Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2020.

Mustavalkoinen kissatunika ja -legginsit

Tämän hauskan mustavalkoisen kissakankaan ostin helmikuun Tallinnan reissulla. Tein kankaasta ensin legginsit (alin kuva) ja kun sitä sen jälkeen oli vielä aika paljon jäljellä, tein lopusta tunikan.  Käytin tunikakaavana samaa PaaPiin kaavaa kuin vaaleanpunaisessa kissatunikassa ,  mutta koska kangasta ei ollut kuitenkaan ihan rittävästi, lyhensin ja kavensin helmaa alkuperäisestä sen verran, että sain kankaan riittämään.  Tällä pakon sanelemalla toimella sainkin tunikasta paljon alkuperäistä kivemman. Alkuperäisellä kaavalla helma on omaan makuuni liian leveä, joten tämä linjakkaampi versio miellyttää minua huomattavasti enemmän. Tunikassa on nyt hieman 60-lukulaista vaikutelmaa mielestäni. Varmaan myös kankaan väri vaikuttaa, sillä kuten jo vaaleanpunaista tunikaa esitellessä totesin, sen haalea väri ei ole minulle parhain mahdollinen. Pakko oli kuitenkin hankkia se kangas, koska ne kissat pilkottelevat sieltä niin hauskasti - ja vaihtoehtoinen väri, tummansininen, miellytti

Matatabista kissanmintun kilpailija?

Samalla, kun tilasin kaktustolpan , päätin kokeilla myös mainostettuja matatabi-tikkuja. Peten koiratarvikkeen sivuilla matatabia kuvaillaan näin: " Matatabi eli mantsurianlaikkuköynnös on kissoja villitsevä idän ihmekasvi, joka ei ole sukua kissanmintulle. Monet niistäkin kissoista pitävät matatabista, jotka eivät reagoi kissanminttuun. Luonnolliset, kuivatut matatabitikut vetävät kissaa puoleensa ja ne sopivat leikkiin ja pureskeltavaksi." Meidän kissoille kissanminttu on perinteisesti toiminut hyvin, joten mielenkiinnolla odotin, miten tällainen japanilainen versio siitä toimisi.  Herättelin Tupsun päiväuniltaan matatabi-tikulla. Sen verran huomiota tikku sai, että Tupsu könysi ylös ja siirtyi lattialle tutkimaan tuotetta vähän tarkemmin. Pieni haistelu- ja kuolaushetki. Tämän ensimmäisen kerran jälkeen tikku ei ole Tupsua kiinnostanut. Miirun kiinnostus tikkua kohtaan on ollut yhtä laimeaa. Pari haistelukertaa riitti.  Tikku sai siis osakseen vain

Pipoja

Jokohan vihdoin voisi unohtaa pipot tältä keväältä? On ollut niin koleaa ja vähintäänkin tiukka pohjoistuuli puhaltanut, että pipoa on saanut käyttää lenkillä yhä vain. Piposta luopuminen keväisin on toki myös tottumiskysymys. Kymmenen asteen lämpötila keväällä tuntuu vielä vaativan pipon päähän, mutta syksyllä taas lämpötila saa pudota reilusti alle sen, ennen kuin kaipaa päähän lämmikettä.  Ennen kuin pipot ihan unohtuvat tältä keväältä, niin tässä kuvat muutamasta piposta, jonka ommella surautin.  PaaPiin Piilo-kankaasta tehty. Tästä kankaasta tein ensin legginsit ja tunikan itselleni, loput käytin pipoihin. 

Kaktustolppa

Jo ennen joulua somessa tuli kohdalle mainos kaktuksen muotoisesta raapimistolpasta kissoille. Tilasinkin sellaisen yhdestä ulkomaisesta verkkokaupasta, mutta eipä tolppaa koskaan sieltä kuulunut. Ilmeisesti osuin jollekin huijaussivulle. :( No, sitten sähköpostiin tippui Peten koiratarvikkeen mainos tästä Little&Bigger -kaktustolpasta. Tilasin, ja pian tolppa jo saapuikin. En löydä tuotetta enää Peten koiratarvikkeen verkkokaupasta, joten en tiedä, oliko tämä vain kokeiluna siellä vai tuleeko myöhemmin taas myyntiin.  Ei tämä ihan sellainen ole, kuin ne ensimmäisenä näkemäni, joihin kuvien perusteella kissa pystyi kiipeämäänkin. Tämä on matala ja varsinkin tuo raapimisala on vähän turhankin alhaalla. Nuo kaktuksen "oksat" ovat "tyhjää täynnä" eli pelkät tuollaiset nukkapussukat. Mutta kivalta se näyttää ja pikku hiljaa kissatkin ovat sen ottaneet käyttöön.  "Aika outo", tuumii Miiru.  "No olen minä siihen jo muutaman kerran

Miirun mietteitä

"Niin, tämä kevät on kyllä ollut outo. Ihmiset on aina paikalla. Mutta kaikkeen näköjään tottuu. On ihan mukavaa, kun ovipalvelu toimii tosiaan vuorokauden ympäri. No, minähän en toki sitä palvelua öisin tarvitse, mutta päiväsaikaan olen nyt voinut mennä ja tulla ihan omien aikataulujeni mukaan." "Ai, mitäkö olen tehnyt? No, muuten kyllä kevät on minulle ihan samanlainen kuin ennenkin. Paljon olen kikkaillut ulkona, tarkkaillut lintuja ja muita otuksia. Ruohoakin olen syönyt. Punkkeja pyrin välttelemään pysymällä liikkeellä tuolla ulkona ollessa, mutta on niistä muutama ollut minua nopeampi ja päässyt turkille. Emäntä on ne onneksi kiskonut irti." "Alkuun minua hieman harmitti, kun ei ollut yhtään omia hetkiä sisällä ollessa. Vähän väliä oli joku silittelemässä ja lepertelemässä. Nyt olen siihenkin jo tottunut ja se on itse asiassa ihan mukavaa. Enpä olisi uskonut."

Aukon muodonmuutos

Meillä on ollut keskeneräinen aukko olohuoneesta alakertaan vievään rappusiin jo useamman vuoden. Alunperin aukossa oli rumahko maitolasi, mutta se tuli otettua pois jonkin pienen remontoinnin yhteydessä ja siitä asti aukko on odottanut inspiraatiota sen suhteen, että mitä siihen oikein keksisi. No, jotain hyvää tästä lisääntyneestä kotonaolosta. Keksimme vihdoinkin, mitä tehdä tälle aukolle. Ei tullut mitään lasimaalausta tai kissojen kulkuaukkoa tai muuta kiintoisaa, mitä olin alustavasti ajatellut, mutta tuli kuitenkin varsin siisti lopputulos. Ja ainahan viimeistely on keskeneräistä paremman näköinen, joten olen varsin tyytyväinen tähän.  Tässä aukko vielä siinä kunnossa, mitä se on viime vuodet ollut.  Toiselle puolelle ei tehty mitään, listat pysyivät samoina. Aukko sai tummanruskean kehikon sisäänsä ja koristelistan ympärilleen: Ja kun aukko oli vihdoin saatu hoidettua, pääsivät myös takakaiuttimet viimein paikoilleen, samoin kuin kattolista, joka sekin ol

Kasvomaskeja

Toistaiseksi en ole itse käyttänyt kasvomaskia tämän pandemian aikana. Siltä varalta kuitenkin, että valtioneuvosto saattaa määrätä maskit pakolliseksi joissain paikoissa liikkuessa, päätin kokeilla, miten maskien teko onnistuu. Ohjeen nappasin Helsingin Sanomista ja muunsin sitä lähinnä noiden nauhojen suhteen eli trikookangassuikaleiden sijaan käytin kotoa löytynyttä narua.  Maskit osoittautuivat aika mukavaksi keinoksi käyttää kaappeihin kertyneitä kangaspaloja. Ja tämä on mukavan pieni, nopea projekti tehdä, joten maskeja syntyi hetkessä reilusti yli oman tarpeen. Lähetinkin niitä äitienpäivälahjaksi, koepestyäni maskit ensin 60 asteessa. Osa kankaista rypistyi pesussa hieman toisia enemmän, mutta kaikki kestivät pesun ihan hyvin. Mikä on tietysti tärkeää, koska muutenhan maski olisi kertakäyttöinen. Tosin oikea ohjeistus on kaiketi pestä maskit 90 asteessa... Sitä lämpötilaa nämä maskit eivät välttämättä kestä.  Toivon kuitenkin, ettei maskeille tule käyttöä.  Mas

Kissakankainen tunika

Somessa tuli vastaan mainos PaaPiin kaavakirjasta naisille. Päätin tilata, kun siinä näytti olevan kivoja mekkokaavoja. Samalla tilasin myös PaaPiin ihanista kankaista kahta kissakuvioista kangasta: turkoosia Piilo-kangasta ja vaaleanpunaista Onni-kangasta.  Ensimmäisenä työn alle päätyi kirjasta tunika. Tylsin vaihe alkamassa: kaavojen jäljennys kaava-arkille. Voi kun joku joskus keksisi tähän jonkin hyvän apuvälineen, esim. valitun mallin/koon viivat saisi hehkumaan kaavapohjassa tai jotain muuta luovaa.  Toiseksi tylsin vaihe eli kankaan leikkaaminen.  Kirjassa on useankin tunikan kaava ja ohjeet. Tein niistä hybridin eli varsinainen tunika on yhdestä mallista, hihat toisesta ja kaula-aukko kolmannesta. Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, vaikkei näin vaaleanhaalea vaaleanpunainen olekaan paras väri minulle, kun olen niin haaleanvaalea itsekin. Tällä perusmallilla tunikan helma on myös omaan makuuni liian leveä. Mutta kangas on ihana, nuo hauskasti erottuvat k

Lintubongausta

Siitäpä onkin aikaa, kun viimeksi olen saanut otettua kuvia kissoista puussa. Miiru on kuitenkin viime aikoina ollut ahkera lintubongailija ja kipaissut pihapuuhun lukuisia kertoja. Kerran satuin kameran (eli puhelimen) kanssa samaan aikaan paikalle, useimmiten olrn katsellut menoa olohuoneen ikkunasta käsin.  "Pikkulintu, pikkulintu, musta lintu, pikkulintu, frakkilintu, harmaahapsi, keltamasu, pikkulintu... Tietenkin minä tunnistan linnut! Ihmiset on vain nimennyt niitä ihan ihmeellisesti, jotain tiaisia ja mitä lie. Voisin sanoa mieluumminkin, että paisti, herkkupala, jättihamppis..." "Mutta siis enhän minä niitä nyt sillä silmällä tietenkään katsele. Kunhan tykkään tarkkailla ja vähän sitten kiusotella niitä. On niin kiva saada ne pyrähtämään lentoon." "Emäntä sanoo, että olen yllättävän peto näin söpöksi tapaukseksi. En ymmärrä, mitä se tarkoittaa." "Maastoudun värieni puolesta tänne aika hyvin, vai mitä?"

Pesulapputehtailun salaisuus

Etätöissä ollessa - niin kuin tietysti normaalistikin töissä -  on päivästä riippuen enemmän tai vähemmän palavereita, ja niistä osassa täytyy olla aktiivisempi, osassa riittää pääasiassa kuuntelijan rooli. Varsinkin ne kuunteluun painottuvat palaverit olisivat melko puuduttavia, ellen samalla näpräisi jotain käsilläni. Vähän sama juttu kuin television katselussa.  Niinpä olen ottanut tavaksi virkata jotain helppoa näiden palaverien aikana, ja pesulaput ovat yksi esimerkki tällaisesta. Tunnin palaverin aikana syntyy pari lappua, jos ei tosiaan tarvitse olla aktiivinen muuten kuin kuunnellen ja välillä jotain kommentoiden. Jos en virkkaisi, luultavasti lukisin sähköposteja tai yrittäisin tehdä jotain työjuttua palaverin ohessa. Virkatessa keskityn paremmin itse palaveriin, näin vakaasti uskon. Ja pesulappuja syntyy kuin itsestään.  Jämälankalaatikossa odottaa vielä monta herkullista väriä muuntumistaan hyötykäyttöön, ja vaikuttaa myös siltä, että etätyöskentely jatkuu hamaan tu

Melkein kirjastossa

Eniten olen parin viime kuukauden aikana kaivannut kirjastoa. En siksi, että lukeminen olisi loppunut kesken. Ehei, hamstrasin  ennen kirjastojen sulkua niin paljon kirjoja, että niitä riittää kyllä vielä. Kaipaan mahdollisuutta käydä kirjastossa, vaellella hyllyjen välissä, tehdä ihania kirjalöytöjä.  Viime aikoina lähikirjastooni, tai sen ulko-ovelle, on päässyt palauttamaan kirjoja, ja tästä päivästä alkaen sieltä pääsee noutamaan varaamiaan kirjoja. Vielä en siis pääse takaisin vaeltelemaan kirjahyllyjen väliin, mutta kesäkuussa sitten ehkä.  Alla olevassa kuvassa on ensimmäinen palauttamani satsi kirjoja. Kuvan alta voit lukea, mitä tykkäsin näistä kirjoista.  Pauliina Rauhala: Taivaslaulu. Mainiosti kirjoitettu tarina avasi itselleni vierasta maailmaa kotimaamme sisällä. Kirja kertoo nuoresta lestadiolaisparista ja äidin loppuunpalamisesta. Tykkäsin kovasti ja suosittelen vahvasti. David Safier: Tuomiopäivä ensi tiistaina . Safierin kirjat ovat hauskoja ja va

Hyvää äitienpäivää

On aika tää kovin merkillinen Vaan sitä ei tiedä perhonen Se tehtävän tärkeän sai nyt Luoksesi lie jo kiitänyt Siivet sen tuulessa väpättää Kun onnentoivotuksen sinulle välittää *** Kassikissalasta äideille (oma äiti, anoppi, isän vaimo) lähti korttien kaverina muun muassa pesulappuja pusseineen. Sävy sävyyn, tottahan toki. Mikä väreistä on oma suosikkisi? Pinkkiä ja vaaleanpunaista vaaleanpunaisessa pussissa Vihreitä ja keltaisia lappuja vihreässä (vaikka näyttääkin kuvassa enemmän turkoosilta) pussissa.  Vaaleanpunaisia, harmaita ja oransseja oranssissa pussissa. 

Vesimelonia sukissa

Novitan uusimman ohjelehden (2/2020) kannessa on houkuttelevan ihanat vesimelonisukat. Ihan vain niiden takia ostin lehden. Ohje on Muumi-langoille, mikä ehkä selittää oudon isoja silmukkamääriä (64 silmukkaa koossa 38). Ostin punaista Pikku Myy -lankaa, mutta muut värit ovat jämälankoja (vihreä taitaa olla Pirtaa, musta ja valkoinen Seitsemää veljestä).  Ihan ensimmäisen version aloitin ohjeen mukaisella silmukkamäärällä, vaikka tiesinkin sen aivan liian isoksi itselleni. Ajattelin, että ehkä ohjeessa on jokin juju, joka selittää isoa silmukkamäärää (koska langan paksuudessa en huomannut suurtakaan eroa). No, ei ollut jujua ja sukasta oli tulossa varsinainen jättiläinen, joten purin ja aloitin alusta.  Seuraavan version neuloin alusta alkaen 48 silmukalla. Kapinoin vielä lisää ohjetta vastaan: ohjeen mukaan varren vesimelonikuviossa neulotaan vain punaiset ja valkoiset silmukat, siemenet (musta) ja kuoret (vihreä) kirjotaan lopuksi valmiiseen sukkaan silmukoita jäljitellen. Y