Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2020.

Viinimarjojen aikaan

Mihin tuo kesä oikein hujahti? Näistä viinimarjanpoiminta-ajoistakin on jo ikuisuus. Pensaat tuottivat mukavan runsaan sadon, ja Tupsu oli alkuun valvomassa, että poiminta tuli suoritettua oikeaoppisesti.  "Noniin, kohta voidaan aloitella. Annahan kun vain ensin asetun sopivalle valvontapaikalle." "Joo, tässä on ihan hyvä." "Poiminta voi alkaa. Tarkkana sitten." "Niin, turha yrittää mitään vilunkia. Tarkkailen yhä."   "Joo, ihan siistiltä näyttää. Pakkaseen vain. Taidan ottaa nyt pienet nokoset, kun homma näyttää sujuvan."

Tervetulorutiini

Niin sanottuun "normaaliin aikaan" tämä tervetulorutiini toistui kutakuinkin aina palatessani töistä kotiin, ainakin siis kesäkaudella, jolloin Tupsu viihtyy kaiket päivät ulkona.  Tässä uudessa normaalissa teen työt kotoa käsin eli kotiinpaluita on huomattavasti harvemmin - samoin kuin lähtöjä, millä on ollut vaikutuksensa "lähtöraksurutiiniin" Miirun kanssa.  Mutta jos satun käymään sopivaan aikaan päivästä jossain niin, että palaan autolla pihaan, saan nauttia tästä Tupsun tervetulorutiinista.  Se alkaa hitaalla, unisella marssilla pensaasta kohti autokatosta:   "Odotas, kun herään." Kun olen noin metrin päässä, heittäytyy Tupsu maahan odottamaan rapsutuksia:  "Pistä se kamera jo pois ja tule rapsuttamaan." Vähän venyttelyä myös:  "Aa että, olipas makoisat unet. Täytyy nyt vähän venytellä jäsenet hereille." Ja vähän lisää.  "Uhhuh, ottipa koville. Rapsuta vähän lisää." "Noniin, valmis."   Kun rapsuttelut on hoidet

Kietaisumekko

Tein tämän kietaisumekon jo keväällä, mutta sen esittely täällä on jäänyt. Halu ommella kietaisumekko iski, kun kirjastot olivat vielä vapaalta käytöltä kiinni, kirjoja sai palauttaa ja hakea varauksia, mutta muuten niihin ei päässyt sisään. Paikalliskirjastoni antoi loistavaa palvelua, kun varovasti kysyin, olisiko heidän mahdollista etsiä minulle kietaisumekon kaavaa ompelulehdistä. Jo saman päivän päätteeksi sain hakea läjän lehtiä, ja yhdestä niistä (joku Burdan numeroita) löysin tämän peruskietaisumekon kaavan.  Ajatus kietaisumekon takana oli saada siitä kätevä rantamekko, ja kerran tätä taisinkin rannalla käyttää. Mekon valmistuttua se oli hetken aikaa ihan lempivaatteeni ja ajattelinkin, että käytän vallan vain sitä koko kesän, mutta jotenkin kesän edetessä asuksi vakiintui kuitenkin toppi ja shortsit ja tämä mekko on jäänyt hyvin vähälle käytölle. Vähän harmi, sillä tykkään todella paljon tuosta kankaasta. Se on puuvillaa, jossa on 5% elastaania, eli on jonkin verran joustavaa

Penkin pehmuste

Eteisen penkki - tai arkku oikeastaan, mutta toimii jakkarana - kaipasi kesäisempää pehmustetta talvisen lampaantaljan tilalle. Päätin kokeilla, miten afrikankukka onnistuisi ontelokuteesta virkattuna, ja ihan hyvinhän se onnistui.  Jämäkuteita oli sen verran, että sain niistä kasaan seitsemän afrikankukkaa. Niinpä pehmusteesta tuli tämän kokoinen eikä yhtään isompi.  Jostain syystä ei tämä pehmuste niin kuin ei myöskään sen talviversio eli lampaantalja kelpaa Miirulle alustaksi sellaisenaan. Varsinkin lampaantaljan kelpaamattomuutta olen ihmetellyt, onhan se niin ihanan pehmeä. Yhtenä päivänä oli pehmusteen päälle unohtunut pieni reppu, ja kappas, nythän paikka kelpasikin Miirulle vallan mainiosti.  Ei noita kissojen mielenliikkeitä aina pysty ymmärtämään. Eikä tarvitsekaan, ihania ne ovat joka tapauksessa.   

Makramee-kappaverho

Ompelustudiossani, joka samalla on myös vierasmaja, on yhdellä seinustalla kolme pientä ikkunaa, jotka ovat odotelleet verhoratkaisua jo aika kauan. Verhotankokin on ollut valmiina, mutta en vain ollut saanut aikaiseksi ommella siihen mitään verhoa. Niinhän se vanha sanontakin jo toteaa, ettei suutarin lapsilla ole kenkiä... ei ompeluakaan harrastava saa verhoa aikaiseksi. Verhoja on jotenkin niin turhauttavan tylsää ommella, pelkkää suoraa saumaa. :)  Tässä kesällä nyt vihdoin sain ajatuksen verhoratkaisuksi: makrameekappa. Seuraavaksi piti päättää väri. Minulla oli Paulina-punoskudetta pinkki, keltainen, vihreä ja petrooli kerä. Harkitsin moniväristäkin vaihtoehtoa, mutta päädyin lopulta petrooliin, koska tämän tilan muista tekstiileistä (verhot, päiväpeitot) löytyi ripaus samaa väriä.  Kun väri oli valittu, leikkasin narusta muistaakseni viiden metrin pätkiä ja aloin solmeilla. Pinterest on pullollaan kaikkia ihania malleja myös kappaverhoihin ja aloitinkin tiheämmillä solmuilla. To

Makramee-korvakorut

Tämä on ehkäpä suloisin tuotos, mitä käsityöpajastani on koskaan valmistunut.  Näiden makramee-korvakorujen ohje löytyi kirjasta, jonka kuva on alempana tässä postauksessa.  Minulla oli tätä vaaleanpunaista narua riittävä määrä laatikossa, kun olin käyttänyt sitä heijastinten naruna joulun alla. Ohjeen mukaan narut leikattiin 1 metrin pituisiksi, mutta ainakin minun työhöni tuo pituus oli ihan liikaa, ja lyhensinkin pituutta (muistaakseni) 80 senttiin toiseen korvikseen. Varmistin samalla, että naruni varmasti riitti.  Olihan tämä melkoista näpertelyä verrattuna paksuihin makrameeköysiin, mutta sanoisin, että lopputulos oli vaivan arvoinen. Nämä menivät lahjaksi ystävälle, koska itselläni ei ole edes reikiä korvalehdissä - tosin melkein harkitsin jo ottavani rei'ät näiden takia.  Käytin työalustana korkkista ilmoitustaulua.  Hapsut korvisten loppukäyttäjä voi tarvittaessa lyhentää.  Pääsin melko lähelle alkuperäistä.  Ohje löytyi tästä kirjasta.

Puutarhan kruunu

Avointen puutarhojen päivänä vierailin ystäväni kanssa yhdessä ihanassa puutarhassa, jossa oli kaiken muun kauniin ohella vanhoista sinkkiämpäreistä tai vastaavista tehtyjä, ruostuneita kruunuja. Vaikka kruunut todella hauskat siellä olivatkin, en kuitenkaan innostunut niistä ihan samassa määrin kuin ystäväni, joka muutenkin on puutarhaihminen potenssiin tuhat verrattuna minuun (joka siis en ole ollenkaan puutarhaihminen).  Satuin mainitsemaan asiasta miehelleni, joka tarjoutui tekemään vastaavanlaisen kruunun, mikäli vain hankin materiaalit. No, kuinkas sattuinkaan. Seuraavalla kirpparireissulla löysin juuri sopivan roskakorin. Siinä oli vielä täydellisesti kullanvärinen sisus, eikä roskis maksanut kuin muutaman euron. Tappio ei siis olisi suuren suuri, jos työ ei onnistuisi. Mutta onnistuihan se! Lopputulos on mielestäni hauska ja kaunis, ja ystävänikin ilahtui siitä suuresti. Kunhan joskus löydän toisen sopivan ämpärin, saa mies väkertää tällaisen meidänkin pihalle.  Lopputulos Raak

Kylmälaukkuja

Varsinkin näin kesällä kylmälaukulle on tarvetta. Sinne on kiva sujauttaa eväsretken eväät tai kylmät juomat rannalle mennessä. Halusin itselleni vähän nykyistä pienemmän kylmälaukun/eväslaukun. Flying Tigerissa sellainen olisi ollut ihan valmiina tuotteena, mutta kun sen sisälle kurkistaessani huomasin, ettei siinä ollut vuoria, vaan eristekangas suoraan näkyvissä, muistin, että minullahan on kotona juurikin samanlaista - tai vastaavanlaista - eristekangasta, jolle pitäisi keksiä jotain käyttöä.  Ja siitähän se ajatus sitten lähti. Aloin etsiä sopivaa vaha- tai kernikangasta. Tarkoituksena ei ollut taas päätyä Marimekon kankaaseen, mutta halusin jollain lailla kesäisen tai aurinkoisen kankaan eikä esimerkiksi Eurokankaasta tai Tokmannilta löytynyt mitään, mikä olisi sytyttänyt juuri tähän tarkoitukseen. Marimekon liikkeestä löytyi sitten lopulta sellainen, joka sytytti. Eikä yhtään haitannut, että kyseinen kangas oli 40% alennuksessa.  Saatuani ensimmäisen kappaleen valmiiksi sain yst

Miirun kesäilta

Jos kellään on ollut ikävä Miirua, niin tässä nyt useamman kuvan verran hänen kuulumisiaan.  Emäntää on pitänyt kiireisenä paitsi töiden alkaminen pari viikkoa sitten myös marjojen poimiminen. Viinimarjoja omalta pihalta, mustikoita ja vadelmia metsästä ja nyt on vuorossa karviaiset.  Miiru sen sijaan on jatkanut melko leppoisaa kesän viettoa. Hieman turhankin ahkera saalistaja se on ollut, sillä lähes joka päivä on terassilta löytynyt enemmän tai vähemmän käsiteltyjä linnunraatoja. Minulle on jäänyt epäkiitollinen tehtävä kiikuttaa raatojen jämiä kompostin taakse. Voi Miiru, mikä peto oletkaan. Mutta päästetään kissaneiti nyt ääneen. "Tämä keinu on helleiltapäivien suosikkipaikkani. Tässä on kiva lötkötellä, koska vaikka aurinko tähän paistaakin, ilmastointi toimii hyvin. Nyt en kuitenkaan lötköttele, sillä päiväunet on jo nukuttu."  "Emäntä - ja isäntä kyllä vahvasti apunaan - rakensi tällaisen kukkarivistön tänä kesänä. Nää keltaiset on ilmeisesti jotain kesähattuja j