Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2020.

Vuosia täytetty

Kumpikin meidän karvapalleroista on syntynyt hieman epäselvissä oloissa ulkosalla, josta ne on pelastettu emoineen sisälle jonkin verran syntymän jälkeen. Niinpä niiden tarkat syntymäpäivät eivät ole tiedossa, mutta rokotuskortteihin syntymäajaksi on merkitty (arvattu) Miirulle 8.10.2013 ja Tupsulle 30.10.2014.  Syntymäpäiviä ei sen kummemmin juhlistettu. Kisut saavat joka päivä niin yltäkylläisen annoksen hellyyttä ja paijailua, Miiru herkkuraksujaan ja Tupsu kermaviiliä, että ylenmääräisestä synttärijuhlinnasta ne olisivat varmaankin vain ahdistuneet. Tai mistäs minä tiedän, mutta tänä vuonna meni nyt näin. Miiru-neiti on nyt siis 7-vuotias, ja Tupsu-herra 6 vuotta vanha.  Tupsu juhli eilistä syntymäpäiväänsä jollain omalla retkellään. Oli poissa poikkeuksellisesti koko päivän (ja edeltävän yönkin) niin, että alkoi jo pikkuisen huolestuttavaa. Mutta illalla se tuttuun tapaansa ilmestyi, söi ison kupillisen ruokaa ja asettui sänkyyni tyynyä vasten nukkumaan.  Kassikissalassa on siis k

Korvansäästäjiä ja kasvomaskeja

Kun keväällä ompelin ensimmäiset maskit ja lähetin niitä äitienpäivälahjaksi äidille ja anopille, toivoin kovasti, ettei maskeille tulisi käyttöä. Kesän yli selvittiinkin mukavasti ilman maskeja, mutta nyt ollaan tässä ja tilanne on eri.  Tein silloin keväällä maskit pään taakse tulevilla naruilla, mutta sen jälkeen olen tehnyt joitakin korvien taakse tuleville kuminauhoilla, ja kertakäyttömaskithan taitavat aina olla korvakuminauhoilla. Siksipä, kun Pinteresissä ja muuallakin somessa tuli vastaan "korvansäästäjiä", päätin tehdä niitäkin testiin. Maskeihin saa käytettyä kangastilkkuja, ja näihin korvansäästäjiin puolestaan kalalankoja, joita hankin keväällä ison määrän, sekä värikkäitä nappeja, joita ostin ison pussillisen Sinellistä jo monta vuotta sitten, enkä ole tähän mennessä keksinyt niille kovinkaan paljon käyttöä.  Korvansäästäjien virkkaaminen on sopivaa etäpalaveripuuhaa, näitä voi virkata hyvin keskittyen samalla kuuntelemaan palaveria. Nappien ompelukin sujuu rat

Penaaleja

Kassiviikon saavat päättää "epäkassit" eli penaalit. Japanikankainen on tietenkin omaan käyttööni tarkoitettu ja sujahtaa "japanikassiin".  Toinen kangas on Marimekon, öö olisiko Kanerva-nimistä. Ostin sen kesällä Marimekon alennusmyynneistä. Nyt en löydä kangasta mistään verkkokaupasta, eli taisi olla poistuvaa mallia, enkä siksi ole tuosta nimestä varma. Eipä sen kai niin väliä.  Aloitin penaalit Eurokankaan ohjeella, jota sitäkään en enää löydä netistä. Ehkä se jossain vielä kuitenkin luurailisi, sillä ohje tuli sähköpostiin vasta elokuussa eli ei kovinkaan kauan sitten. Kirjoitin, että "aloitin" sillä ohjeella siksi, että päädyin kuitenkin tekemään nämä hieman eri tavalla kuin ohjeessa oli. Esim. totesin, että vetoketjun tulee olla 25 cm pitkä, silloin penaalista tulee sopivan pituinen. Lisäsin myös käyttöä helpottavat tampit penaalien kumpaankin päähän (huomaa, että tässäkin hyödynnetty remmejä).  Marimekkoisissa penaaleissa on vaaleanpunainen vuori,

Muovinkeräyskassi

Tämä on nyt jo ihan siinä ja siinä, onko tämä kassi, mutta menköön nyt tähän samaan kassiviikkoon kuitenkin.  Mies esitti kesällä toiveen saada autotalliinsa muoviroskille jonkinlaisen keräyspussukan, johon muovit olisi helppo heittää kierrätystä varten ilman, että tarvitsee availla mitään roskiksen kantta tai muuta sellaista. Tilaustyöt ovat aina kivoja, ja niinpä tein hänelle mittojen mukaan tällaisen kapean ja korkean pussukan. Kun se täyttyy, sen voi helposti napata suoraan mukaan ja käydä tyhjentämässä roskat muovinkeräyksen.  Olisi vain pitänyt tutkia loppusijoituspaikka hiukan tarkemmin etukäteen. Minulla olisi nimittäin ollut myös punaista muovitettua kangasta juuri sopiva määrä ja se olisi värinsä puolesta sopinut tuohon paremmin. Molemmat kankaat, sekä tuo vihreäsävyinen että punainen, ovat minulla olleet jo kauan, tässä postauksessa kohta kolmen vuoden takaa on niistä tehtyjä meikkilaukkuja. No, luulen, ettei miestä häiritse tämä "väärä" väri läheskään niin paljon

Japanikassi

Kuten eilen totesin, uusi harrastus on hyvä syy tehdä uusi kassi. Toinen syksyn harrastuksistani on japanin opiskelu - tämä on "uusvanha" harrastus, sillä olen opiskellut japania aiemminkin, nyt jatkoin viime vuoden välivuoden jälkeen. Olin ostanut japanihenkisen kankaan jo loppukesästä, kun en vielä edes ollut päättänyt, ilmottaudunko japanin kurssille vai en. Kun kurssin alku lähestyi, muistin kankaan ja päätin tehdä siitä kurssikassin.  Ihan vain saadakseni hieman lisäilmettä kassiin, halusin käyttää siinä myös yksiväristä kangasta, ja mennä niillä, mitä kangaskaapistani löytyy. Ihannetapauksessa olisin käyttänyt ruskeaa kangasta, jota olin käyttänyt palaveripussukan korjatussa versiossa, mutta eipä minulla enää ollutkaan sitä kangasta. (Sivuhuomautuksena muuten voisin sanoa, että nyt etätöissä "palaveripussukka" on ahkerassa käytössä: käytän sitä aina, kun siirryn koneineni kotona paikasta toiseen.) Pitkän harkinnan jälkeen päädyin tekemään kassinsivut vanhoist

Maalaustarvikkeiden kassi

Uusi harrastus on aina mainio tilaisuus tehdä uusi kassi. Tällä kertaa kaipasin kassia öljyvärimaalauskurssin tarvikkeilleni. Halusin, että siihen mahtuisivat kaikki muut tarvikkeet paitsi maalauspohjat, ja että siveltimille ja paleteille olisi omat taskunsa.  Tällä kertaa tavoite tuli saavutettua. Minulle poikkeuksellisesti käytin yksiväristä kangasta. Joltain kangaskauppavierailulta oli tarttunut mukaani tällaista tummanpinkkiä ulkoilukangasta, joka on sen verran jäykkää, että kassi pysyy ryhdikkäänä ilman tukikankaita. Niinpä vuorikankaaksi muihin tekeleisiin alunperin ostamani kangas pääsi tässä pääosaan. Ajattelin myös, että maalatessa saattaa tulla roiskeita, jotka sitten aikanaan tuovat kassiin omaa väriään.  Kassin päätyihin tein taskut sadetakkikankaasta. Ostin tuota(kin) hauskaa sadetakkikangasta Tallinnan Karnaluksista helmikuussa, mutta vasta nyt keksin kankaalle käyttöä. Olin kyllä jo hylätä kankaan tässäkin, koska sen ompeleminen oli melkoista tuskaa. Minulla ei ole teflo

Jäätelökassi

Tämä kassi ei onnistunut ihan suunnitelmien mukaisesti, mutta tulkoon nyt esitellyksi prototyyppinä. Halusin tehdä eristetyn kassin, jolla voisin kuljettaa kaupasta polkupyörällä tuuttilaatikoita. Lähtökohtana oli, että kassin sisään pitäisi mahtua kaksi jäätelölaatikkoa ja että kassi itse mahtuisi polkupyörän sivulaukkuun.  Nämä tavoitteet kyllä saavutin, mutta nippa nappa. Koska en tehnyt kassiin erillisiä sivu- enkä pohjakappaleita, pohjaan ompelemani kulmat söikin leveyttä enemmän kuin suunnitteluvaiheessa tajusin. Niinpä kassista tuli aiottua kapeampi ja kaksi jätskilaatikkoa mahtuu vain hieman ahtamalla sisälle. Yksi laatikko menee kyllä ihan ok.  Toinen kakkosversioon paranneltavaksi asiaksi jäi yläosa ja kassin sulkemismekanismi. Narut toimivat kyllä ideana ihan hyvin, mutta koska eristekangas yltää lähes ylös asti, ei kassin suu rypisty niin helposti eikä niin tiiviiksi kuin kuuluisi. Alunperin suunnittelin laittavani ylös vetoketjun, mutta jonkinlainen laiskuus iski ja myöski

Kassiviikko - kissakassi

Kassikissan suosikkikankaita ovat tietenkin aina kaikenmoiset kissakankaat. Tämän kankaan ostin helmikuussa Tallinnasta, toistaiseksi viimeiseltä ulkomaan reissultani.  Samaa kangasta käytin myös läppärilaukussa , joka sekin tietysti voisi olla osa kassiviikkoa, ellei se olisi jo saanut oman blogiaikansa.  Tämän yksinkertaisen kassikissan tein jo alkuvuodesta ristiäislahjan kassiksi. Koska kyseessä olivat tyttövauvan ristiäiset, tein tähän vaaleanpunaisen vuorin. Muuten kassi on yksinkertaisin mahdollinen: ei taskuja tai vetoketjuja.  Tätä kangasta riittää yhä vain, joten ehkäpä saan siitä tehtyä vielä sen, mihin tarkoitukseen sen alunperin ostin eli pienen repun.  Kassi toimi lahjakuorena tälle ristiäislahjalle :   

Kassikissan kassiviikko - olkalaukku

Äskettäin blogissani oli villasukkaviikko, jolloin esittelin alkusyksyn aikana syntyneitä sukkia. Nyt puolestaan käynnistyy kassiviikko .  Muutamia kasseja olen tehnyt tässä ihan lähiaikoina, mutta sen lisäksi on joitain jo vanhempia kasseja, joiden esittely täällä blogissa on jäänyt tekemättä, syystä tai toisesta.  Ensimmäisenä esittelyyn pääsee suosikkiolkalaukkuni, joka valmistui jo alkuvuodesta 2019! Kaksi ensimmäistä kuvaa ovat noilta ajoilta, ja kuvissa kangas on uutuutta hohtava. Loput kuvat ovat viikko pari sitten otettuja ja niistä voi huomata, että kangas on jo hieman nuhjaantunut käytössä. Mutta eipä ihmekään, sillä tämä kassi on ollut hyvin ahkerassa käytössä - tai oli ainakin maaliskuuhun asti. Korona-aikana on tullut käytyä hyvin vähän missään ja vielä harvemmin niin, että olisin käyttänyt isoa olkalaukkua, joten kassi on saanut enimmäkseen lepäillä.  Moni tykkää mieluummin hillityn yksivärisistä kasseista ja olkalaukuista, mutta itse tykkään tällaisista värikkäistä kanka

Tupsun puheenvuoro

Viimeksi oli äänessä Miiru, joten tasapuolisuuden vuoksi annetaan nyt puheenvuoro Tupsulle.  "Kiitos, ihan hyvää kuuluu. Se vähän on viime päivinä ärsyttänyt, kun on ollut niin lämmintä. Olen kuitenkin jo alkanut kasvattaa talviturkkia, niin auringon paistaessa on sitten välillä tullut liiankin lämmin. Olen joutunut siirtymään varjoisampaan paikkaan nukkumaan. Mutta muuten siis ei valittamista." "Ei minua haittaa, että on tullut syksy. Johan tuota kesää olikin. En enää viitsi makoilla pensaiden alla, kun siellä kastuu turkki, mutta terassien sohvat on ihan hyvä vaihtoehto. Pensaan alla tosin saa olla aivan rauhassa. Sohvilla makoillessa emäntä käy aika usein silittelemässä. Vähintään kerran tunnissa varmaankin. No, ei se kauaa kerrallaan kestä, joten olen sopeutunut. Ja välillä kyllä ihan tykkäänkin." "En minä sentään ihan koko aikaa nuku, vaikka emäntä tuntuu niin ajattelevan. Teen pari kertaa päivässä reviirikierroksen ja tarkistan, ettei tänne tunge mitään v

Miirun syysmietteitä

Aivan uskomatonta, että syyskuukin meni jo ja nyt ollaan lokakuussa. Lämpötilat ovat täällä Etelä-Suomessa pysytelleet vielä mukavan korkeina, välillä jopa kesäisinä. Ehkä siksi ei vielä tunnukaan niin syksyltä. Päivät kuitenkin lyhenevät ja illat pimenevät aina vain aikaisemmin. Minulla on terassilla "saapumisvalot" kissoja varten, jotta erotan ne paremmin, kun haluavat tulla sisälle (eivät ole vielä oppineet koputtamaan, niin kuin kuulin, että jotkut kissat tekevät). Näiden saapumisvalojen syttymisaikaa joudun nyt aikaistamaan viikottain.  Mutta nytpä päästän Miirun ääneen ja annan sen miukua syysfiiliksensä.  "Hei mahtavaa, pitkästä aikaa pääsen kertomaan omia kuulumisiani. On ollut ihan kiva kesä, ja tämä alkusyksykin on mennyt mukavasti. Luomuruokaa löytyy vielä aika kivasti. Just pari päivää sitten toin taas emännälle näytille yhden saaliin. Se nyt oli vain sellainen pieni hiirulainen, mutta olipas kyllä maukas. Emäntä tosin meinasi ottaa sen minulta pois, ennen ku