Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2018.

On se joskus hereilläkin

Huomasin, että olen viime aikoina julkaissut Tupsusta vain unikuvia! Tokihan se nukkuukin paljon nyt talvella, mutta on se aina välillä hereilläkin. Onpa se välillä ihan yllättänyt minut osallistumalla innokkaasti pallopeleihin, joita olen aloittanut Miirun kanssa. Tupsu onkin taitava palloililija! Täytyy yrittää saada joskus videolle niitä pelailuja.  Mutta tässäpä muutama kuva Tupsu-söpöläisestä todisteeksi siitä, että ei koko talvi sentään kulu nukkuessa. "Tämä on minun ovenavausanomiskatseeni. Toimiiko?"  "En tykkää pakkasesta enkä oikein lumestakaan. Saisi tulla kesä." Tällä hetkellä lunta ei taas olekaan, mutta välillä sitä ehti olla niin, että pensaat notkui. "Saatan näyttää paksulta varsinkin ulkona, kun pitää pörhistää turkkia, mutta oikeasti olen edelleen ihan sutjakka." "Olen tässä talven mittaan ottanut tätä keinutuolin alustaa yhdeksi unipaikakseni. Tämä on sopivan keskeisellä paikalla, mutta on kuitenkin

Saumurikurssilla surautettuja

Mennyt viikonloppu kului minulla rattoisasti saumurikurssilla. Perjantai-iltana aloitettiin saumurin langoittamisella, ja sunnuntaina surautin onnistuneesti jumppatrikoot itselleni. Erittäin hyvä kurssi kaikin puolin! Mutta mistäpä keksin sellaiselle mennä? Kurssi tuli itse asiassa vähän yllättäen itsellenikin. Viikkoa aikaisemmin löysin kirppikseltä mainiota retrokangasta, josta ajattelin, että olisi kiva tehdä sellaisia muovipussinkorvikekasseja. Niitä on kuitenkin tylsä ommella ompelukoneella, kun pitää huolitella useita reunoja. Niinpä päätin, että nyt voisin vihdoin hankkia saumurin. Saumuri on kuitenkin kallis hankinta, varsinkin jos sen hankkii ihan vain siksakin korvikkeeksi. Olisi siis kiva oppia, mitä kaikkea muutakin saumurilla voisi tehdä, ja miten sitä ylipäätään oikeaoppisesti käytetään. Löysin kurssin, mutta se oli täynnä. Ilmottauduin kuitenkin jonoon, ja sain kuin sainkin peruutuspaikan heti seuraavana päivänä ilmottautumisesta. Ja vasta hyväksyttyäni kurssipaikan

Iso, paha lankakerä

Miirulla riittää virtaa näin talvellakin. Tupsun nukkuessa talviuniaan ja silloin kun ei lämmittele takassa kiinni, Miiru on aktiivikissa. Pallopelejä pelaamme ahkerasti yhdessä, mutta toisinaan Miiru ottaa pieniä paineja lankakerien kanssa, ne kun niin sopivasti lojuvat lattialla ihan kuin odottamassa, että niiden kimppuun käydään.

Talviuninen Tupsu

Miirun keino talvesta selviytymisessä on takka . Tupsun selviytymiskeino on nukkuminen. Pieniä piipahduksia ulkona, syömistä, ihan pikkuisen pallopelailua tai Miirun jahtaamista. Loput, noin 95% ajastaan Tupsu kuitenkin vain nukkuu nyt talvella. No, nukkuvathan karhutkin talviuntaan.  Yksi monista päiväunipaikoista on kiipeilytelineen  ylätasanne. Tupsu ei kuitenkaan ole kovin ronkeli makuupaikan suhteen, sanomalehtien päällä lattialla on myös kiva lojua.  Ja illalla hän suuntaakin sitten jatkamaan uniaan makuuhuoneeseen.

Miirun talvi-ilo

Ulkona paukkuu - harvinaista kyllä - pakkanen. Vaihdan loskaiset nollakelit milloin tahansa kauniisiin pakkaspäiviin. Harmi vain, että tänne Etelä-Suomeen on luvattu plussa-asteita ja vesisadetta jo huomiseksi.  Miirua ei oikeastaan kiinnosta, onko ulkona nolla vai miinus kymmenen, sataako lunta tai räntää tai onko satamatta. Talvi on sen mielestä mälsä vuodenaika, ulkoilut on muutamien minuuttien mittaisia, koska pidempään ei tarkene. Onneksi on kuitenkin tuo yksi aivan ihmeellisen ihana asia, josta Miiru voi nauttia täysillä näin talvikaudella: takka. Pakkasilla takkaan sytytetään tuli joka ilta, ja sekös tälle kissaneidille sopii. Se on heti takkahuoneessa valvomassa toimenpidettä ja kun homma vaikuttaa sujuvan mallikkaasti, heittäytyy se lattialle nautiskelemaan takkatulen lämmöstä.  Ja seuraava päivä se vasta ihana sitten onkin, sillä sen voi viettää takan juuressa, selkä takassa kiinni. Takka hohkaa lämpöä, ja niin hohkaa Miirukin.  "Nyt on emäntä taas oike

Loistavat niityt -sukat

Olin ostanut Tiina Kaarelan Puikkomaisterin sukkakirjan jo kauan sitten, mutta en vain ollut saanut aikaiseksi neuloa kirjasta yhtäkään sukkamallia. Nyt sitten repäisin oikein kunnolla ja neuloin nämä yli polven ulottuvat Loistavat niityt -sukat. Niihin sain mainiosti käytettyä lukuisia langantähteitä, jotka ovat peräisin eräästä syksyisestä projektista. Tuo syksyinen projekti on jo valmistunut, mutta on menossa lahjaksi ja siten odottelee vielä julkituloa. Nämä tähteeksi jääneet langat ovat kaikki puuvillalankoja, ja useaakin eri merkkiä. Joukosta löytyy mm. Stina 8/8:a, Cataniaa ja Dropsin Cotton Lightia. Osa langoista oli ohuempia, osa paksumpia, mutta kaikki kuitenkin ohjeen omaa lankaa selvästi paksumpia. En kuitenkaan jaksanut alkaa säätää ohjetta pienemmälle silmukkamäärälle, vaan neuloin juuri ohjeen mukaisesti. Omat jalkani ovat paksummat kuin ohjeessa mainitut mitat, joten koko osui lankojen paksuudesta huolimatta melko lailla nappiin. Ja sukkien saajan jalat ovat vielä

Susilapaset

Lähipiiristä löytyy susiin tykästynyt nuori neitonen, jolla oli syntymäpäivät ihan äskettäin. Siinäpä siis tilaisuus neuloa jotain susiaiheista. Sopiva mallikin löytyi nopeasti googlaamalla: teetee Pallas -susilapaset .  Tuon valmiin ohjeen silmukkamäärä on 60, mutta koska neuloin nämä ohjeesta poiketen Novitan Nalle -langalla, muutin silmukkamäärän 50:en, ja muokkasin kuviota mahtumaan tähän silmukkamäärään. Kärkiosan isompi sudennaama hieman kapeni ja muutin sen samalla taustapuolelta kuvaamaan suden niskaa, eli sudella on silmät ja kuono vain lapasten etupuolella.  Langaksi näihin minun lapasiin valikoitui Novitan Nalle Taika -lanka (väri sinitaivas) ihan vain siksi, että sitä minulla oli kotona, olin lähdössä matkalle enkä ehtinyt käydä ostamassa uutta lankaa. Susien harmaa on puolestaan Maija-lankaa , jota minulla oli pari ihan käyttämätöntä kerää - ja on edelleen yksi kokonainen, sillä eihän näihin lapasiin sitä paljonkaan kulunut. Yönsininen tausta sopii mielestäni susi

Mikä Tupsua pelotti?

Mainitsin joulureissun yhteydessä ohimennen, että Tupsu esitteli herkkää puoltansa juuri joulumatkojen alla, ja lupasin kertoa siitä myöhemmin lisää.  Elimme tosiaan kummallisia päiviä joulunalusviikolla: Tupsu ei halunnut mennä ulos. Vielä maanantaina ulkoilun määrä oli melko normaali, keliolosuhteet huomioiden. Tiistaina se käväisi ulkona vain kerran ja silloinkin lyhyesti. Ja keskiviikon oli sitten ihan kokonaan sisällä, vapaaehtoisesti. Sellaista ei ole tapahtunut koskaan ennen.  Olin tietysti huolestunut, että onkohan se kipeä, mutta ei. Ruoka maistui hyvin ja pallolla pelailtiin eli kissa oli muuten reipas ja oma itsensä, ulkoilu ei vain yhtään kiinnostanut.  Eihän kissan aivoituksista voi varmuudella tietää, mutta veikkaukseni ulkoiluhaluttomuuteen olivat katolta tippuvat lumet. Suojasää tiputteli lumia epätasaiseen tahtiin aiheuttaen aina melkoisen tömähdyksen maahan osuessaan. Tupsu kuunteli näitä ääniä hyvin huolestuneen näköisenä, ei pystynyt reppana ymmärtämä

Rentoa loppiaista!

Se olisi sitten niin kuin joulun loppu taas tältä erää. Näin loppiaisena puran muovikuusen takaisin säilöön ja kerään muutkin joulukoristeet piiloon komeroihin. Aitoa joulukuusta meillä ei tänä(kään) vuonna ollut, koska olimme niin paljon poissa, että kuusireppana olisi kuihtunut moneen kertaan. Jouluvalot saavat jäädä ikkunoihin vielä ainakin tammikuun loppuun asti.  Uudenvuodenreissu viime viikonlopun ympärillä meni protestipissojen merkeissä. No, onneksi protestipissoja tuli vain automatkoilla ja niihin oli varauduttu, mutta olisi ne silti saaneet jäädä Tupsulta tekemättä. Hän siis lirautti pisut autoon niin meno- kuin paluumatkalla. Kummallakin kerralla tilannetta oli edeltänyt vihjaava levottomuus ja maukuna, kuten myös tarjottu mahdollisuus käydä hiekkalaatikolla. Hiekkalaatikko ei kuitenkaan kelvannut, vaan muutama minuutti sen jälkeen pisut tuli Miirun kopan päällä makoillen. Onneksi sentään kopan ja penkin selkämyksen väliin asetettuun pyyhkeeseen, joten vahingot jäivät v

Sytykeketut

Näköjään sytykkeiden tekointo iskee minuun aina joulukuun alkupuolella. Viime vuonna tein sytykekukkasia , tänä vuonna tavoitteena olivat sytykehiiret, joihin olin saanut vinkin yhdeltä ystävältäni.  Koska steariinilitkuni oli punertavaa, tuli näistä lähinnä sytykekettuja, mutta niitäkin vain etäisesti muistuttavia. Ulkonäkö ei siis näissä sytykkeissä ole millään lailla sytykeruusujen tai edes minun kukkastekeleiden veroinen, mutta tekemisen helppoudessa ja nopeudessa nämä olivat aivan ylivoimaiset. Ja kaksinkertainen steariinikuorrutus takaa sen, että ne myös toimivat tehokkaasti takan sytytyksessä, ja sehän se pääasia on. Lisäetuna näissä on pinottavuus eli paljon sytykkeitä mahtuu kohtalaisen pieneen tilaan.  Hieman pelottavan näköisiä kettuja.  Valtaosa munakennoista on näitä keskeltä teräviä, jotka muotonsa puolesta sopivat hyvin sytykehiiriksi tai -ketuiksi.  Ensimmäisen dippauksen jälkeen tötteröt olivat vielä melko vaaleita.  Toisella dippauskerrall

Lankakerälle kyytiä

Minä en ole meidän perheessä ainoa, joka tykkää lankakeristä. Minä tosin käytän niitä hieman toisella lailla kuin Miiru, tämä taloutemme toinen lankakeräfani.  Tuoreimpana kyytiä sai tämä sininen lankakerä. Kerä oli ihan toisessa huoneessa lankakorissa, kun lähdin töihin. Kotiin palattuani kerä löytyi ei-niin-kasassa toiselta puolen taloa. Lienee Miirulla ollut hauskaa sen kanssa. Kisailua kerän kanssa riitti vielä illallakin, kunnes pelastin langan takaisin hyötykäyttöönsä.  "Tämä on nyt minun!" "Nuo lankatyöt on kyllä niin tyttöjen juttu. Ei kiinnosta mua", tuumii Tupsu tuolin alta. "Etpä tiedä, mitä menetät!"