Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2018.

Rennosti à la Tupsu

Jos joku osaa ottaa rennosti, niin Tupsu ainakin. Tässä siitä taas muutama näyte.  Mukavaa viikonloppua!

Tilkkutäkki etenee

Tilkkutäkkiä  oli näppärä edistää aina muutama rivi kerrallaan, koska sen pystyi tekemään arki-iltoina muiden hommien välissä. Tilkkujen yhteenompeleminen oli sopivan ajatteluvapaata ja siten varsin rentouttavaa puuhaa.  Välillä puuhaa ilahduttivat myös kissat - tosin hieman myös hankaloittaen, koska enhän minä välttämättä raaskinut siirtää vaikkapa Tupsua tilkkujen päältä pois enkä siten päässyt ompelemaan liuskoja yhteen. Vaan eipä se mitään, homma jäi siltä kertaa aina siihen ja jatkui jonain toisena iltana. Tässä ollaan tilkkujen yhteenompelussa jo yli puolen välin: 18 tilkun rivejä on 18, kun kokonaistavoitteena on 26 riviä.  Kun kaikki tilkut sitten olivat yhteenommellut, piti keksiä, minkä värisen pohjan täkkiin tekisi. Koska sopivan värisiä tai kuvioisia kankaita ei löytynyt pohjaan omista kankaista, lähdin kangasostoksille, vaikka se hieman sotikin sitä vastaan, että vanhoista kankaista piti päästä eroon. Samalla reissulla ostin myös vanua, ohuinta mahdollista,

Hänen talvipörhöytensä

Vaikka toistaiseksi onkin ollut edelleen melko lämmintä, Tupsu tietää, että talvi ja pakkaset ovat tulossa. Tai ainakin sen turkki tietää, sillä se alkaa olla jo hyvässä talvivalmiudessa. Lämmittävää rasvakerrosta on yritetty myös kasvattaa kermaviilillä, mutta lämpimät kelit ovat pitäneet Tupsukaista sen verran ahkerasti liikkeellä ulkosalla, että pörheän turkin alla on edelleen aika pieni kissa.  "On kuulemma talvi tulossa. Siltä se vähän haiskahtaakin." "Tulkoonpa vaan. Minä olen valmis." Tällä hännällä kelpaa heilutella.

Kankaat tilkuiksi

Kangashamstraukseni on päässyt siihen jamaan, että olen koko syksyn välttänyt kangaskauppaan menemistä. Sieltä kun kuitenkin tarttuisi mukaan kaikenlaisia ihania kankaita, jotka sitten vain täyttäisivät kotona kaikki kaapit odottamaan sopivaa inspiraatiota.  Kesällä tuli äidin kanssa puheeksi kangaspaljouteni, ja hän ehdotti, että tekisin hänelle tilkkutäkin. Tyrmäsin ajatuksen heti mielessäni ihan mahdottomana hankkeena, mutta niinpä vain tuossa noin kuukausi sitten eräänä sunnuntai-iltapäivänä päätin sittenkin kokeilla. Suurin motivaattori oli tosiaan päästä vanhoista kankaista eroon.  Tavoitteena oli päiväpeitto 120 cm leveään sänkyyn. Ensin ajattelin tehdä täkin isommista, n. 20x20 cm tilkuista. Kun sitten katselin kankaitani, totesin, että niistä ei niin isoina paloina tule ehkä kovinkaan nättejä paloja ja päädyin siksi pienempiin, 10 x 10 cm tilkkuihin. Tämähän lisäsi tilkkujen määrää huomattavasti. Kun isompia olisi riittänyt 117 tilkkua, tarvitsisin näitä pienempiä 468

Talviset villasukat isälle

Isä saa tänä vuonna isänpäivälahjaksi villasukat. Keväällä hän sai synttärilahjaksi myös villasukat, joten lievää yliannostelun riskiä alkaa olla. Joululahjaksi ei sitten ole tulossa villasukkia - isälle siis, muille kyllä ehkä...  Päätin tehdä mökkisukat, mutta halusin yhdistää sen seuraksi jotain muutakin. Ajattelin tehdä varret lumihiutalekuviolla,  mutta sitten löysin Ihanat villasukat -lehdestä Tonttujen jouluyö -sukkaohjeen. Siinä varsi alkaa sopivasti samoilla väreillä, mitä olin jo päättänyt käyttääkin ja kun kotoa löytyi vielä seuraavaan kuvioon tulevaa mustaa, ja vielä keltaistakin, nappasin varren kuvion tuosta ohjeesta.  Sukan sopivuus isän jalkaan on taas pieni mysteeri. Olisipa olemassa sellainen sukkamallinukke eli jalka, jonka voisi säätää (mieluiten sähköisesti) aina työn alla olevaan kokoon ja sitten kokeilla sukan sopivuutta siihen. Jos joku tietää sellaisen olemassaolon, kertokoon.  Mukavaa isänpäivää! Huomasin vasta kuvia ottaessani, että tois

Kahdet unohdetut synttärit

Olenpas minäkin yksi kissaemäntä. Havahduin tänään, että kummankin kissan syntymäpäivät tuli ja meni lokakuussa enkä muistanut niitä ollenkaan. Ja tämä tuplaunohdus on tupla niinkin, etten muistanut niitä viime vuonnakaan.  Niinpä Miiru-neiti on nyt päässyt jo vankkaan viiden vuoden ikään. Ihmisikään muutettuna se tarkoittaisi noin 36 vuoden ikää . Miiru pysyy ikäistään nuorempana sporttisten elintapojensa ansiosta. Se myös muistaa levätä riittävästi, joten voidaan todeta sen olevan erittäin vireä kolmikymppinen, tai vitonen, jos sen oikeassa iässä pysytellään.  Syntymäpäivä oli jo 8. lokakuuta. Silloin Miiru muun muassa nautiskeli olostaan lämpimän takan kyljessä nukkuen. Tässä muutama kuva synttärisankarista lähes viiden vuoden takaa eli ensimmäiseltä kuukaudelta täältä meillä.  Korvat taisivat tuolloin olla jo samankokoiset kuin ovat nyt. Kun pää on hieman kasvanut, eivät ne näytä enää yhtä isoilta. Toisen sankarin syntymäpäivä oli ihan äskettäin eli 30. lokak

Lähes jouluinen syyskassi

Tein ennen kesälomareissua kevyen olkakassin . Kassin keveys ja sopiva koko miellyttivät minua niin, että kassi jäi käyttöön reissun jälkeenkin. Tässä ihan viime viikkoina se alkoi tuntua liian kesäiseltä ja otin käsilaukuksi taas Desigual-laukkuni. Se tuntui kuitenkin ahdistavan pieneltä. Jotta sinne sai mahtumaan kaiken tarpeellisen, piti tavaroita tunkea sisään. Ei kiva. Niinpä päätin tehdä kesäkassin mallilla paremmin syksyn sateisiin sopivan kassin. Minulla oli edelleen iso pala jäljellä tätä laminoitua, punaista kissakangasta, josta ompelin useamman toilettilaukun viime joulun alla. Päätin kokeilla, miten se mahtaisi toimia olkalaukussa. Ainakin laminoitu pinta pitää kassin sisällön kuivana vesisateessa, mutta muuten sen kestävyys jää nähtäväksi. Pakkanen saattaa muodostua haasteeksi, mutta tosipakkasten tullen voin sitten tehdä vaikkapa taas uuden kassin. Koska tämä nyt on tällainen pimeän ajan kassi, panostin heijastimiin. Heijastin olikin yksi isoin syy, miksi kesäkassi s

Karkkipussukoita

Kävin alkuvuodesta karkkipaperipussukkakurssin (oi ihana näitä suomen yhdyssanoja!). Sen jälkeen onkin ollut hiljaisempaa tällä alueella, mutta viime aikoina olemme töissä mässäilleet niin paljon karkeilla, että materiaalia oli taas kertynyt runsaasti. Vierailulla ollut intialainen kollega hieman ihmetteli, miksi kerään roskat talteen, mutta kun vilautin hänelle kuvia aiemmista tuotoksista, ryhtyi hän keräystalkoisiin mukaan.  Tälle syksylle en löytänyt mitään kivaa viikonloppuompelukurssia, mutta järjestin sellaisen viime viikonloppuna ihan itse itselleni. En tosin oppinut mitään uutta, mutta viikonlopun painopiste oli kaiken oheistekemisen ohella ompeluksissa. Julia-, Dumle- ja Pätkis-pussukoiden lisäksi ompelin itselleni syksyisen (tai milteipä jouluisen) olkalaukun, jonka esittelen joskus myöhemmin. Ja tekipäs se kuulkaa hyvää. On kiva saada aikaan konkreettisia asioita vastapainona työlle, jossa projektin päätepiste häämöttää vielä aika kaukana tulevaisuudessa.  Viikonlo