Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2022.

Prinsessasukat

Näiden prinsessasukkien ohjeen bongasin jo viime kesänä Kauneimmat käsityöt -lehden numerosta 4/2021. Toteutus jäi kuitenkin muiden töiden jalkoihin eikä oikein sopivia lankojakaan tullut vastaan.  Sitten aloin neuloa aivan toisia sukkia Regia Soft Glitter -langalla ja totesin, että siinähän olisi myös näihin sukkiin sopivaa kimalletta, mikäli vain löytyisi sopivia värejä. Ja löytyihän siitä, vaikka harmaa olisikin voinut olla hieman tummempi. Kyllä kruunu ja sydämet siitä kuitenkin erottuvat.  Aluksi aloin neuloa näitä sukkia pienemmän koon (30-32) ohjeella, mutta siitä tuntui tuleva polvisukkamalli, koska nilkan ohje oli pituudeltaan aivan sama kuin aikuisten sukassa, vain leveyttä oli kavennettu. Se tuntui minusta epäilyttävän oudolta, joten purin tekeleeni ja neuloin sukat koossa 38.  Langan kimaltelua ei taaskaan kuvista oikein erota, mutta mukavasti sukat kuitenkin kimaltelevat, juuri sillai sopivan prinsessaisesti.   

Sissukoiden helmikuu-sukat

Sissukat-kirjassa helmikuun sukkina ovat sinivalkoiset helmi-sukat. Minulla oli valkoista ja myös vaaleansinistä lankaa, joten päätin neuloa ne sukat talitinttisukkien jälkeen. Vaan vaaleansininen oli liian vaaleaa eikä valkoisen langan kuvio erottunut siitä ollenkaan.  Eipä muuta kuin kauppaan. Sopivaa sinistä ei kaupasta löytynyt, mutta ostin sen sijaan kimaltelevaa Kuura-lankaa violettina. Lanka, ja myös sukat, kimaltelevat helmikuisten hankien lailla, vaikka se ei näistä kuvista erotukaan eli sikäli lankavalinta oli ihan osuva.  Ohjeen mukaan lumihiutaleiden keskikohtaan olisi tullut helmet. Minä löysin sopivia helmiä vasta, kun ensimmäinen sukka oli jo valmis enkä jaksanut alkaa ommella helmiä siihen jälkikäteen. Toiseen sukkaan kiinnitin ne neuloessa. Eipä ne kuitenkaan suuremmin erotu neuleen seasta, ei varsinkaan kuvissa, mutta ei oikein luonnossakaan. Eli ei erityisemmin lisävaivan arvoista.  Jostain syystä kärkiosasta olisi tullut ohjetta tarkasti seuraten aivan liian pitkä,

Paperinen lahjakassi

Vuodenvaihteessa esittelin tälle vuodelle hankkimani päiväkalenterit. Yksi niistä on Wititudes, jossa on jokaiselle päivälle (paitsi viikonloppuihin yksi) näpsäkkä ja osuva lausahdus. Keksin näille kivan värikkäille kalenterin kuville kierrätyskäyttötarkoituksen, kun tammikuun loppupuolella havahduin tilanteeseen, ettei minulla ollut mitään lahjakassia tohtorisukille .  Minulla oli kuitenkin ruskeita paperikasseja, ja pöydällä lojui muutama tämän kalenterin aiempien päivien lappuja, ja siitä se idea sitten lähti. Alkuvuoden loputkin kalenterilaput löytyivät vielä lehtikorista, eli tällä kertaa laiskuus viedä lehtiä säännöllisesti kierrätykseen osoittautui onnenpotkuksi.  Tämän ensimmäisen kassin jälkeen pari muutakin lahjaa olen toimittanut samalla periaatteella muokkaamissani lahjakasseissa. Paitsi että näistä tulee hauskat ja värikkäät, on tämä tietenkin erinomaista kierrätystä sekä vanhoille paperikasseille että tälle kalenterille.  Ja koska lappuja kertyy tosiaan lähes joka päiväl

Huivi hämärillä sydämillä

Tämän huivin pitäisi ohjeensa nimen mukaisesti olla sydänkuvioinen. Kun oikein tarkkaan katsoo, niin kyllä sieltä voi sydänkuvioita bongata, mutta alkuperäisen ohjeen kuvissa sydämet sijoittuvat selkeästi omiin rajattuihin neliöihinsä ja sellaisia minä en tästä omasta huivistani huomaa mitenkään. Eli jokin ohjeen seuraamisessa meni pieleen, tai sitten vain ohjeesta poikkeava lanka sai tämän eron aikaan. Ainakin tässä minun huivissani (lanka Alize Angora Gold Batik) langan väri vaihtelee liian tiheästi, joten yhdessäkään sydämessä ei ole pelkästään  yhtä väriä.  No, väkersin huivin valmiiksi, vaikka kuvion hämäryys alkoikin jo tekovaiheessa ärsyttää eikä langan väriyhdistelmäkään miellyttänyt. Ohje tähän on Luovasti langoilla - Virkattuja huiveja -lehdestä.   

Makrameeamppeleita

Jonain kertana talvemmalla, kun kävin Sinellissä, näin siellä ihanan amppelin, joka oli tehty haalean vaaleanpunaisesta satiininuorasta . Valitettavasti se väri oli liikkeestä loppunut, mutta muistin, että minulla on kotona samaa lankaa violettina ja oranssina. Samoin helmiä minulla oli myös jo ennestään. Nuorat olin ostanut ajatuksena tehdä jotain makrameekoruja niistä, mutta sitä ei koskaan tapahtunut.  Tuosta Sinelli-vierailusta kului useampi viikko, mutta lopulta sain aikaiseksi kokeilla, saisinko violetista ja oranssista nuorasta jotain amppelin oloista aikaiseksi. Ja kyllä vain! Nyt minulla on violetti ja oranssi amppeli ikkunassa roikkumassa. Yleensähän amppelit ovat valkoisia tai muuten vaaleita, ja varsin ymmärrettävästi niin. Violetti amppeli näyttää ihan kivalta, mutta oranssiin ei omatkaan silmät ole ihan vielä tottuneet. Onneksi verhossa on ripaus samaa väriä.  Tämä satiininuora on kyllä mukavaa makrameemateriaalia. Vaikka pinta on liukas, solmuista saa napakat. Ja helmet

Sisu-pipo

Mamban 'Vielä on kesää jäljellä' - biisiä mukaellen:  Vielä on talvea jäljellä Vielä tulee pakkaspäiviä Vielä voit käyttää pipoa Vielä tulee siihen tilaisuus Tai sitten ei, toivottavasti ei. Sen verran lähellä talvi, tai ainakin takatalvi, vielä kuitenkin on, että kehtaan esitellä tämän pipotuotoksen.  Isäntä oli löytänyt aidon ja alkuperäisen Sisu-piponsa jostain lapsuudenkodin kätköistä. Oli kuulemma ollut ihan paras pipo pienelle pojalle, ja aivan varmasti onkin sitä ollut. Vaan eivät ole vuodet kohdelleet pipoa kovin hellästi. Kuten kuvista näkyy, on se jo melkoisesti antautunut eikä tullut tuon puhtaammaksi pesukoneessakaan. Eikä se edes mahdu enää miehelle päähän.  Eli mikä neuvoksi? Tarjouduin neulomaan korvaavan pipon. Ehdotus otettiin riemumielin vastaan, ja niinpä tartuin haasteeseen. Kuvio oli selkeä kopioida alkuperäisestä piposta. Sopivat värit löytyivät Merino Cotton HjerteGarn -langoista ja lisäksi tuo lanka on puuvillan ansiosta kutittamatonta.  Sisu-pipon uudi

Ensi vuoteen sitten taas

Niin kului tämäkin pääsiäinen, peruuntunein ohjelmin kotona. Tupsu ei pistänyt reissun peruuntumista pahakseen, sillä sen lisäksi, että linnut sirkuttavat ja pensaikot rapisevat kaikkea kiinnostavaa, on taivaalla möllötellyt taas komea täysikuu. Uskoipa täysikuun vaikutuksiin ihmisiin ja eläimiin tai ei, niin ainakin Tupsussa sen huomaa. Ehkä ulkona vain on täysikuun ansiosta hänelle lähes  yhtä valoisaa kuin päivällä, tai sitten täysikuussa on jotain muutakin taikaa. Joka tapauksessa kissaa ei ole paljon sisällä näkynyt näinä pääsiäispyhinä.  Tässä kuitenkin herrasta poseerauskuvat rairuohon ääreltä noin viikon takaa, kun Miiru ei vielä ollut lytännyt ruohoa.  "Ai pitäisikö sanoa jotain? En kommentoi."

Hyvää pääsiäistä

Ihan puhtaasta askartelun ilosta väkersin pääsiäiskortteja läheisilleni. Yläkuvassa niistä yksi suosikkini ja alemmassa kuvassa muutama muu. Korttien myötä toivotan hyvää pääsiäistä myös sinulle! Olen tänä keväänä tykännyt tehdä kortteja, joissa on jokin pop-up. Ne tosin ovat sen verran työläämpiä, että yleensä aina pari kerrallaan riittää. Niinpä pääsiäiskorteistakin vain osa lopulta tuli popup-muotoisiksi, valtaosan tein perinteisen kaavan mukaan kaksiulotteisina.  Pienten lasten perheet saivat nämä pupu- ja tipukortit:   Yksi korttien vastaanottajista sai tämän popup- sarjakuvakortin .  Tässä myös pari muuta popup-korttia, jotka tein siis muuta kuin pääsiäistä varten jo aiemmin:  Syntymäpäväkortti pop-up-kukilla. Ystävänpäiväkortti kissa-sarjakuvalla. Videolla synttärikortti ja ylemmällä olevasta kuvasta tuttu pupukortti.

Pääsiäisen autoajelu

Meidän oli tarkoitus olla - ja melkein oltiinkin - tähän aikaan sukuloimassa synnyinseuduillani. Ensimmäisen kerran pandemian aikana otettiin kissat mukaan ja suunnattiin perinteiselle pääsiäisreissulle. Vähän jännitin, miten ne mahtavat automatkaan suhtautua reilun kahden vuoden tauon jälkeen.  Hienosti sujui, kissojen osalta. Miiru meni ihan vastustelematta koppaansa, mistä tuli vaikutelma, että ehkä siitä oli kiva päästä kerrankin mukaan, eikä vain me aina lähdetä ja jätetä niitä kotiin. Ja tuttuun tapaan matkan aikana kopasta ei kuulunut pienintäkään miukaisua. Piti aina välillä tarkistaa, että tulihan se kissa oikeasti mukaan.  Myös Tupsu oli mainio autokissa. Jonkin aikaa (parikymmentä kilometriä) kesti, että hän sai könyttyä laatikon päälle ja aluksi se onnistui vain peräpää meihin päin. Aiempien reissujen maukukonserttia tai pissakakkashow'ta ei esitetty, mikä ei meitä isäntäväkeä haitannut ollenkaan.  Alkutilanne. Luulisi, että tuossa penkillä olisi kivempi tehdä matkaa ku