päivän nukkujat

Sitähän luulisi, että kun ulkona paistaa aurinko ja lämpötilakin on reilusti plussan puolella, viihtyisivät kisut koko ajan ulkona. Varsinkin kun tällä viikolla menotassuja vipatti muuten niin, että muutamana iltana kotiintuloajat venyi ja paukkui. Eräänäkin iltana Miiru ilmaantui iltaulkoilultaan vasta puoli yhdeltä yöllä - ja ulkoilu oli alkanut jo kolmen aikaan iltapäivällä. No, sitten tuli lauantai ja kaunis, keväisen oloinen päivä. Vaan mitä tekevät kisuliinit? Aamulla toki käydään muutaman tunnin lenkillä, mutta loppupäivä kuluukin sitten makoisasti koisaillen.  Olisi kannattanut lauantaina ulkoilla. Sunnuntaina satoi vettä ja oli ikävän märkää vesisateen lakattuakin. Alkavalle viikolle on puolestaan luvattu pikkupakkasta ja lumisateita. Toivotan talven mielihyvin vielä takaisin, eipähän sitten tarvitse odotella kisuja yötä myöten sisälle.  "Hei, jotkut täällä yrittää nukkua."

Vanhasta verhosta kauppakassi

Kangasvaraston tyhjennys on sujunut vielä huonommin kuin lankavaraston. Sen verran olen kuitenkin saanut aikaiseksi, että yhdestä vanhasta verhosta tein tämän kauppakassin. Malli on sama vanha, jolla olen tehnyt kauppakasseja jo aiemminkin. Koska kuitenkin tehokkaasti jakelin kaikki tekeleeni eteenpäin joululahjoiksi, piti tehdä itselleni uusi.  Tekovaiheessa mietin pitkään, millä värillä tekisin nuo sivuihin tulevat tereet. Keltainen houkutteli minua selvästi eniten, jotenkin olen tällä hetkellä kovasti hurahtanut mustan, valkoisen ja keltaisen yhdistelmään (ei se tosin vielä missään näy, mutta pian voinen esitellä jotain tuotoksia).  Jopa photoshoppailin eri värivaihtoehtoja (keltainen, musta, punainen, valkoinen), mutta päädyin sitten kuitenkin tylsästi mustiin reunoihin. Minkä väriset reunat sinä olisit kassiin laittanut?

Puiden taituri

Löysin kirjastosta hienon teoksen, joka esittelee kissoja taiteessa. Kirja on Andrew Edneyn Cat - Wild Cats and Pampered Pets .  Taideteosten esittelyn lisäksi kirjassa on kiinnostavia juttuja kissoista. Kirjan alussa muun muassa kerrotaan legendasta, jonka mukaan kissat ovat leijonien ja apinoiden jälkeläisiä. Tämä tuli mieleeni, kun Tupsu jälleen kerran kipaisi puuhun apinamaisen ketterästi. Melkein pistää uskomaan tähän legendaan.

Vihreävalkoiset lapaset

Sama kummityttö, joka sai alkuvuodesta valkovihreät villasukat , toivoi lapasia. Väritoiveena edelleen vihreä, joten sain käytettyä vihreää lankakerääni sopivasti näihin.  Lapasmallin etsiminen olikin sitten astetta hankalampaa, kun halusin jotain kivaa kuviota, mutta kuitenkin aikuisten kokoa vähän pienempään lapaseen sopivaa. Lopulta päädyin Drops Designin sivuilta löytyneeseen ohjeeseen , jota sovelsin 7 veljestä -lankaan ja omaan käsialaani sopivaksi.  Koon sopivuus ei ole kirjoitushetkellä vielä tiedossa, joten voin vain toivoa, että olisi osunut edes suunnilleen kohdilleen.

Pala kesää talven keskelle

Pääsiäiseen on vielä aikaa, mutta halusin piristää kissoja tuoreella ruoholla (ohralla) näin keskellä talvea. Aikaisemminkin olisin jo tarjonnut tätä heille, mutta jotenkin vain en saanut aikaiseksi tehdä istutusoperaatiota, sehän kun onkin niin kovin vaativa...  Mutta vihdoin sain itsestäni sen verran irti, siemenet multaan ja viikoksi muhimaan. Viikon päästä istutuksesta tarjolla oli maistuvaa herkkua kisuille. Tämä on sellaista herkkua, jonka päälle Tupsukin ymmärtää.  Ruohoa on jaettu sulassa sovussa, molemmille riittää.  Viikon kuluttua tarjollepanosta istutus on jo hieman kärsinyt. Onhan se päällä välillä rötkötelty ja multia viskottu pitkin lattiaa... Kas näin. Eipä ihme, että ruoho on lytistynyt.

Ystävälle sukat ja lapaset

Lankavarastossani oli suuri kerä hempeän vaaleanpunaista lankaa, ostettu alunperin virtahevon kieltä varten.  Kun sopivasti ystävänpäivä alkoi lähestyä, päätin hyödyntää tämän vaaleanpunaisen langan sydänsukkiin. Ohjeen näihin ihaniin sukkiin löysin Ravelrystä: ValentineSox .  Alkuperäiset sukat eivät olleet väritykseltään ihan näin hempeät, joten samalla ohjeella saa eri värityksellä hieman räväkämmätkin sukat. No, minulla on yksi ystävä, joka tykkää vaaleanpunaisesta - tykkääkö ihan näin paljon, se jää nähtäväksi.  Näiden sukkien mallissa oli erityisesti kaksi juttua, joista tykkäsin ja joita aion käyttää sukissa toistekin. Ensimmäinen on tuo kääntyvä sukanvarsi ja toinen joustinneule myös sukan kärkiosassa (vain päällipuolella). Tuo joustinneule kärjessä tekee sukasta tosi mukavan jalassa.     Pidemmän varren takia sukkiin menikin lankaa sitten enemmän kuin mitä minulla oli vaaleanpunaista jäljellä, joten loppusenteille jouduin ostamaan uuden vaaleanpunaisen ke

Kuuraa vai huurretta?

Perjantain ja lauantain välisenä yönä jostain ilmaantui sakea sumu tänne meillepäin. Se tuntui aika oudolta, kun mittari näytti kuitenkin -14 pakkasastetta. Sumu oli sitten tehnyt taikojaan ja lauantaiaamuna (-10°C) maisema oli hyvin valkoinen, kun kaikki pinnat, niin puiden oksat kuin autot ja mikä vain ulkona oli, olivat valkoisenaan - niin - kuurasta vai huurteesta?  Jostain syystä en yhtäkkiä tiennytkään, kummaksi tätä ilmiötä nimittää. Siispä avuksi Wikipedia, joka kuvailee kuuraa näin:  Kuura  on pienten   jääkiteiden   muodostama valkea peite rakenteiden pinnassa. Kirkkaina öinä maan lämpötilan laskiessa nopeasti kuuraa voi syntyä maanpinnalle, kasveihin ja rakennuksiin.   Kuuraa ilmestyy esimerkiksi nurmikolle ja autojen tuulilaseihin.   Kuura sotketaan usein  huurteen  kanssa, ja yleiskielessä molempia kutsutaan huurteeksi. Meteorologisesti ero on siinä, että kuura syntyy  härmistymällä  suoraan vesihöyrystä kiinteään muotoon, tilanteessa jolloin  kastepiste  on p

Kiinni itse teossa

"Minähän en paljon näistä puissa kiipeilyistä välitä... Uups, kiinni jäin!" Niin ainakin vaikuttaisi Miiru ajattelevan tämän kuvan perusteella. 

Lunta poskella

On olemassa valkoposkihanhia. Valkoposkihanhi  ( Branta leucopsis ) on  pohjoisella pallonpuoliskolla  elävä keskikokoinen  hanhilaji . Se muuttaa  Pohjoisen jäämeren  pesimäalueiltaan talveksi  Pohjanmeren  alueelle. Valkoposkihanhi on kasvinsyöjä ja käyttää samaa pesimäpaikkaa vuosi toisensa jälkeen.  Viime vuosikymmeninä laji on alkanut pesiä myös  Itämeren  alueella.  Valkoposkihanhia on arvion mukaan noin 500 000 aikuista lintua ja kannan on arveltu jatkavan kasvuaan. Lajin uhanalaisuusluokitus on  elinvoimainen .   (lähde: Wikipedia) Sitten on olemassa lumiposkikissoja. Lumiposkikissa ( Felis nix bucca ) on pohjoisella pallonpuoliskolla elävä pienikokoinen kissaeläin. Se pysyttelee enimmäkseen piilossa, mutta toisinaan talvisaikaan sen voi sattumalta tavata Suomen luonnossa. Lumiposkikissa on lihansyöjä. Löydettyään hyvän kotipaikan se pysyttelee mielellään samassa paikassa koko elämänsä ajan. Lumiposkikissojen kannan kokoa ei tiedetä sen harvinaisista havainnoist

Kissauutisia maailmalta

Olen lukenut ranskaa aikoinaan koulussa ja opiskellessa vaikka kuinka monta vuotta, kirjoittanut siitä ällänkin. Joskus olen sitä siis ainakin jollain tasolla osannut, mutta käytön puutteessa se vähäinenkin kielitaito on rapistunut. Alkukesästä on tiedossa matka Ranskaan, ja niinpä halusin nyt alkaa karistaa ruosteita ranskantaitoni ympäriltä. Päätin aloittaa kertailun ihan vain lukemalla kiinnostavia ranskankielisiä juttuja. Ja mikäpä olisi kiinnostavampaa kuin kissa- tai eläinaiheiset uutiset. Ensimmäisenä lueskelin Paris Match -lehteä. Tässä sieltä löytämistäni jutuista muutamia tiivistelmiä. Jos jutut eivät muuten kiinnosta, niin tästä kannattaa selata läpi 50 kissakuvaa. Ne on otsikoitu '50 maailman kauneinta kissaa', mutta tietysti meistä jokaisen omat kissat ovat aina ne maailman kauneimmat. Kuvan nro 21 kissa muistuttaa muuten kovasti meidän Tupsua, kuonosta vain puuttuu hieman valkoista. :) Kissojen auttaja Syyrian Aleppossa Juttu kertoo Alaa-nimisestä mieh

Pörhistyy se lyhytkin turkki

Tupsun talvipörheydestä ja turkin pörhistymisestä pakkasessa olen kirjoittanut jo monestikin. Mutta kyllä Miirunkin lyhyt turkki pörhistyy pakkasessa. Tämä näkyy hyvin oheisessa kuvassa, kun katsoo Miirun ääriviivoja. Kuvaushetkellä pakkasta oli viitisen astetta.