Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2018.

Harley-Davidson -pussukka

Karkkipaperipussukkakurssilla - jossa siis tehtiin pussukoita myös muovipusseista - eräs kurssikaverini teki komean pussukan Harvey-Davidson-logolla. Logo oli peräisin muovipussista.  Veljeni on piintynyt HD-mies, joten jäin haaveilemaan vastaavanlaisen HD-pussukan teosta lahjaksi hänelle. Puuttui vain tuo logo. No, tämä samainen kurssikaveri oli niin ihana, että postitti minulle itsellään ylimääräisenä olevan HD-muovipussin, ensin sellaisen pienemmän, jonka logon olen käyttänyt tässä pussukassa, ja sitten vielä astetta isomman, joka vielä odottelee käyttöä. Kiitos, Anneli! Pienempikokoisen pussin logo oli juuri sopivan kokoinen tähän perusmeikkilaukkumalliin, jota muun muassa joulun alla tehtailin useamman kappaleen. Aivan täydellisesti se olisi sopinut pussukan kylkeen, jos kylki olisi ollut yksivärinen ja logo olisi siten voinut olla vielä sentin verran ylempänä. Logo erottuu parhaiten valkoista taustaa vasten, mutta halusin kuitenkin pussukan pääväriksi mustan, joten pääd

Kännykän pakkaspussukka

Kalifornian lämmössä suunnitellun puhelimeni eli iPhonen ehdottomasti huonoin ominaisuus on sen olematon pakkasensietokyky. Akku alkaa hyytyä heti, kun lämpötila lähenee nollaa, eikä pakkasilla ole mitään toivoa, että se pysyisi päällä muutamaa minuuttia kauempaa - ainakaan ilman mitään lisäsuojia.  Tähän asti minulla on ollut puhelimen lämpösuojana lahjaksi saatu pussukka huovutetusta villasta. Se on kovassa käytössä alkanut jo kulua puhki eikä toisaalta ole riittävästi pitänyt puhelinta lämpimänä. Ehkä silloin, kun puhelin oli ihan uusi ja ekaa talvea käytössä, sen akkukin sieti edes vähän pakkasia. Nyt kun mennään jo kolmatta talvea, on lisälämmöt tarpeen.  Niinpä päätin kokeilla, miten hyvin eristevanu auttaisi asiassa. Tilasin palan Insul-Fleece-vanua Ullakasta ja vuorasin kännykkäpussukan sillä.  Ensimmäinen koekäyttökerta oli noin tunnin mittainen kävely kahdeksan asteen pakkasessa. Kävelyn jälkeen puhelin oli vielä päällä, jippii. Akku näytti 1 prosenttia, mutta t

Sohvakamut

Tämäkin on talven tuomaa: en ole ennen nähnyt näitä kahta kissaa samaan aikaan makoilemassa samalla sohvalla. Kovin kauaa tilannetta ei tosin kestänyt - ainakaan kuvan ottamisen jälkeen. Sitä en tiedä, kuinka kauan olivat makoilleet samalla sohvalla, ennen kuin huomasin tilanteen.  Onko mukava ja rento asento, Tupsu?  "Ai kuinka niin? Mulla oli tässä just oikein hyvä, mutta tulit nyt häiritsemään laittamalla valot päälle ja ottamalla taas kuvia."

Uskaltaako ulos?

Tässä viime aikoina pakkanen on ollut ulosmenoa estävä tekijä - tai ei edes sitä estävä, mutta ulkona oloa selvästi lyhentävä tekijä. Lunta ei ole nyt muutamaan viikkoon saatu lisää. Mutta silloin kun sitä viimeksi tuli, sitä tulikin kunnolla ja ihan ovensuuhun asti. Sekös Tupsua kummastutti eikä se oikein tiennyt, mennäkö ulos vai ei. Miiru sen sijaan ei empinyt, kuten videolta näkyy.

Keinutuolissa

Kun lumi ja pakkaset pitävät kissoja nyt valtaosan ajasta sisällä, ei Tupsukaan jaksa nukkua koko aikaa. Se onkin tutustunut taloon ihan eri tavalla kuin aiemmin ja löytänyt uusia leikkimis- ja oleskelupaikkoja.  Tuorein löytö on keinutuoli. Tuoli on meillä ollut nyt jo varmaan pari vuotta, mutta vasta tällä viikolla Tupsu kapusi ekan kerran keinutuolin istuimelle oleilemaan. Miirua en ole keinussa nähnyt vieläkään. Keinutuolin alunen on toki ollut suosittu paikka jo pitkään.  Pitihän tämä Tupsun ensioleskelu keinutuolissa tallentaa kuvien muistiin, ja tässä ne nyt myös teidän iloksenne. "Mistäs tiedät, olenko tässä ekaa kertaa juuri nyt? Ehkäpä olenkin ollut jo vaikka kuinka usein silloin, kun et ole ollu näkemässä." "Ja aina kuvaamassa. Eikös tästä ole sovittu, että kissallakin on oikeus yksityisyyteen?" Löydätkö pallon kuvasta? Vinkkinä, että se on musta. :)  Pakkasten masentamako?

Lapaset ja pipo - ja kissa

Kanervan värinen Novitan Seitsemän veljeksen lankakerä puhutteli minua niin voimakkaasti eräällä kauppareissulla, etten voinut vastustaa kiusausta. Sitten olikin edessä pulma, mitä siitä tekisi.  Sopiva ohje löytyi Kauneimmat käsityöt -lehden numerosta 7/2016. Tein ensin ohjeen lapaset, mutta kun lankaa edelleen jäi, neuloin myssynkin. Myssyyn olisi ohjeen mukaan tullut kuvio-osuuden jälkeen vielä viitisen senttiä yksiväristä neuletta ennen kavennuksia. Minun päähäni pipolla oli kuitenkin jo riittävästi korkeutta heti kuvion jälkeenkin ja kun lisäksi violetti lanka uhkasi alkaa loppua, aloitin kavennukset heti kuvion jälkeen.  Pipo on vähän hassu tötterö, mutta kuulemma näyttää hyvältä päässä. :)  En osannut päättää, kummin päin käyttäisin värejä kuvioissa, joten tein toisen lapasen päinvastaisin värein. Enkä osaa edelleenkään sanoa, kummasta tykkään enemmän.  

Peruskassi valaskankaasta

Halusin antaa eläintarhapeiton  jossain kassissa saajalleen. Peiton taustakangastakin jäi sopivan kokoinen pala, mutta enpä voinut vastustaa tätä valaskangasta, kun se kangaskaupassa osui silmään.  En ollut pitkään aikaan tehnyt ihan tällaista peruskassia, joten mitat olivat hieman hakusessa. Olen ollut tyytyväinen pöllökassin mittoihin, joten käytin sitä apuna valaskassin kokoa suunnitellessani. Kavensin muutaman sentin pöllökassista, joten valaskassi on valmiilta mitoiltaan noin 42 x 35 cm, pohjaan on ommeltu 10 cm kulmat. Myös hihnat ovat pöllökassissa hieman turhan leveät, joten kavensin niitäkin vähän tähän.  Kunhan teen seuraavan tällaisen kasssin, teen samalla ohjeen tänne blogiin. Nyt oli hieman liian kiire siihen.  Siellä se varsinainen lahja pilkottelee. Virkkasin myös pienet koristossut lahjakassin täytteeksi.

Miiru-neidin talviulkoilu

Lauantain kuvaussessiossa oli Miirukin mukana. Hieman yllättäen ohuempiturkkinen Miiru on tänä talvena tuntunut olevan reippaampi ulkoilija. Se on välillä ollut jopa tunnin kerrallaan ulkoilureissuillaan, kun taas Tupsu on tyytynyt lyhyempiin piipahduksiin.  Kuvauksen  ulkoilukerta ei kyllä ollut kovin pitkä, mutta syynä saattoi olla kamera. Kun menin itse sisälle kissojen perässä, halusivatkin kissat vielä takaisin ulos. En enää seurannut niitä sinne, vaan annoin niiden nauttia auringonpaisteesta ihan kaikessa rauhassa.  "Tuonne jonnekin se Tupsu livahti." "Tässä on aika niukasti tuota lumetonta reunaa, mutta enköhän minä siihen saa itseni asetettua." "Kas näin. Tästä on hyvä tarkkailla Tupsun touhuja."

Tupsu-herran ulkoilu

Tänään lauantaina upea auringonpaiste ja pikkupakkanen houkuttelivat minutkin kameran kanssa ulos kissojen perässä. Ensimmäisen yrityksen tein aamulla, mutta siitä ei tullut mitään. Kuvauskohteet nimittäin tulivat samantien sisälle. Luulivat ilmeisesti, että on arkiaamu ja että olisin lähdössä töihin, ne kun ovat hienosti oppineet tulemaan päiväksi sisälle aina lähtiessäni.  No, uusi tilaisuus koitti iltapäivällä, kun aurinko alkoi olla jo aika matalla, mutta valaisi kuitenkin häikäisevästi. Iso osa kuvista ylivalottuikin komeasti, mutta jokunen sentään onnistui paremmin.  Tässäpä kuvia Tupsukaisen ulkoilusta. Miirukin siellä ulkona oli, mutta esittelen sen kuvat toisella kertaa.  "Niin, eipä ole emäntä viitsinyt meille tehdä polkuja pihamaalle." "Esimerkiksi tuonne puuhun mielelläni kipaisisin, mutta kukapa kissa tuollaiseen hankeen lähtee juoksemaan?" "Parempi pysytellä täällä vähälumisemmalla alueella, ettei massukarvat niin paljon lu

Eläintarhapeitto pienelle pojalle

Tämä virkattu peitto oli viime syksyn isoin urakkani. Halusin virkata jonkin kivan peiton lähipiiriin tulossa olleelle vauvalle ja innostuin heti, kun tämä malli tuli vastaan. Ohjeen ostin Ravelrystä .  Tämä oli juuri sopiva virkkausprojekti minulle, jonka kärsivällisyys ei riitä samanlaisten ruutujen virkkaamiseen. Tässä jokainen ruutu oli mukavasti erilainen, joten työ edistyi kuin itsestään. Ihan kaikki eläimet eivät ole helposti tunnistettavissa lopputuloksesta, mutta eipä sillä liene niin väliä.  Peitto valmistui loppujen lopuksi melko nopeasti, ja monta kuukautta ennen kuin peiton käyttäjä putkahti maailmaan. Mutta nyt on vihdoin peitto saatu toimitettua parin viikon ikäiselle tuoreelle käyttäjälleen.  Samaan aikaan, kun hankin tämän ohjeen Ravelrystä, ostin sieltä myös kissapeiton  ohjeen, joka oli tarkoitus tehdä lahjaksi eräälle toiselle vauvelille. Ostin sitä peittoa varten lankojakin jopa pari eri satsia, kun ekoilla homma ei oikein lähtenyt liikkeelle. En tiedä

Kassikissa aina vaan

Miiru se on aina vaan kassikissa . Tässä Miirun viimeaikaisia kassitteluja.  "Läppärireppu tarjoaa melko ryhdikkään alustan makoiluun. Sitä paitsi kun karvoitan tämän, niin emäntä muistaa minut sitten aina töissäkin." Voi Miiru, kyllä minä sinut muistan muutenkin.  "Lisäksi tässä kassissa on hyvä väri, sointuu mun raitoihin." "Tämä oli harvinaisempaa herkkua: isännän työmatkalaukku oli muutaman päivän levitettynä eteisen lattialle." "Tykkäsin erityisesti tästä verkkokankaan joustosta, tuli vähän sellainen riippukeinufiilis."  "No nyt oli emäntä ovela kuvaaja. Näyn samassa kuvassa sekä edestä että takaa." "Emäntä usein ommellessaan ystävällisesti järjestää minulle tämän piilopaikan lähistölle." "Tästä on kiva kuunnella ompelukoneen surinaa."

Kuinkas pandan kävikään?

Ähtäri sai pandansa ihan äskettäin. Meillä panda on asustellut jo puolisentoista vuotta . Enimmäkseen Tupsun ja pandan yhteiselo sujuu ihan leppoisasti, kuten joskus aiemmin kerroinkin . Tämän kuvan mukainen näky odotti minua kuitenkin eräänä iltana, kun tulin töistä kotiin: Voi ei, mitä pandalle oikein on tapahtunut? Tilanne näytti kieltämättä pahalta, mutta eipä hätää. Panda oli saanut hieman möyhennöstä, mutta tästä toivuttiin ja se pääsi takaisin omaan majapaikkaansa. Ähtärin pandat ovat nimeltään Lumi ja Pyry. Meidän panda on toistaiseksi ollut nimetön, mutta samaa nimilinjaa jatkaen voisimme nyt nimetä sen Tuiskuksi. Tupsu ja Tuisku ne yhteen soppii, mutta ei niitä panna pussauskoppiin.

Roskat kiertoon

Osallistuin viime viikonloppuna kurssille, jossa ommeltiin pussukoita karkkipapereista ja sulatetuista muovipusseista. Karkkipaperipussukat ovat aina näyttäneet kovin kivoilta, kun olen katsellut niiden kuvia netistä. Niinpä innostuin menemään kurssille, kun sellainen tuli vastaan.  Löysin kurssin ja ilmoittauduin sille ihan vuoden alussa - juuri kun kaikki jouluherkuttelut oli takanapäin ja olin heittänyt kaikki lukuisat syötyjen karkkien paperit roskikseen. En halunnut jatkaa samaa mässäilyä, joten joukkoistin karkkipapereiden keruun työkavereilleni, ja sainkin kokoon runsaan määrän raaka-ainetta.  Karkkipapereiden käsittely pussukoiksi ei kyllä ollut yhtä hauskaa kuin miltä pussukat näyttävät. Ryppyisiä karkkipapereita on melkoisen mahdotonta saada siistin sileiksi. Välillä kokeilin silittämistäkin, mutta sekin lähinnä vain litisti paperit ryppyineen, ei oikonut niitä. Ja jos karkkipaperi sattui olemaan vähänkin muovisempi, kävi sille silittäessä melko köpelösti eli se kuti